Arvostelu: Hugh Jackman irrottelee ujosti uudessa Peter Pan -elokuvassa

06.10.2015 15:24 | Martta Kaukonen

panposter500Ensi-ilta: 9.10.2015
Alkuperäisnimi: Pan
Ohjaus: Joe Wright
Käsikirjoitus: Jason Fuchs
Pääosissa: Hugh Jackman, Garrett Hedlund, Rooney Mara, Levi Miller & Amanda Seyfried
Pituus: 112 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Miten Peter Panista tuli Peter Pan
Arvostelija: Martta Kaukonen

J.M. Barrien klassikko väännetään tällä kertaa Peter Panin kasvukertomukseksi.

Äiti (Amanda Seyfried) hylkää Peter-raukan (Levi Miller) orpokotiin, joka tuo mieleen Charles Dickensin synkät visiot. Toisen maailmansodan kauhut ja orpokodin kurjuus eivät kuitenkaan kummemmin poikia häiritse, päinvastoin ne kannustavat kepposteluun ja seikkailuihin.

Parrakas nunna (Kathy Burke) ottaa Peterin silmätikukseen. Kätevää sinänsä että pahikset ovat rumia ja hyvikset kauniita, mistä lapsi heidät muuten erottaisikaan. 12-vuotiaaksi kasvettuaan Peter tajuaa, että nunna väittää lapsosia Mikä-Mikä-Maassa asuvalle kapteeni Mustaparralle. Sinne lennetään huimasti merirosvolaivalla pommikoneita väistellen.

Maa ei olekaan mikään Michael Jacksonin huvipuisto, vaan Peter joutuu raatamaan kaivoksessa etsien keijupölyä. Paikkoja tosin yhdistää se, että kummatkin omistaa häiriintynyt setä, joka palkitsee suosikkinsa namuilla. Peter ei kuitenkaan lannistu, vaan päättää etsiä äitinsä. Seikkailullaan hän tapaa krokotiileja, merenneitoja (Cara Delevingne, mm. Paper Towns) ja alkuasukasprinsessa Tiikerililjan (Rooney Mara, mm. The Girl with the Dragon Tattoo).

Skotlantilaisen J.M. Barrien (1860–1937) lastenkirja Peter Pan on filmatisoitu useita kertoja.

Teatterin lavalla Peteriä näyttelivät aluksi naiset. Näin oli myös ensimmäisessä elokuvaversiossa. Herbert Brenonin vuonna 1924 valmistuneessa filmatisoinnissa Peteriä tulkitsi Betty Bronson. Tunnetuimpia versioita ovat Disneyn vuonna 1953 valmistunut samanniminen animaatio, Steven Spielbergin vuonna 1991 ensi-iltansa saanut Hook: Kapteeni Koukku ja P.J. Hoganin vuonna 2003 ilmestynyt samanniminen sovitus. Kaikki nämä ovat huomattavasti parempia kuin nyt ensi-iltansa saava Joe Wrightin (mm. Sovitus) ohjaama esiosa Pan.

Siinä missä Disney hurmasi katsojat nuorelta Marilyn Monroelta inspiraationsa saaneella Helinä-keijulla ja tämän levittämällä keijupölyllä, uutukaisen Helinä vilahtaa kankaalla noin sekunnin ajan eikä tee minkäänlaista vaikutusta.

P.J. Hoganin Peter Pan on suloinen kuin kerubi kun taas uutuuden Peter on ärsyttävästi inisevä napero, jonka on vaikea uskoa kasvavan Panin kaltaiseksi vekkuliksi. Spielbergin leffa puolestaan lepäsi yksinomaan kapteeni Koukkua koko karismallaan esittäneen Dustin Hoffmanin varassa, jonka upea roolityö oli mitä mainiointa campia.

Tällä kertaa kapteeni Koukku on vasta nuorukainen, jota näyttelevä Garrett Hedlund tuskin edes tietää, mitä sana karisma tarkoittaa. Koukun sijaan miekkaa heiluttelee kapteeni Mustaparta. Hugh Jackman -parka yrittää olla varastamatta Pirates of the Caribbean -sarjassa kapteeni Jack Sparrow’ta esittäneen Johnny Deppin eleitä. Siitä seuraa, ettei Jackman uskalla revitellä ja hahmo jää vaisuksi.

Osaan ehdolla ollut Javier Bardem olisi varmasti saanut parempaa jälkeä aikaan.

Lähes satatuhatta ihmistä allekirjoitti vetoomuksen, jossa he pyysivät, ettei Rooney Mara saisi intiaaniprinsessa Tiikerililjan roolia. Kummallistahan se onkin, että osaan piti valita ”valkoinen” näyttelijä, vaikka ehdolla oli myös esimerkiksi Lupita Nyong’o, jolla on kenialaiset vanhemmat. Eikä Maralla ollut sen vertaa moraalia, että olisi itse vetäytynyt elokuvasta. Alkuasukkaiden asumusten sisustus oli kuin suoraan Indiskasta tai Intian basaarista haalittu. Varsinaista orienttia siis!

Elokuvan musiikkivalinnat ansaitsevat kehun. Mustaparta esiintyy Nirvanan Smells Like Teen Spiritin tahtiin. Tottelemattomat pikkupojat hän pakottaa kävelemään lankulla Ramonesin Blitzkrieg Bop -biisin tahdissa. Muuten leffa tuuttaa John Powellin mahtipontista tehostemusaa, joka saa katsojan miettimään, missä elokuvassa on viimeksi kuullut aivan samaa paatosta.

Keijupöly, merenneidot ja muut taianomaiset jutut ovat elokuvan ainoa valopilkku. Peter Pan pystyy lentämään vain ajattelemalla iloisia ajatuksia. Elokuva ei herää niitä katsojassa niin paljon, että hän pystyisi heittäytymään mukaan seikkailuun.

PlusMiinusNolla

+ 3D-efekteistä otetaan kaikki irti
– Hugh Jackmanista ei ole kapteeni Mustaparran saappaisiin
0 tarina jää ulkokohtaiseksi

Muropaketin uusimmat