Uusimmat

Arvostelu: Fast & Furious: Hobbs & Shaw on leffasarjan paras toimintamäiske

01.08.2019 13:00 Aki Lehti

Dwayne Johnson, Jason Statham ja Idris Elba eivät todellakaan tarvitse seurakseen Vin Dieseliä. Hobbs & Shaw on upean aivotonta toimintaa ripauksella scifiä.


Ensi-ilta: 2.8.2019
Alkuperäisnimi: Fast & Furious Presents: Hobbs & Shaw
Ohjaus: David Leitch
Käsikirjoitus: Chris Morgan ja Drew Pearce
Pääosissa: Dwayne Johnson, Jason Statham, Idris Elba, Vanessa Kirby ja Helen Mirren
Pituus: 136 minuuttia
Ikäraja: K12


Dwayne Johnsonin Luke Hobbs ja Jason Stathamin Deckard Shaw ovat Fast & Furious -elokuvien parhaimmat ja karismaattisimmat hahmot, joten heidän oma spinoff-elokuvansa oli odotettavissa. Hieman yllättävää on se, että Fast & Furious: Hobbs & Shaw on parempi kuin yksikään aiemmista kaahailuelokuvista. Syitä siihen on useita.

Hobbs & Shaw on rehellinen toimintakomedia, vähän kuin tahallisen paskoilla läpillä varustettu Mission: Impossible, josta on unohdettu melkein kaikki draama ja joka osaa nauraa itselleen. Pääosissa nähtävät Johnson ja Statham osaavat oikeasti näytellä, ja John Wick – ja Deadpool 2 -elokuvista tuttu David Leitch on yksi tämän hetken parhaista toimintaelokuvaohjaajista.

Kun mukaan nakataan vielä Vanessa Kirbyn esittämä M16-agentti Hattie Shaw ja Idris Elban Brixton-pahis, niin homma alkaa olla kasassa.

Useimmat Fast & Furious -elokuvista sinkoilevat sinne ja tänne lukemattomien hahmojen mukana.

Hobbs & Shaw’ssa paketti pysyy paljon paremmin kasassa, koska tarina keskittyy vain neljään hahmoon. Juoni on tietysti aivan pöhkö, mutta mukavan suoraviivainen, kuten elokuvan kerrontakin. Chris Morganin ja Drew Pearcen rustaama käsikirjoitus ei tuhlaa aikaa turhuuteen, vaan muistuttaa saman tien miksi fanit diggaavat Johnsonin ja Stathamin hahmoista. Hobbs käyttää ensimmäisessä toimintakohtauksessaan avuksi tatuointineulaa ja Shaw sampanjapulloa.

Simppeliä, mutta hiton toimivaa.

Kirbyn naisagentti on kaikkea muuta kuin neito hädässä -hahmo, ja Elballa on selvästi ollut hauskaa esittäessään Brixton-pahista, joka on osittain kone, tuunattu tappaja. Päähenkilömme kutsuvat hahmoa niin Terminaattoriksi kuin tummaksi Teräsmieheksi, ihmettelemättä lainkaan puoli-androidia, joka on kuin suoraan jostain tieteiselokuvasta. Tätä kautta ripaus scifiä tuntuu katsojastakin luontevalta.

Ohjaaja Leitchin toimitakohtaukset ovat jälleen upeita ja mukaan mahtuu useita fanit tyytyväisinä pitäviä umpihulluja stuntteja. Ohjaajan ja leikkaaja Christopher Rousen käsissä mäiskeessä parasta on se, että kaikesta saa selvää, vaikka vauhti on melkoinen.

Hobbs ja Shaw eivät tunnetusti pidä toisistaan, joten he tietysti aukovat päätään toisilleen koko leffan ajan joutuessaan tekemään yhteistyötä. Loputon sanailu ei ärsytä kuin hetkittäin ja se onnistuu jopa välillä oikeasti naurattamaan.

136 minuutin mitassaan Hobbs & Shaw on tietysti liian pitkä. Leffan olisi voinut oikeastaan lopettaa autioituneen Tšernobylin mieleen tuovassa tehdaskompleksissa tapahtuvaan kohtaukseen. Sen jälkeen on kuitenkin luvassa vielä melkein puoli tuntia mäiskettä Samoalla, jossa Hobbsin perheenjäsenten rooleissa nähdään useita Johnsonin oikeita sukulaisia, joista suunnilleen kaikki ovat showpainijoita. Tsekatkaapa The Rockin sukupuu, melkoinen litania väkivaltabaletin ammattilaisia.

Lopussa ohjaaja Leitchin ote vähän herpaantuu ja jälki poikkeaa muusta elokuvasta. Lukemattomien hahmojen ottaessa yhteen on mukaan päätynyt toimintaa josta on hankala saada selvää. Lisäksi muista Fast & Furious -leffoista tuttu perhe on tärkein -jankutus on tarpeetonta.

Fast & Furious: Hobbs & Shaw ei todellakaan kaipaa Vin Dieseliä tai muita tuttuja tähtiä, sillä spinoff on leffasarjan paras toimintamäiske. Elokuvan mahdollinen jatko-osa jopa kiinnostaa, toisin kuin ensi keväänä ensi-iltansa saava Fast & Furious 9, jossa ei Stathamia tai Johnsonia nähdä.

FAST & FURIOUS: HOBBS & SHAW

”Fast & Furious: Hobbs & Shaw on tämän kesän paras aivoton viihde-elokuva.”

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat