Arvostelu Scarlett Johanssonin Ghost in the Shell on sielunsa hukannut pullamössö
Ensi-ilta: 31.3.2017
Alkuperäisnimi: Ghost in the Shell
Ohjaus: Rupert Sanders
Käsikirjoitus: Jamie Moss, William Wheeler ja Ehren Kruger, perustuu Masamune Shirow’n sarjakuvaan
Pääosissa: Scarlett Johansson, Takeshi Kitano, Juliette Binoche, Michael Pitt ja Pilou Asbæk.
Pituus: 107 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Oikeilla näyttelijöillä toteutettu versio klassikkomangasta ja -animesta
Arvostelija: Aki Lehti
Klassikon Hollywood-versio on valmiiksi pureskeltua pullamössöä ja keskinkertaista viihdettä.
Aloitetaan tunnustuksella: Ghost in The Shell ei ole tuttu teos mangana. Omistan Ghost in the Shell -animen, mutta vhs-muodossa. Eli edellisestä katsomiskerrasta on jo aikaa, enkä osaa elokuvaa ulkoa. Sen verran suuren vaikutuksen leffa kuitenkin aikoinaan teki, että tämä Hollywood-versio lähinnä ärsyttää. Rupert Sandersin ohjaama elokuva on upean näköinen, mutta ei juuri muuta. Animeen verrattuna se on vailla sielua, hukannut ”ghostinsa” samalla kun tarina on muokattu niin simppeliksi, ettei katsojan tarvitse vahingossakaan käyttää omia aivojaan stoorin ymmärtääkseen.
Käsikirjoittajat Jamie Moss, William Wheeler ja Ehren Kruger ovat päättäneet nakata tarinasta melkeinpä kaiken filosofisen pohdinnan mäkeen ja säilyttää vain väkivallan ja mäiskinnän. Mitä on ihmisyys, inhimillisyys ja kuinka koko ihmiskunta sopeutuu ja muuttuu tekniikan kehityksen myötä? Moisilla kysymyksillä ei tarvitsee vaivata päätään tämän version kaahatessa toimintakohtauksesta toiseen.
Leffa alkaa komealla kohtauksella joka näyttää kuinka osasto 9:ää johtava Scarlett Johanssonin esittämä Major-kyborgi luodaan. Onnettomuuteen joutuneen naisen aivot siirretään kokonaan keinotekoiseeen vartaloon. Vuotta myöhemmin Major jahtaa rikollisia parterinsa Batoun (Pilou Asbaek) kanssa kaupungissa, joka näyttää lähinnä futuristiselta Tokiolta happotripin aikana. Useimmat ihmisistä ovat asennuttaneet itseensä synteettisiä osia, joka saa heidät näyttämään melkein yhtä keinotekoiselta kuin hologrammeja täynnä oleva jättimetropolis.
Koko dystopiaa hallitsee Hanka-jättiyhtiö, jonka kyberteknologiaosasto on tietysti vastuussa myös Majorin robottikropasta. Firmaa vastaan nousee Kuze (Michael Pitt), taitava hakkeri joka tunkeutuu myös Majorin pääkoppaan, saa hänet näkemään välähdyksiä entisestä elämästään ja kyseenalaistamaan sen kuka onkaan hyvis ja kuka pahis.
Ohjaaja Sanders näyttää suoraan animesta napattuja kohtauksia, tarkoituksenaan vain miellyttää sen faneja. Upealtahan nekin näyttävät, kuten melkein kaikki muukin, mutta reilun puolentoista tunnin aikana alkaa silti haukotuttaa. Vaikka Ghost in the Shell ei olisi lainkaan tuttu, niin valtavirran Hollywood-versiona se on aivan liian ennalta-arvattava ja tuttua kaavaa noudattava rymistely. Toiminnan seasta löytyy myös kauneutta, mutta lopputulos näyttää lähinnä siltä kuin se olisi tarkoitettu demoksi, pyörimään kodinkoneliikkeen paraatipaikalle aseteltuun uusimpaan jättimäiseen 4K-telkkariin.
Ghost in the Shell sai kunnolla kuraa niskaansa heti kun selvisi, että pääosassa on Scarlett Johansson. Elokuva tarjoaa Major-kyborgin länsimaiselle ulkonäölle kuitenkin ihan näppärän selityksen, jota en tässä tietenkään spoilaa. Johansson on tehnyt saman kaltaisen roolin jo aiemminkin, mutta taitavammin paljon paremmassa elokuvassa, eli Jonathan Glazerin vuoden 2014 Under the Skin -scifissä. Siinä ihmiskropassa oli avaruusolio, mutta leffa hyödynsi näyttelijän viettelevän cooliuden ja inhimillisen lämmön yhdistelmää Ghost in the Shelliä paremmin.
Jos kaipaat syvempää pohdintaa tekoälystä tai ihmisen ja tekniikan suhteesta, niin sitä löytyy esimerkiksi toisesta klassikkoscifin uusintaversiosta, eli HBO:n Westworld-sarjasta. Ghost in the Shell on komeaa silmäkarkkia, mutta pelkkä pintaraapaisu, joka taatusti ärsyttää vanhoja faneja. Valmiiksi pureskeltu pullamössö on pelkkää keskinkertaista viihdettä.
PlusMiinusNolla:
+ Juliette Binoche Majorista huolehtivana tiedenaisena tuo mukaan kaivattua inhimillisyyttä
– Aliarvioi katsojaa
0 Clint Mansellin ja Lorne Balfen soundtrack olisi voinut lainata animen klassikkoteemaa rohkeamminkin
