UUSIMMAT

Arvostelu: George Clooneyn Catch-22-sarja on erinomaisen onnistunut musta komedia ja sotasatiiri

19.05.2019 11:28 | Aki Lehti

C Moressa nähtävä Catch-22 on kunnianhimoinen teos, joka on kiitettävän uskollinen saman nimiselle klassikkokirjalle.

Joseph Hellerin vuoden 1961 romaani Catch-22 (suom. Me sotasankarit) on toisesta maailmansodasta kertovan amerikkalaisen kirjallisuuden tärkeimpiä teoksia, jonka ohi ajaa ehkä vain Kurt Vonnegutin Teurastamo 5. Molemmat perustuvat miesten omiin kokemuksiin.

Nyt kirjan pohjalta on tehty Hulun tuottamana kuusiosainen Catch-22-minisarja, joka on HBO Nordicilla pyörivän Chernobylin ohella tämän vuoden parhaita uutuussarjoja, harvinaisen hyvin toimiva tv-versio klassikkokirjasta, joka kunnioittaa lähdemateriaalia. Suomessa Catch-22 nähdään C Moressa.

Hellerin teoksessa sodan loppupuolella Yhdysvaltain ilmavoimien 256. lentue on sijoitettu Italiaan Pianosan saarelle, mistä se tekee pommituslentoja eri puolille Etelä-Eurooppaa. Osa heistä kuolee väkisinkin ennemmin tai myöhemmin, everstien nostaessa kerta toisensa jälkeen pommituslentokiintiöiden määrää. Kiintiö ei tunnu tulevan kenelläkään täyteen, joten juuri ketään ei myöskään kotiuteta, ei ainakaan päähenkilö John Yossariania. Hän yrittää keksiä mitä mielikuvituksellisimpia keinoja välttää lähes väistämätön kuolema, yrittäen esimerkiksi feikata maksansa olevan tulehtunut.

Kun mikään muu keino ei tuota tulosta, hän yrittää vakuuttaa tulleensa hulluksi. Lentäjä on oikeutettu sääntöjen mukaan saamaan vapautuksen lennoilta vain yhdellä tavalla – todistamalla olevansa mielisairas. Tässä kohtaa voimaan astuu sääntö 22 – catch 22, jonka mukaan vapautuksen hakeminen hengenvaarallisilta lennoilta olisi juurikin järkevän ihmisen toimintaa. Vapautusta anova todistaa siis jo hakemuksellaan olevansa järjissään, joten vapautusta ei voida myöntää.

Englannin kieleen elämään jäänyttä catch-22-ilmaisua käytetään usein väärin, esimerkiksi kuvaamaan hankalaa ongelmaa. Se tarkoittaa kuitenkin vain juuri Yossarianin kohtaaman tapaista tilannetta, kehäpäätelmää, jossa ongelma itsessään estää ongelman ratkaisun.

Sota on aivan absurdia, mielipuolista toimintaa, mutta Hellerin kertomana hauskaa. Mustaa huumoria ja satiiria käyttäen kirjailijan teos naurattaa ääneen. Kirja ei etene kronologisesti, vaan kiertää kehää, tiputellen osasia sinne tänne. Se ei ole missään tapauksessa sirpaleisesta rakenteestaan huolimatta hankalaa luettavaa, mutta vaikea tapaus sovittaa elokuvan tai tv-sarjan muotoon. Mike Nichols teki kirjan pohjalta jo vuonna 1970 vallan passelin elokuvan, joka jäi toisen sotasatiirin jalkoihin. Samana vuonna ilmestyi Robert Altmanin mestarillinen M*A*S*H.

Hulun loistavasta ison budjetin tv-versiosta saadaan ilmeisesti kiittää George Clooneyta, joka toimii sarjan tuottajana, näyttelijänä ja yhtenä ohjaajista. Hänen roolinsa on melko pieni, mutta tärkeä. Clooney näyttelee kenraali Scheisskopfia, marsseihin ja paraateihin mieltynyttä kahelia, joka toimii Christopher Abbottin esittämän päähenkilö Yossarianin kouluttajana.

Scheisskopf on kuitenkin kesymmästä päästä, sillä sarjasta löytyy toinen toistaan kahjompia hahmoja. Hulluin lienee eversti Cathcart, jota esittävä Kyle Chandler tekee yhden uransa parhaista rooleista. Chandlerin näyttelemänä hahmo on juuri sellainen kuin kuuluukin, ehkä jopa vihollisjoukkoja pelottavampi, mutta samalla totaalinen riemuidiootti.

Kirjassa omalaatuisia hahmoja on vaikka kuinka paljon, joista suunnilleen kaikki taitavat olla mukana myös sarjassa. Jokaista lienee turha luetella läpi, mutta rooleissaan loistaa esimerkiksi Hugh Laurie ilmeettömän apaattisena majuri de Coverleyna, jonka ainoa kiinnostuksen kohde on löytää aina vain hienommat ja upeammat majoitustilat.

Pienessä, mutta sitäkin hauskemmassa roolissa nähtävän Lewis Pullmanin hahmo sai nauramaan vedet silmissä kohtauksessa jossa hänet ylennetään majuriksi. Hissukan todellinen humoristi-isä on antanut pojalleen nimeksi Major Major, joten nyt hän on majuri Majuri Majuri.

Sarja lepää kuitenkin Abbottin harteilla, joka onnistuu näyttämään Yossarianin sisäisen konfliktin ja kuolemanpelon. Hän ei halua kuolla, muttei myöskään olla pelkuri. Abbott hallitsee sekä hahmonsa hauskemmat että vakavammat hetket.

Sarjan luojina ja käsikirjoittajina toimivien Luke Daviesin ja David Michodin tekemä suurin muutos on se, että kirjasta poiketen tarina etenee kronologisesti. Se on ehdottomasti oikea ratkaisu, sillä alkuperäisteosta kunnioittava tasapainoilu eri tyylilajien välillä on jo aivan tarpeeksi hankalaa, jossa parivaljakko onnistuu kuitenkin erinomaisesti. Tunnelma on juuri oikea sarjan sekoittaessa nerokasta satiriia vakavaan pohdintaan ihmisyydestä. Sota on helvettiä, mutta sen kauheuksien käsittely komedian kautta onnistuu sanomaan sen mielipuolisuudesta paljon enemmän kuin suurin osa vakavista sotadraamoista.

Catch-22 on selvästi ison rahan tuotos. Se on niin komean näköinen, ettei tätä kannatta todellakaan katsoa läppärin näytöltä, vaan mahdollisimman suurikokoisesta televisiosta. Moisesta taitaa olla turha haaveilla, mutta sarjan katsoisi todella mielellään elokuvateatterin valkokankaalta.

Vuonna 1961 ilmestyneen kirjan pohjalta tehty Catch-22-sarja tuntuu vuonna 2019 todella ajankohtaiselta. Se on ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaista ja tärkeimmistä tv-sarjoista.

Catch-22 saa ensi-iltansa C Moressa huomenna 20. toukokuuta. Sarjasta julkaistaan yksi jakso aina maanantaisin.

Muropaketin uusimmat