Arvostelu: Harry Potter ja kuoleman varjelukset on synkkyydessään mainio

Ensi-ilta: 17.11.2010
Alkuperäisnimi: Harry Potter and the Deathly Hallows, Part 1
Ohjaaja: David Yates
Käsikirjoittaja: Steve Kloves
Pääosissa: Daniel Radcliffe, Emma Watson & Rupert Grint
Elokuvan pituus: 150 minuuttia
Ikäraja: K-11
Elokuvan kotisivu: http://harrypotter.warnerbros.com

Taikamaailmassa eletään synkkiä aikoja ja Harryn on käytävä toivottomalta näyttävään taistoon yhä voimakkaampaa Voldemortia vastaan. Seitsemäs Harry Potter -elokuva on komeaa lopun alkua koko maailman valloittaneelle velhosaagalle.

Kammottava kitinä vihloo korvia, kunnes valkokankaan täyttävät Bill Nighyn ilmeikkäät silmät. Taikaministeri Rufus Rymistyir antaa rauhoittelevaa, mutta huolestuttavasta tilanteesta kielivää lausuntoa taikayhteiskunnan jäsenille. Pahaenteinen tunnelma välittyy edelleen niin Harryn parhaiden ystävien Hermionen ja Ronin toimissa kuin hänen kasvattiperheensä jäsenten hätääntyneissä ilmeissä näiden pakatessa maallista omaisuuttaan autoonsa.

Ainakin toistaiseksi viimeiseksi jäänyt Harry Potter -kirja Harry Potter ja kuoleman varjelukset on sellainen tiiliskivi, että se on täytynyt jakaa kahdeksi elokuvaksi, joista jälkimmäinen nähdään kesällä 2011. Seitsemäs Harry Potter -elokuva alkaa tilanteesta, jossa Harry ylittää täysi-ikäisyyden rajapyykin täyttäessään 17 vuotta. Häntä tähän asti suojelleet loitsut raukeavat ja aina avulias Dumbledorekin on kuollut petollisen Kalkaroksen taikasauvasta. Tylypahkan suojiin ei ole enää palaamista, vaan Harryn on keksittävä keino päihittää Voldemort lopullisesti.

Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1 on niin tarinallisesti kuin visuaalisestikin synkkä. Elokuvan alkupuoli, jossa maalataan ahdistavaa kuvaa vääjäämättä Voldemortin ankaran ikeen alle vaipuvasta taikayhteiskunnasta on lähes mustavalkoinen yksittäisten väripilkkujen korostaessa muutoin harmaan sävyistä rakentuvia kuvia.

Kirjassa raskaasti etenevän varsinaisen seikkailun alkaessa kuvamaailma muuttuu hieman värillisemmäksi ja valoisammaksi, kun sankarikolmikko majoittuu telttoineen toinen toistaan upeammissa yksinäisissä paikoissa. Tapahtumat eivät kuitenkaan saa sen valoisempia käänteitä turhautuneisuuden, mustasukkaisuuden ja jopa vihan repiessä sankareita erilleen.

Ohjaaja David Yates on tuonut J. K. Rowlingin kirjan painostavan tunnelman onnistuneesti valkokankaalle. Taikaministeriön muuttuminen vaivihkaisen vallankaappauksen myötä tuo hyytävästi mieleen kansallissosialistien karmeat käytännöt kauhun tasapainon luomiseksi ja tiettyjen ihmisryhmien sortamiseksi. Harrya läpi kirjan painava menetetty usko idolisoimaansa Dumbledoreen on kuitenkin elokuvassa valitettavasti saanut pienemmän roolin.

Muutoin elokuva poikkeaa alkuperäisteoksesta hyvin vähän, lukuunottamatta alun taistelukohtausta, johon on lisätty kliseinen takaa-ajo moottoritiellä sekä vaikuttavampi osoitus Voldemortin taikavoimista tämän käristäessä sähköjohtoja halki horisontin.

Sarjan edellistä osaa Harry Potter ja puoliverinen prinssi vaivanneet kiusallisen pysähtynyt tunnelmointi livahtaa tähän Yatesin kolmanteen Potter-ohjaukseen vain pari kertaa. Yatesin elokuvan parasta antia on kohtaus, jossa kamera kiertää huonetta, joka on täynnä monijuomaliemellä Harryn näköisiksi muuntautuneita tuttuja hahmoja, jotka edelleen käyttäytyvät kukin itselleen tyypilliseen tapaan.

Yhtenäiseksi tarinaksi kirjoitetun kirjan kahtiajako tuottaa katsojalle odotetusti lievän pettymyksen ensimmäisen elokuvan päättyessä ei juuri mihinkään. Elokuva tulleekin saavuttamaan täyden potentiaalinsa vasta, kun fanit pääsevät katsomaan koko kaksikon putkeen kotisohvillaan.

Arvostelija: Hanna Näsänen