Arvostelu: Grimsby on Sacha Baron Cohenin surkein elokuva pitkään aikaan
Ensi-ilta: 26.2.2016
Alkuperäisnimi: The Brothers Grimsby
Ohjaus: Louis Leterrier
Käsikirjoitus: Sacha Baron Cohen, Phil Johnston & Peter Baynham
Pääosissa: Sacha Baron Cohen, Mark Strong, Isla Fisher, Rebel Wilson, Gabourey Sidibe & Penélope Cruz.
Pituus: 88 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Salainen agentti ja urpo velipoika salajuonta selvittämässä
Arvostelija: Tuukka Hämäläinen
Grimsby on Sacha Baron Cohenin aiemmista satiireista poiketen suorasukainen toimintakomedia, joka jaksaa naurattaa vain hetkittäin. Sitäkin useammin se aiheuttaa myötähäpeää.
Boratista (2006) tunnetun Sacha Baron Cohenin tähdittämä ja osin käsikirjoittamakin Grimsby on tarina jo lapsena erilleen joutuneista veljeksistä, Nobbysta (Cohen) ja Sebastianista (Mark Strong). Jälkimmäinen on MI6:n alajaoston huippuagentti, Nobby taas on sosiaaliavustuksilla pummaileva pikkunilkki Grimsbyn työläiskaupungista. Veljesten tiet kohtaavat uudelleen, kun Nobbylle vinkataan hänen vuosia etsimänsä veljen osallistuvan WorldCure-järjestön hyväntekeväisyystilaisuuteen. Ja muuan kaveri on varastanut Nobbylle lipunkin.
Sebastian on kuitenkin tapahtumassa töissä, yrittämässä estää järjestön johtajan (Penélope Cruz) salamurhaa, ja Nobby tunkee väliin pahimmalla mahdollisella hetkellä. Jälkipyykkinä WHO:n johtaja pääsee hengestään ja viranomaiset uskovat Sebastianin painaneen liipasinta. Silloin Nobby keksii, että paras piilopaikka velipojalle löytyy heidän vanhasta kotikaupungistaan.
Leffa käynnistyy lupaavasti ja alkutekstien rymistelykohtauksessa on hyvän toimintaleffan intensiteettiä. Sitten otetaan kuitenkin rutkasti takapakkia ja elokuvan todellinen luonne paljastuu.
Grimsbyn suurin ongelma on se, että sen vitsit eivät ole kovin kekseliäitä tai hauskoja. Ilmiselvät kikattelut Bill Cosbylle tai Nobbyn tyttöystävän (Rebel Wilson) lihavuudelle eivät kannattele koko elokuvaa, eikä sitä tee kyllä tarinakaan. Köykäinen juoni on nimittäin täysin alisteinen koomisille kohtauksille, jotka elokuvaan on haluttu tunkea.
Monet Grimsbyn isommista huumorikohtauksista tuntuvat nimenomaan elokuvaan tungetuilta, sillä ne ovat melko irrallisia tarinasta, eikä niillä ole juuri seurauksia. Tätä korostaa se, että elokuva paahtaa eteenpäin todella nopealla temmolla, kunnes se pysähtyy pidemmäksi aikaa hauskaksi tarkoitettuun kohtaukseen. Esimerkiksi siihen, että Nobbyn pitää imeä myrkky pois veljensä kiveksistä. Tai siihen, että Nobby yrittää vietellä muuan pahiksen hottisvaimon, mutta sekoittaa tämän Gabourey Sidiben esittämään lihavaan siivoojaan. (Heh heh, se on lihava, lihavuus on ällöä!) Nämä kohtaukset ovat melkein kuin sketsejä, jotka on naitettu yhteen agenttitarinalla.
Lisäksi elokuvan tolkuton alatyylisyys käy ennen pitkää tylsäksi. Kyllähän Sacha Baron Cohenin aiemmissakin leffoissa on peppu- ja kakkavitseille naureskeltu, mutta niissä on useimmiten ollut satiirinen tulokulma. Nyt kekseliäs vitsi puuttuu ja jäljellä on enimmäkseen facepalmeja aiheuttavaa ällötyskomediaa. Leffa onkin varmasti suosittu yläkouluikäisten keskuudessa, joita valtavat penikset, spermasuihkut, kivesten imeminen ja rakettien tunkeminen persuksiin (monikossa!) jaksavat naurattaa loputtomasti.
Lisäksi on outoa, että leffan nimi on Grimsby, kun koko kaupungissa vietetään yhteensä ehkä 20 minuuttia. Paljon pidempään Nobby ja Sebastian viettävät Etelä-Afrikassa, jossa muuan muassa tehdään lähempää tuttavuutta norsujen kanssa kohtauksessa, joka saa Ace Vetura 2:n sarvikuonosynnytyksen näyttämään suorastaan salonkikelpoiselta.
Grimsby ei ole loputtoman surkea elokuva, mutta se ei yllä Boratin, Diktaattorin (2012) tai edes Brünon (2009) tasolle. Siinä missä Sacha Baron Cohenin komedia on aiemmin ollut kantaaottavaa satiiria, on Grimsby lähinnä vaivaannuttavaa kikattelua ja päätöntä kohkaamista. Varmasti tälle löytyy oma kohdeyleisönsä, mutta Cohenin aiempien leffojen ystävät voivat kiertää sen kaukaa.
PlusMiinusNolla
+ Lupaava alku
– Huonot vitsit
– Liikkuu liikaa navan alla
