Arvostelu: Ikitie on hieno historiallinen elokuva Tommi Korpelalta ja Jadesoturi-ohjaajalta
Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoon kuuluva Ikitie on Antti Tuurin romaaniin pohjautuva kertomus sisällissodan henkisistä jälkimainingeista. AJ Annilan raa’assa ja samalla koskettavassa elokuvassa Neuvostoliiton rajan taakse muilutettava mies näyttää mitä on suomalainen periksiantamattomuus.
Ensi-ilta: 15.9.2017 / Alkuperäisnimi: Ikitie / Ohjaus: AJ Annila / Käsikirjoitus: AJ Annila, Aku Louhimies, Antti Tuuri, perustuu Tuurin romaaniin / Pääosissa: Tommi Korpela, Sidse Babett Knudsen, Hannu-Pekka Björkman, Ville Virtanen & Irina Björklund / Pituus: 103 min / Ikäraja: 16
Antti Tuurin samannimiseen romaaniin pohjautuva Ikitie kertoo vaiettua tarinaa Suomen satavuotisen historian varrelta. Itsenäisyyden julistuksen jälkeen maamme kansakunta oli jakautunut kahtia, ja murhat sekä muilutukset itärajalle olivat yleisiä. Toisaalla Neuvostoliitto nähtiin 1930-luvun alussa myös paratiisina, missä lännestä tulleet siirtolaiset voivat rakentaa uutta tulevaisuutta.
Ikitie kertoo Yhdysvalloissa onneaan koittaneesta ja pörssiromahduksen myötä takaisin Suomeen palanneesta Jussi Ketolasta (Tommi Korpela), joka vaimonsa (Irina Björklund) ja kahden lapsensa kanssa rakentaa uutta elämää Suomen syrjäseudulla. Eräänä päivänä pihaan ajaa musta auto, joka vie Ketolan mennessään. Tie vie Neuvostoliiton rajalle, missä hänet laitetaan ”ikitielle”, matkalle rajan yli – mikäli onnistuu välttämään takaansa tulevat luodit.
Tapahtuma kuvaa 1930-luvulla tapahtuneita muilutuksia, missä Lapuan liikkeen miehet kuljettivat kommunisteja ja sellaisiksi epäiltyjä kuolemaan Neuvostoliiton rajalle. Muilutukset saivat nimensä Suomen kuuluisimpien ihmissalakuljettajien, Jussi ja Jaakko Muilun mukaan.
Luotisateessa Ketola selviää rajan yli hengissä. Rajan toisella puolella hänet ottaa vastaan Hannu-Pekka Björkmanin esittämä Kallonen, joka tarjoaa Ketolalle uuden identiteetin ja paikan vakoojana amerikkalaisten maahanmuuttajien rakentamassa kolhoosissa – eikä vaihtoehtoja. Pian Ketola saa huomata, että paluu kotiin Suomeen on mahdotonta ja alkaa rakentaa uutta elämää kolhoosissa yhdessä Sidse Babett Knudsenin esittämän, amerikkalaisen Saran kanssa.
Onni ja rauha eivät kuitenkaan kuulu sota-ajan sanavarastoon. Sitten alkavat teloitukset.
Genre-elokuvien ohjaajana aiemmin tunnetun AJ Annilan (Sauna, Jadesoturi) filmografiassa Ikitie historiallisena draamana on mielenkiintoinen, uusi aluevaltaus. Annilan yhdessä Tuurin sekä Aku Louhimiehen kanssa käsikirjoittama elokuva kuulostaa kuitenkin aiheeltaan lähes absurdilta, sillä Neuvostoliittoa rakentamaan muuttaneista amerikkalaisista ja amerikansuomalaisista ei ole pahemmin historiankirjoissa puhuttu. Todellisuudessa elokuvan Hopea-kolhoosia vastaava ”Pikku-Amerikka” baseball-otteluineen todella sijaitsi Karjalassa ennen Stalinin aloittamia vainoja. Auvoisena alkanut sosialistinen tulevaisuus ei kuitenkaan kestänyt pitkään, vaan joukkohautoihin kaatui tapettuina valtava määrä siirtolaisia.
Vaikka elokuvassa ei suoranaisesti mässäillä väkivallalla, tarinan toteavan raakuuden vuoksi sen K-16 -ikärajaa kannattaa kunnioittaa.
Historiaa avaavan tarinansa lisäksi Ikitie on koskettava kertomus miehestä, joka menettää elämässään kaiken. Useaan kertaan. Ja vaikka elämä olisi kuinka tuskallista, hänelle ei anneta armoa lähietäisyydeltä ammutun niskalaukauksen muodossa.
Lahjakkaiden Korpelan ja Björkmanin esittämät roolihahmot ovat toistensa täydellisiä vastakohtia. Korpela suoraselkäisenä, hiljaisena ja vaatimattomana, mutta samalla periksiantamattomana Ketolana ja Björkman häijynä ja säälimättömänä ihmisenkuvatuksena täydentävät toisiaan luoden elokuvan tarinaan käsinkosketeltavaa jännitettä.
Virossa kuvattu Ikitie pukee komeiksi ja koskettaviksi kuviksi osan suomalaisuuden kipeää historiaa, missä veli nousee veljeä vastaan. Elokuva kertoo enemmän kuin useimmat koulujen historian oppikirjat. Se on myös herkkä elokuva rakkaudesta ja periksiantamattomuudesta, siitä kuuluisasta suomalaisesta sisusta.
IKITIE
”Komea ja koskettava tarina vaietusta aiheesta suomalaisuuden historiassa. Tommi Korpela on oikeamielisenä ja järkkymättömänä Ketolana kovassa iskussa.”
