Arvostelu: Harry Potter -saaga sai arvoisensa päätöksen

Ensi-ilta: 13.7.2011
Alkuperäisnimi: Harry Potter and the Deathly Hallows – part 2
Ohjaaja: David Yates
Käsikirjoittaja: Steve Kloves (perustuu J.K. Rowlingin romaaniin)
Pääosissa: Daniel Radcliffe, Rupert Grint, Emma Watson
Pituus: 144 minuuttia
Ikäraja: K-11
Kotisivu:http://harrypotter.warnerbros.com/

J. K. Rowlingilla ei vuonna 1997 ensimmäistä Harry Potter -kirjaa julkaistessaan tainnut olla aavistustakaan siitä, millaisen imperiumin hän pienen velhopojan ympärille vielä loisi. Jo ensimmäinen elokuva oli kassamenestys ja kymmenen vuotta ja seitsemän jatko-osaa myöhemmin pääosien esittäjät Daniel Radcliffe, Rupert Grint ja Emma Watson ovat kasvaneet aikuisiksi myös velhomaailmassa. Harry Potter -saagan päätösosa on aika kaukana ensimmäisten osien söpöistä suklaasammakoista ja huispaustreeneistä.

Elokuva alkaa synkissä tunnelmissa. Voldemort kasvattaa voimiaan saatuaan käsiinsä Dumbledoren voimakkaan taikasauvan. Luurankomaiset ankeuttajat valvovat Tylypahkaa, jossa synkkä Severus Kalkaros uutena rehtorina valvoo kuolonsyöjien totalitaristisessa komennossa marssivia oppilaita. Harry Potter kumppaneineen yrittää vielä toipua edellisen elokuvan lopussa kokemistaan menetyksistä, erityisesti kotitonttu Dobbyn kuolemasta. Pian kuitenkin syntyy uusi suunnitelma, jonka avulla voidaan löytää jäljellä olevat hirnyrkit, joihin Voldemort on piilottanut osan sieluaan.

Massiivisen viimeisen kirjan jakaminen kahteen elokuvaan oli loppujen lopuksi hyvä ratkaisu, vaikka ensimmäinen osa väistämättä jättikin katsojan ikävään odottelun tilaan. Kotiteattereiden Harry Potter -maratoneissa putkeen katsottuna elokuvat tulevat olemaan parhaimmillaan, sillä ohjaaja David Yates on pitänyt elokuvat saman teoksen osina. Lähtötilannetta ei toisen osan alussa juuri selitellä ja juonen seuraaminen onkin varmasti vaikeaa, jollei ole nähnyt ensimmäistä osaa tai lukenut kirjaa.

Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 2 seuraa kirjan kulkua varsin uskollisesti eikä väistämätön mutkien oikominen ole mennyt liian pitkälle. Harryn ja Voldemortin välinen yhteys säilyy tärkeänä teemana läpi elokuvan ja lopussa palaset loksahtavat tyydyttävästi paikoilleen. Jossain määrin kokoava muistelukohtaus ei onneksi sorru kiusalliseen tunteiluun.

Potter-leffat ovat synkentyneet ja raaistuneet päähenkilöiden varttuessa eikä sarjan viimeinen osa tee poikkeusta. Aiemmissa osissa shokeeranneet yksittäisten tuttujen hahmojen siistit kuolemat jatkuvat velhomaailman suuren taistelun loppuun asti, mutta nyt nähdään myös muun muassa Voldemortin astelevan tyynesti vereen tahriintuneelle lattialle jättämänsä ruumisvanan ylitse ja ihmissusi herkuttelemassa surmaamansa viattoman lapsen kaulavaltimolla.

Varsinkin sarjan kuudennessa elokuvassa sentimentaalisuuden puolelle lipsunut Yates käyttää tässä viimeisessä leffassa äänimaailman keinoja esimerkillisesti tunnelman luomisessa. Feeniksin killan jäsenien sekä Tylypahkan opettajien ja oppilaiden ryhtyessä puolustamaan kouluaan viimeiseen hengenvetoon, alkaa kurkkua kuristaa ja elokuvan hivenen ylidramaattiselta vaikuttanut Kaikki päättyy -mainoslause palaa mieleen.

Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 2 on tahdiltaan edeltäjäänsä vauhdikkaampi ja täynnä toimintaa. Taistelukohtaukset ovat upeasti toteutetut viimeistä piirtoa myöten. Kamppailun tuoksinassa vilahtelee mielenkiintoista nähtävää pelottavista patsassotureista sinne tänne singahteleviin loitsuihin niin tiheään, ettei kaikkea ehdi mitenkään rekisteröidä. Voimakkaimpien velhojen kuolinefektit ovat jo ihan oma lukunsa.

Kahakassa lähes raunioiksi tuhoutuneessa linnassa käytävä viimeinen kaksintaistelu poikkeaa vaiheiltaan jonkin verran kirjan kuvauksesta. Toiminnan ja taikateknisten selitysten järjestystä muuttamalla on saatu elokuvallisempi ja dramaattisempi lopputulos. Jännitystä ylläpidetään taitavasti rytmitetyllä pauhaavan tuomionpäivän musiikin ja pahaenteisen hiljaisuuden vuorottelulla.

Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 2 julkaistaan 3D-elokuvana, vaikka sille on vaikea nähdä perusteltua syytä. Vasta tuotantovaiheen jälkeen 3D-formaattiin käännetty leffa on täynnä toinen toistaan upeampia efektejä ja animaatioita, jotka eivät tunnu juuri saavan lisäarvoa tekniikasta. Erityisiä 3D-herkkupalojakaan ei elokuvaan onneksi ole ympätty montaa. Istumme siis aivan turhaan salissa hassut lasit päässämme.

Elokuvien vakituinen näyttelijäkaarti vetää roolinsa totutulla taidolla. Severus Kalkarosta esittävä Alan Rickman pääsee värisyttämään vielä viimeisen kerran naiskatsojien selkäpiitä harkitun hitaalla ja hurmaavan uhkaavalla puhetyylillään. McGarmiwaa esittävä Maggie Smith henkii täydellistä omistautuneisuutta ja päättäväistä rohkeutta. Helena Bonham Carter esittää kerrankin uudenlaista roolia, kun Hermione esiintyy Voldemortia hännystelevänä Bellatrixinä monijuomalientä nautittuaan. Ensimmäistä kertaa elokuvasarjassa tavattavaa Aberforth Dumbledorea näyttelevä lahjakas Ciarán Hinds saa harmillisen

Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 2 vie kymmenen vuoden ajalle levittäytyneen tasoltaan hieman vaihtelevan sarjan tyylikkääseen päätökseen. Elokuva on toimintaa, suuria tunteita ja visuaalisia herkkuja juuri sopivassa suhteessa.

Arvostelija: Hanna Näsänen