Arvostelu: Silta-fanien kannattaa tutustua J.K. Rowlingin dekkareihin pohjautuvaan C.B. Strike -tv-sarjaan
HBO Nordicilla nähtävä etsiväsarja C.B. Strike pohjautuu Harry Potterin äidin, J.K. Rowlingin, salanimellä Robert Galbraith kirjoittamiin dekkareihin.
HBO Nordicilla nähtävissä oleva, BBC:n tuottama C.B. Strike on seitsenosainen minisarja, joka koostuu kolmesta erillisestä, salapoliisiromaaneihin pohjautuvasta tarinakokonaisuudesta. Harry Potterin äidin, J.K. Rowlingin, salanimellä Robert Galbraith julkaistuja dekkareita on tähän mennessä ilmestynyt kolme, ja neljännen Rowling on juuri kertonut saaneensa valmiiksi. Ensimmäinen kirja, Käen kutsu, nähdään C.B. Strikessa kolmen jakson mittaisena, toinen ja kolmas kirja, Silkkiäistoukka ja Pahan polku, puolestaan kahden jakson mittaisena.
C.B. Striken pääosassa on lontoolainen yksityisetsivä Cormoran Strike (Tom Burke), joka on Afganistanin sodassa vammautunut jalkapuoli ja lisäksi rocktähden poika. Hän saa uudeksi apulaisekseen Holliday Graingerin esittämän Robinin, jonka määräaikainen työsuhde apulaisetsivänä muuttuu sarjan edetessä pysyväksi.
Tarinoissa selvitellään perinteiseen dekkaritapaan raakoja ja monimutkaisia murhia, jotka meinaavat jäädä tavallisilta poliiseilta selvittämättä. Käen kutsussa maailmankuulu valokuvamalli löytyy kuolleena. Poliisin mielestä kyseessä on itsemurha, mutta sukulaismies palkkaa Striken tutkimaan kuolemaa murhana. Silkkiäistoukassa keskiössä on keskenään kilpaileva kirjailijaporukka, josta yksi löytyy raa’asti murhattuna jätettyään jälkeensä ystäviään parodioivan käsikirjoituksen. Pahan polussa puolestaan murhaaja astuu askeleen lähemmäs päähenkilöitä lähettämällä etsivätoimistoon salaperäisen, irtonaisen jalan.
Kirjojen keskiössä on Striken ja Robinin muodostama etsiväkaksikko, heidän elämänsä haasteet ja ystävyydeksi kasvava kollegasuhde. Molempien taustalta nimittäin paljastuu kirja kirjalta enemmän – menneisyyden salaisuuksia ja vaiettuja totuuksia – eikä kumpikaan hahmoista solahda aivan perinteisen etsivän tai nuoren apulaisen muottiin.
Minisarjassa nämä sisäiset tutkiskelut jäävät ymmärrettävästi kirjoja vähemmälle huomiolle. Tarinaosioissa keskitytään pääasiassa selvittämään raakoja rikoksia ja jätetään ihmissuhteet sivuosaan. Vaikka murhatutkimukset ovat ovelia, kirjojen ystävälle sarjasta jää puuttumaan jotain oleellista.
C.B. Strikea voi verrata pohjoismaiseen Silta-sarjaan. Pääosan Strike on Sillan Saga Norenin tapaan vajavainen: hän on jalkapuoli ja sosiaalisesti hieman kömpelö. Robin taas on rikkonaisesta menneisyydestä kärsivä, hiljainen ja herttainen apulainen, joka löytää Strikesta jonkinasteisen sielunkumppanin. C.B. Striken rikokset selvitetään sarjan pituuden vuoksi Siltaa nopeampaan tahtiin, sillä tarinakokonaisuudet on tiivistetty 2-3 jakson mittaan.
Tiivistyksestä huolimatta C.B. Strike on hidastempoinen. Sarja sijoittuu Lontooseen ja keskittyy kuvaamaan suurkaupungin katuja ja naapurustoja huolella. Putkeen katsottuna minisarjan jaksoissa huomaa yhden yhteisen, toistuvan piirteen: siinä kävellään todella paljon. Kohtaus toisensa jälkeen kamera nimittäin kuvaa Lontoon katuja mittailevaa Strikea.
C.B. Strike on pienimuotoinen dekkarisarja, joka tuskin olisi saanut paljonkaan huomiota, mikäli sitä ei olisi markkinoitu Rowlingin nimellä. Sama kävi Galbraithin kirjoille, jotka alkoivat myydä kunnolla vasta sen jälkeen, kun Galbraithin “vahingossa” julkistettiinkin olevan Rowling.
Mutta en sano tämän olevan millään tavalla huono asia. Päinvastoin. Strike-romaanit ovat erinomaisesti kehiteltyjä rikosromaaneita, joissa seikkailee kiinnostavia henkilöhahmoja. Sama pätee C.B. Strikeen, vaikkakin sarjan puutteeksi jää juuri se, ettei hahmojen pään sisälle päästä samaan tapaan kuin kirjoissa.
Rikosten ja niiden selvittelyn sekä miljöökuvauksen osalta minisarja on hyvin uskollinen romaaneille. Lontoon kadut ja pubit nousevat keskeiseen rooliin myös sarjaversiossa, mikä tekee C.B. Strikeen arkisuudellaan maanläheistä tuntua. Poissa ovat kiiltävät autot ja etsivien vekkulit apuvälineet, ja tilalla ovat kävellen tai vanhoilla ja rapaisilla autoilla ajelevat, olutlasiin baarissa surujaan hukuttavat etsiväntekeleet. Gadgettien sijaan he loistavat ihmisinä.
Kirjoissa Cormoran Strike kuvataan jättiläismäisen kokoiseksi mieheksi – tarkoittaahan Cormoran Cornwallin jättiläistä. Keskimittaisen Tom Burken roolitus päähenkilöksi arvelutti ensin, mutta lopulta Burke istuu Striken hieman rähjäiseen ja henkisesti hapuilevaan rooliin erinomaisesti. Sama pätee ihastuttavaan Graingeriin, josta voi erottaa häivähdyksen Potter-tarinoiden Hermionea.
