Arvostelu: Drive-ohjaajan kauhuelokuva The Neon Demon on pelkkää pintaa
Ensi-ilta: 10.6.2016
Ohjaus: Nicolas Winding Refn
Käsikirjoitus: Nicolas Winding Refn, Mary Laws & Polly Stenham
Pääosissa: Elle Fanning, Karl Glusman, Jena Malone, Bella Heathcote, Abbey Lee, Christina Hendricks & Keanu Reeves
Pituus: 118 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Mallit tekevät mitä vain menestyäkseen
Arvostelija: Aki Lehti
Upean Drive-elokuvan tanskalaisohjaaja Nicolas Winding Refniä kiinnostaa entistä vähemmän kertoa kunnon tarinaa. The Neon Demon sai Cannesin filmifestareilla koko tapahtuman kovimmat buuakset, osin aivan ymmärrettävistä syistä. Cannes-yleisö on tunnetusti turhankin kriittinen, mutta elokuva sai osalta katsojista myös raikuvat aplodit.
The Neon Demon on juoneltaan todella simppeli kuvaus mallimaailmasta ja sen pinnallisuudesta. Nuori nainen, vielä alaikäinen 16-vuotias Jesse (Elle Fanning) saapuu Los Angelesiin haaveenaan tulla supermalliksi. Viattoman suloiseen tulokkaaseen kiinnittävät heti huomionsa juuri oikeat ihmiset ja nousu kohti huippua tapahtuu todella nopeasti. Tietysti teini-ikäisen viattomuus on pian muisto vain, sillä kaikella on hintansa.
Ensimmäiseksi hänet huomaa meikkitaitelija Ruby (Jena Malone), jonka kiinnostus on sekä ammatillista, että henkilökohtaista. Pian Jesse allekirjoittaa sopimuksen Christina Hendricksin esittämän huippuagentin kanssa ja pääsee työskentelemään parhaiden valokuvaajien kanssa, syrjäyttäen Bella Heathcoten Gigin ja Abbey Leen Sarahin.
Kokematon Jesse on täysin vietävissä. Hän tekee mitä vain päästääkseen huipulle, ottaen osaa omituisiin kuvaussessioihin, joita Refn tykittää verkkokalvoille toinen toisensa perään. Seksiä tihkuvat, upealla äänimaisemalla varustetut, huumehöyryiset ja loputtomia hidastuksia sisältävät kohtaukset ovat kauniin ja karmivan kiehtovaa katsottavaa, saaden katsojan parhaimmillaan melkeinpä transsiin. Tapahtuuko näin, on pelkästään omasta fiiliksestä kiinni. Jos elokuvan ei anna vain viedä mukanaan, on se taatusti tappavan tylsä.
Jessen viattomuus muuttuu pian ylimieliseksi itsevarmuudeksi. Muutaman vuoden vanhemmat konkarit eivät aio vain katsoa vierestä hänen varastaessa heidän paikkansa ja työnsä. Enempää olemattomasta juonesta ei kannata paljastaa. Todetaan vain, että ohjaaja näyttää meille mallimaailman, jossa kilpailuun liitty niin sairaita tekoja, että elokuvan loputtua voin fyysisesti pahoin.
Jo trailerit paljastavat The Neon Demonista vähän liikaa. Ne antavat ymmärtää sen olevan paljon enemmän kauhuelokuva kuin se onkaan. Pelkkää pelottelua ja ällöttäviä kohtauksia odottavat saattavat pettyä, sillä The Neon Demon on ensisijaisesti kahden tunnin mittainen taidepläjäys. Refnin näyttämässä unen ja valveen rajamaille sijoittuvassa mallimaailmassa raiskaukset, nekrofilia ja vielä sairaammat asiat ovat kuitenkin ihan normimenoa perinteisten paheiden lisäksi.
The Neon Demon on tietysti tietoisesti pelkkää pintaa, täydellisesti toineen toisiinsa kietoutuvia upeita kuvia, kauniita ihmisiä ja coolia musiikkia. Se ei kuitenkaan kritisoi mallimaailmaa millään tavalla mitä ei olisi nähty jo aiemmin, joka sekin on ohjaajalta taatusti tietoinen ratkaisu. Malli- ja elokuvamaailma ovat hyvin lähellä toisiaan täydellisen kauneuden tavoittelussaan, joten Refn yrittää sanoa jotain pinnallisuudesta omalla pelkkää pintaa olevalla teoksellaan.
Näyttelijöistä Jena Malone varastaa shown. Elokuva on täynnä sairaita ihmisiä, mutta hänen ystävällisen ulkokuorensa sisältä paljastuva mielipuoli on hetkittäin todella karmiva. Lapsinäyttelijästä aikuisiin rooleihin siirtyminen tuntuu sujuvan Fanningin sisaruksista paremmin nuoremmalta Elleltä kuin tunnetummalta Dakotalta. Vaikka Fanning ei perinteisen mallin näköinen olekaan, niin hänen muodonmuutoksensa on uskottava. Myös Keanu Reeves on yllättävän hyvä limaisena, liian nuoriin tyttöihin vetoa tuntevana motellinpitäjänä
The Neon Demon on tietyllä tavalla sukua Black Swanille, mutta itse löysin vielä sitä enemmän yhtäläisyyksiä Starry Eyesiin, yhteen viime vuosien parhaista kauhuelokuvista.
Loppukohtauksessa Refn vetää homman niin överiksi, että edes yleensä kauheuksien aiheuttama vapauttava nauru ei pääse ulos, vaan suu jää ihmetyksestä ja ällötyksestä auki.
Ohjaaja saa pisteet siitä, että tekee ihan mitä häntä huvittaa, yrittämättä miellyttää yhtikäs ketään. Joku saattaa käyttää lopputuloksesta sanaparia tekotaiteellinen ja paska. Itse upposin täysin loputtoman tyylittelyn, italokauhuvaikutteiden ja surrealismin maailmaan. Kaksi tuntia vierähti vallan vikkelään.
Driven tasoinen mestariteos The Neon Demon ei missään tapauksessa ole, mutta ei myöskään Only God Forgives -elokuvan kaltainen kammotus. Vain yksi asia on varma – se jakaa mielipiteet taatusti vielä edeltäjäänsä enemmän kahtia.
PlusMiinusNolla:
+ Cliff Martinezin soundtrack ja äänisuunnittelu
+ Jena Malone
+ Pelkkää pintaa
– Pelkää pintaa
– Viileydessään aivan totaalisen pöljä
0 Huutaa tulla katsotuksi isolta kankaalta, ilmaan minkään sortin ulkoisia häiriöitä. Kotisohvalla tuskin toimii yhtä hyvin
HUOM! Tämä traileri on lapsilta kielletty!
