Arvostelu: Hiljainen paikka on vuoden parhaita kauhuelokuvia
Emily Bluntin tähdittämä Hiljainen paikka on oikeasti pelottava puolitoistatuntinen.
Ensi-ilta: 13.4.2018. / Alkuperäisnimi: A Quiet Place/ Ohjaus: John Krasinski / Käsikirjoitus: Bryan Woods & Scott Beck ja John Krasinski / Pääosissa: Emily Blunt, John Krasinski, Noah Jupe, Millicent Simmonds / Pituus: 90 minuuttia / Ikäraja: K16
Yhdysvalloissa avaisjaisviikonloppunaan hitiksi muodostuneen Hiljainen paikka -elokuvan perusidea on tainnut tulla jo melkein kaikille selväksi. Jos et tiedä leffasta yhtään mitään, niin lukeminen kannattaa lopettaa tähän. Alkuvuoden paras kauhuelokuva toimii parhaiten, jos katsojalla ei ole mitään käsitystä siitä mitä on luvassa.
Maailman ovat vallanneet öttiäiset, jotka saalistavat ihmisiä pelkän kuuloaistinsa varassa. Elokuva ei sisällä juuri lainkaan dialogia, sillä jo pelkkä puheääni riittää houkuttelemaan hetkessä ihmisen silpovat tappokoneet paikalle. Missään vaiheessa ei kerrota mistä hirviöt ovat tulleet, eikä muitakaan asioita avata liikaa. Se on yksi syy miksi Hiljainen paikka toimii loistavasti, mutta suurimman työn tekevät oivat näyttelijät näppärän käsikirjoituksen pohjalta.
Alun johdanto esittelee kauhuissaan olevan Abbottin perheen, joka etsii tarvikkeita tavaratalosta paljain jaloin sipsutellen. Koko kaupunki on hylätty, mutta tavaraa näyttää olevan tarjolla reippaasti, joten asukkaat ovat päässeet ilmeisen nopeasti hengestään. John Krasinskin esittämä isä ja hänen oikean elämän vaimonsa, äitiä näyttelevä Emily Blunt kommunikoivat lastensa kanssa viittomakielellä.
Alku tekee taitavasti selväksi sen, että elokuvan maailmassa on syytäkin pelätä.
Sen jälkeen hypätään ajassa yli vuosi eteenpäin. Perhe asuu maatilalla, jossa isä opettaa Noah Jupen näyttelemälle pojalleen selviytymistaitoja, äiti on viimeisillään raskaana ja oikeasti kuuron Millicent Simmondsin esittämä tytär on kyllästynyt ylisuojeleviin vanhempiinsa. Syy miksi Abbottit ovat edelleen hengissä lienee juuri se, että he kykenevät kommunikoimaan keskenään viittomalla.
Isää esittävä Krasinski on myös ohjannut elokuvan ja osallistunut käsikirjoituksen rustaamiseen. Hän luottaa loppuun asti siihen, ettei asioita tarvitse selittää liikaa, vaan kaikki aukeaa katsojalle pikkuhiljaa. Näyttelijöillä on ollut melkoinen työ avata asuttamansa maailman tila puhumatta, mutta kaikki selviävät osistaan loistavasti. Parhaata työtä tekevät Blunt ja Simmonds, joiden molempien kasvoilta ja kehonkielestä selviää kaikki tarpeellinen, jopa ilman viittomista.
Elokuvan maailmaan uskoo, vaikka yhtään tarkemmin tarkasteltuna juoni on täynnä aukkoja ja hahmot toimivat typerästikin. Tarinan henkilöiden välinen kemia ja psykologia toimivat ja heidän tekemänsä hölmöimmätkin ratkaisut tuntuvat oikeilta juuri sillä hetkellä.
Hiljainen paikka on sopivan mittainen 90 minuutin kestossaan, sillä pidempänä se olisi voinut muuttua epämiellyttäväksi kokemukseksi. Leffa ei nimittäin hellitä hetkeksikään, vaan sitä saa tuijottaa sydän pamppaillen koko ajan. Vaarantunne on läsnä läpi elokuvan. Sen enempää spoilaamatta totean kylpyammeessa tapahtuvan kohtauksen olevan jännittävintä mitä muistan nähneeni todella pitkään aikaan.
Kuvaaja Charlotte Bruus Christensenin taltioima haalea maailma ei ole luotaantyöntävä, vaan päinvastoin. Ilman tappavaa vaaraa maatila, pellot ja ympäröivät metsät näyttävät mukavilta paikoilta, joissa viettäisi mieluusti lämmintä kesäpäivää. Rauhoittavan luonnon ja yliluonnollisen uhan ristiriita tekee vaanivista monstereista entistä pelottavimpia. Yhtään tarkemmin olentojen olomuotoa ja ulkonäköä kuvailematta niiden voi kehua toimivan päivänvalossakin, eivätkä hirviöt näytä liikaa tietokonetehosteilta.
Hiljainen paikka olisi voinut ottaa vielä enemmän riskejä ja jättää jopa kommunikoinnin viittomakielellä pois. Lisäksi musiikin ja muut kuin luonnolliset äänitehosteet, joilla leffa säikyttelee vähän liikaakin olisi voinut unohtaa kokonaan. Kyse on kuitenkin suurelle yleisölle suunnatusta kauhupätkästä, joten näistä on turha kitistä liikoja.
Suurin harmistuksen aihe ei ole elokuvan itsensä syytä. Pressinäytöksessä parikymmentä töissä olevaa toimittajaa osasi olla hipihiljaa puolentoista tunnin ajan, mutta veikkaan moisen olevan täysin mahdotonta loppuunmyydyssä salissa vaikkapa perjantai-iltana. Leffa vaatii kunnolla toimiakseen yleisön olevan aivan ääneti, mutta yritäpä saada perinteinen karkkipussinrapistelija tai kännykänräplääjä ymmärtämään moinen.
Hiljainen paikka luottaa yksinkertaiseen ideaansa ja saa katsojan miettimään mitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa. Aiemmin lähinnä Konttori-sarjan jenkkiversion näyttelijänä tunnettu Krasinski paljastuu asiansa osaavaksi ohjaajaksi.
HILJAINEN PAIKKA
”Hiljainen paikka on taatusti yksi tämän vuoden parhaista kauhuelokuvista.”
