Arvostelu: Ewan McGregor missaa American Pastoral -elokuvallaan alkuperäisteoksen idean

18.01.2017 12:16 | Aki Lehti | 1251

Ensi-ilta: 20.1.2017.
Alkuperäisnimi: American Pastoral
Ohjaus: Ewan McGregor
Käsikirjoitus: John Romano, perustuu Philip Rothin romaaniin
Pääosissa: Ewan McGregor, Jennifer Connelly, Dakota Fanning, David Strathairn, Uzo Aduba, Molly Parker
Pituus: 109 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Menestyjän elämässä on kaikki hyvin, kunhan kulissit pysyvät pystyssä
Arvostelija: Aki Lehti

2

Ewan McGregor on haukannut debyyttiohjauksellaan liian suuren palan kakkua yrittäessään tehdä toimivan adaptaation Philip Rothin kirjasta.

Philip Rothin Amerikkalainen pastoraali vuodelta 1997 on tärkeä ja upea kirja. Ei ehkä hänen paras teoksensa, vaikka se voittikin Pulitzerin kirjallisuuspalkinnon.

Näyttelijä Ewan McGregor ottaa tietoisen riskin ensimmäisen ohjaustyönsä kanssa, sillä Rothin teos tarkkaakin tarkempine ajankuvineen ja pienine yksityiskohtineen on hiton hankala kirja kääntää leffaversioksi. Pääosin 1960- ja 1970-luvuille sijoittuvan tarinan taustalla ovat tietysti oikeat tapahtumat ja amerikkalaisen yhteiskunnon muutos ja murros. American Pastoral kertoo yhden perheen tarinan kautta siitä, miten mikään ei ole sitä miltä pinnalta tai ulospäin näyttää.

McGregor on parhaimmillaan taitava näyttelijä ja hallitsee tämän debyyttinsä perusteella myös ohjaamisen, mutta silti American Pastoral on epäonnistunut tekele. Syyttävä sormi osoittaa tässä tapauksessa muun muassa Sietämätöntä julmuutta – ja The Lincoln Lawyer -leffoista tutun käsikirjoittaja John Romanon suuntaan, joka ei uskalla ottaa juuri lainkaan vapauksia lähdemateriaalin suhteen. Kaiken kirjasta löytyvän änkeminen vajaan parin tunnin elokuvaan on mahdotonta, vaikka Romano kuinka yrittää.

Kun kuvat eivät riitä kertomaan tarinaa ja välittämään tunteita, niin avuksi otetaan keinoista helpoin ja kliseisin, eli kertojaääni. Onnistuneita elokuvia on senkin avulla tehty, mutta American Pastoral ei ole yksi niistä. Asioiden ääneen selittäminen ei edelleenkään ole muuta kuin halpa ratkaisu, johon turvaudutaan kun omaa ideaa tai näkemystä ei löydy.

Ei American Pastoral huono elokuva ole, se on vain kovin keskinkertainen, kuten suurin osa Rothin romaanien pohjalta tehdyistä teoksista. McGregorin ei tarvitse hävetä yritystään, sillä paljon häntä paremmatkin ohjaajatkin ovat epäonnistuneet Roth-adaptaatioidensa kanssa. Kameran edestä hänen olisi ollut olla syytä pysyä poissa, sillä skottiherra on aivan väärä valinta pääosaan.

Ohjaaja-näyttelijä esittää miestä nimeltä Seymour Irving Levov, joka on onnenpekka ja onnistuu kaikessa mihin ryhtyy. Newarkissa, New Jerseyssä asuva juutalaisnuorukainen on koulunsa jalkapallotähti, joka saa lempinimen Swede, koska on sinisilmäinen ja hyvässä fyysisessä kunnossa oleva blondi ja muistuttaa ulkonäöltään pohjoismaisia komistuksia.

McGregor voi olla hyvännäköinen, mutta muuta yhteistä kirjan Sweden kanssa hahmosta on vaikea löytää, vaikka elokuva seuraa kirjan juonta orjallisesti.

Swede ottaa hoitaakseen isänsä menestyvän hansikastehtaan, jonka työntekijöistä 80 prosenttia on tummaihoisia ja menee naimisiin ei-juutalaisen kaunottaren Dawn Dwyerin (Jennifer Connelly) kanssa, joka on entinen Miss New Jersey. Menestyjä ostaa perhelleen kartanon, jonka mailla vaimo voi hoitaa hevosiaan ja Swede olla täydellinen isä heidän täydelliselle tyttärelleen Merrylle (Dakota Fanning), joka kasvaessaan saa yhdellä teolla aikaan tapahtumaketjun, joka muuttaa lukuisten ihmisten elämän. Sweden ja perheensä tarinan taustalla nähdään tärkeitä tapahtumia ja asioita Yhdysvaltain historiassa: hippiliike, Woodstock, kiihtyvä Vietnamin sota Lyndon B. Johnsonin presidenttikaudella ja väkivaltaiseen toimintaan uskovat vastarintaryhmittymät, kuten Weathermen.

Merry radikalisoituu teini-iässä ja päätyy räjäyttämään paikallisen postin pommilla, surmaten sen omistajan. Sen jälkeen hän katoaa vuosikausiksi ja Sweden maailma romahtaa, vaikka hän yrittää parhaansa mukaan pitää kulissit pystyssä. Miehen tarinaa seurataan vuosikymmenten ajan, mutta Rothin romaanin tunnelma ei välity elokuvasta lainkaan, ei edes isän tavatessa mielenterveysongelmista kärsivän tyttärensä vuosien etsintöjen jälkeen.

Oikeastaan ainoa käsikirjoittaja Romanon ja McGregorin tekemä muutos on kirjan kertojan, Rothin alter ego Nathan Zuckermanin siirtäminen syrjään. Hahmo on mukana, mutta melkein tyhjän panttina. Kirjassa Swede on osittain hänen mielikuvituksensa tuotetta, sekoitus totta ja tarua. Amerikkalainen pastoraali on kirja, joka keskittyy myyttiin ja nostalgiaan, mutta elokuva on vain pelkkä suoraviivainen tarina ihmisistä.

Toisaalta on hyvä, ettei McGregor ole yrittänyt väkisin tehdä elokuvastaan tuplasti pidempää eeposta, kuten usein tämän tyylilajin elokuvien kestona on. Taitavasti kuvattu, puvustettu ja lavastettu leffa näyttää hienolta ja käyttää arkistomateriaalia hyväkseen ihan näppärästi, mutta se ei tietenkään riitä tekemään American Pastoralista hyvää elokuvaa.

Ewan McGregor on haukannut debyyttiohjauksellaan liian suuren palan kakkua.

PlusMiinusNolla:

+ Jennifer Connelly ja Dakota Fanning
– McGregor pääosassa
– Liian lojaali Rothin kirjalle, ei uskalla ottaa vapauksia lähdemateriaalin suhteen ja päätyy vain raapaisemaan nerokkaan teoksen pintaa.
0 Buffalo Springfieldin For What Its Worth on edelleen hieno ikivihreä, mutta seuraava ohjaaja joka laittaa sen soimaan taustalle esitellessään 1960-luvun lopun vaihtoehtokulttuuria ansaitsee litsarin poskelle.