Arvostelu: Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme sai keskinkertaisen jatko-osan
Ensi-ilta: 26.2.2016 (vain Netflixissä)
Alkuperäisnimi: Crouching Tiger, Hidden Dragon: Sword of Destiny
Ohjaus: Yuen Woo-ping
Käsikirjoitus: John Fusco
Pääosissa: Donnie Yen, Michelle Yeoh, Harry Shum, Jr., Jason Scott Lee, Roger Yuan, Woon Young Park, Eugenia Yuan, JuJu Chan, Chris Pang & Veronica Ngo
Pituus: 103 minuuttia
Ikäraja: ?
Idea: Kiinan ilmaa kevyemmät soturit kamppailevat legendaarisesta miekasta
Arvostelija: Tuukka Hämäläinen
Netflixin rahoittama jatko-osa Ang Leen Oscar-voittajalle Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme ei yllä edeltäjänsä tasolle. Lopputulos tarjoaa tavanomaista miekanheiluttelua ja turhan paljon digitaalisia erikoistehosteita.
Vuonna 2000 ilmestynyt Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme voitti neljä Oscar-pystiä, ja sitä ylistettiin niin tarinan, musiikin kuin taistelukoreografiankin osalta. Leffa menestyi myös kaupallisesti niin hyvin, että 16 vielä vuotta myöhemmin Netflixin on kannattanut tuottaa sille jatko-osa.
Crouching Tiger, Hidden Dragon: Sword of Destiny alkaa 18 vuotta edeltäjänsä tapahtumien jälkeen. Edellisen elokuvan päähenkilö Yu Shu Lien (Michelle Yeoh) on vetäytynyt soturin elämästä erakoksi, mutta päättää palata Pekingiin entisen kouluttajansa mestari Ten hautajaisiin. Matkalla hänen saattueensa kimppuun kuitenkin hyökätään ja perillä selviää, että pahamaineinen soturijoukko Läntinen lotus havittelee jo edellisestä elokuvasta tuttua legendaarista miekkaa Vihreää kohtaloa.
Sword of Destiny ei muistuta tyylillisesti paljonkaan edeltäjäänsä. Mestarillisen Ang Leen on ohjaajana korvannut ensimmäisen elokuvan koreografi Yuen Woo-ping, ja käsikirjoituksen on kynäillyt John Fusco, joka tunnetaan muun muassa länkkäreistä Nuoret sankarit (1988) ja Hidalgo (2004). Leffa kyllä perustuu edeltäjänsä tapaan Wang Dulun romaaniin, joka seuraa Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme -kirjaa hänen wuxia-sarjassaan, mutta se ei tunnu vaikuttaneen elokuvan toteutukseen. Edellisen leffan tähdistäkin ainoastaan Michelle Yeoh on saatu mukaan jatko-osaan.
Sword of Destiny on merkittävästi toiminnallisempi kuin edeltäjänsä, eikä se luota Leen ohjauksen maltilliseen kerrontaan. Alkuvaiheessa voi jopa kestää aikaa päästä kärryille tapahtumista, sillä nopeat kohtaukset seuraavat toisiaan reippaassa tahdissa. Pikaisesti ruudulle marssitettuja hahmojakin on nyt entistä enemmän ja taistelut ovat puitteiltaan suurempia, kuten jatko-osille on tyypillistä.
Muitakin eroja löytyy: Sword of Destiny lähenee Hollywoodia esimerkiksi siinä, että elokuvassa on selkeitä koomisiksi tarkoitettuja sivuhahmoja. Lisäksi ilmiselviä digitaalisia tehosteita käytetään valitettavan paljon, siinä missä Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme ainakin näytti luottavan konkreettisempiin efekteihin.
Taistelut ovat yhä viihdyttäviä, kuten arvata saattaa kun ohjaajana on taistelukoreografi, mutta sittenkin alkuperäisessä elokuvassa oli omaperäisempiä ideoita, vaikka puitteet olivatkin vaatimattomammat.
Jatko-osan tekijät eivät tunnu tajuavan, että parhaimmillaan miekkataistelut perustuvat hahmojen välisiin jännitteisiin, eivätkä näyttäviin CG-taustoihin. Vaikka edellisen elokuvan kamppailut käytiin parin hahmon välillä, oli niissä enemmän ytyä. Etenkin Sword of Destinyn lopputaistelu tuntuu todella tylsältä, kun viholliset ovat käytännössä persoonattomia pahvikuvia ja kaikki haluavat vain toisensa hengiltä.
Sword of Destiny viihdyttää varmaankin martial arts ja wuxia -leffojen vannoutuneimpia faneja, mutta edellisen elokuvan tasolle se ei todellakaan yllä. Leffalta puuttuu omaperäisyyttä, malttia ja todellisia jännitteitä, vaikka tarina kytketäänkin osaksi edeltäjänsä maailmaa. Kahden ja puolen tähden perushuitomista, mutta jos pidit erityisesti edellisestä, putoaa arvosanasta helposti yksi tähti pois.
PlusMiinusNolla
+ Viihdyttäviä taisteluja
– Sekavahko
– Ei nouse edeltäjänsä tasolle
