Uusimmat

Arvostelu: Jack The Giant Slayer on X-Men-ohjaaja Bryan Singerin huonoin elokuva

21.03.2013 08:34 Tatu Junni

Jack The Giant SlayerEnsi-ilta: 22.2.2013
Alkuperäisnimi: Jack The Giant Slayer
Ohjaaja: Bryan Singer
Käsikirjoittaja: Darren Lemke, Christopher McQuarrie & Dan Studney
Pääosissa: Nicholas Hoult, Ewan McGregor, Bill Nighy, Stanley Tucci & Eleanor Tomlinson
Pituus: 114 minuuttia
Ikäraja: K12
Arvostelija: Tatu Junni

Tähdet

Fee-fi-fo-fum! Jack The Giant Slayer niin tylsä on, että melkein tekisi mieli tehdä aivoille pum!

Satuklassikoita on viime aikoina filmatisoitu Hollywoodissa urakalla, mutta ankein lopputuloksin. Red Riding Hood, Lumikki ja metsästäjä sekä Hannu & Kerttu: Noitajahti 3D olivat kaikki kertakäyttöviihdettä, jos sitäkään. Ihan yhtä surkea susi ei ole perjantaina ensi-iltansa saava Jaakko ja pavunvarsi -filmatisointi, mutta eipä sekään kahden tunnin peppuparkin arvoiseksi ajanvietteeksi kohoa kuin hetkittäin.

Jack The Giant Slayerin tarina on perinteisistä perinteisin. Köyhä ja kurjasti vielä orvoksikin jäänyt Jaakko-kulta kohtaa kiltin, mutta kapinallisen prinsessan, johon ihastuu korviaan myöten. Ikävät luokkaerot eivät ehdi muodostua ongelmaksi, sillä sadun perinteisemmästä versiosta tuttu pavunvarsi tempaisee aatelisen korkeuksiin. Jaakko lähtee tietenkin noutamaan neitoa yhdessä kuninkaallisen partion kanssa. Omaehtoista sankaruutta osoittaessaan nuorukainen nousee pian paitsi pavunvartta myös sosiaalisella kartalla nollasta kohti keskinkertaisuutta. Maasta se pienikin ponnistaa, lopussa kiitos seisoo ja mitä näitä opetuksia nyt on.

Pavunvarren päässä, pilvien päällä, vastassa on prinsessan lisäksi (ihmis)maailmanvalloituksesta haaveileva jättiläislauma. Porukasta ei näyttäisi pikaisella vilauksella löytyvän ainuttakaan naispuolista olentoa, joten on helppo ymmärtää, miksi jäteillä on känkkäränkkä päällä 24/7. Pääpirulaisella on tuplasyy mökötykseen, sillä joku mulkku on teipannut kehitysvammaisen Klonkun hänen hartiaansa kiinni. Ärrinmurrinkeksiä on nakertanut myös pelastuspartioon lyöttäytynyt Roderick-ketku, joka punoo omia kavalia juoniaan.

Jack The Giant Slayer

Jack The Giant Slayerin on ohjannut Epäillyistä, Mallioppilaasta ja X-Meneistä tuttu Bryan Singer. Miehellä on lahjoja etenkin henkilöohjauksen kohdalla, mutta ne menevät ihan hukkaan tällaisen tuottajavetoisen tehostepelleilyn keskellä. Paikoin eri tahojen valtataistelua ja jättien tuhotöitä seuraa laiskanraukealla kiinnostuksella, mutta enimmäkseen ei. Hahmot tai tarinankäänteet eivät jaksa kiinnostaa millään, vaikka niitä on ollut kirjoittamassa Epäillyistä tuttu Christopher McQuarrie yhdessä Darren Lemken ja Dan Studneyn kanssa. Tämä kaikki on nähty jo niin, niin moneen kertaan.

Jopa elokuvan parhaat näyttelijät Ewan McGregor, Stanley Tucci ja Ian McShane ovat voimattomia pahkaisen käsikirjoituksen äärellä. Sangen modernisti vaatetettua ja stailattua sankaria esittävä Nicholas Hoult on USA:ssa aika hyvässä nosteessa, mutta Jack The Giant Slayer ei kyllä paljasta syytä tähän. Huono näyttelijä hän ei ole, mutta jalat sidottuna on paha pistää polkaksi. Ehkä parin viikon päästä ilmestyvä Warm Bodies sitten päästää Houltin vauhtiin…

Jack The Giant Slayer

Ikään kuin katsojan tylsistyttämisessä ei olisi tarpeeksi, Jack The Giant Slayer on kyvytön päättämään, onko se kana vai muna. Periaatteessa kyse on Percy Jacksonin kaltaisesta esiteineille suunnatusta satuseikkailusta, mutta mukaan on upotettu myös päiden irti puremista ja muita karmeuksia.

Verta valkokankaalla ei tietenkään nähdä, ja kaikkein hirmuisimmat kohtaukset on leikattu typerryttävän visusti piiloon. Kun tämä temppu toistuu jo elokuvan alkupuolella kerta toisensa jälkeen, alkaa ihminen luonnostaan arvioida olisiko penkkirivin päästä mahdollisuus päästä salin ovelle kompastumatta matkalla. Ymmärrän kyllä pilttien mielenrauhan suojelun, mutta aikuiskatsojalle tulee Jack The Giant Slayerin katsomisesta yhtä turhautunut olo kuin mökin videonauhuriin unohtuneesta puhkisensuroidusta kasarirainasta.

Jack The Giant Slayer onnistuu tarjoamaan muutaman vallan vekkulin toimintajakson, komeita digijättejä ja pari hymähdystä, mutta eipä elokuvasta enää seuraavana päivänä muista juuri mitään. Kun pakolliset 3D-efektitkään eivät tarjoa mitään mieleenpainuvaa, kannattaa tällä hetkellä pyörivistä satuseikkailuista katsastaa ennemmin vaikka Hobitti tai Mahtava Oz. Eivät nekään napakymppejä ole, mutta parempaa hubaa kuitenkin.

PlusMiinusNolla

+ Laatunäyttelijöitä…
– jotka menevät hukkaan
+ Muutama hieno toimintakohtaus
– Koko perheen viihdettä, joka lähinnä ärsyttää aikuisia

Tatu Junni

Olen toiminut Otavamedian eri sivustojen tuottajana ja toimittajana vuodesta 2007 lähtien. Ensin Plaza.fi:n elokuva- ja musiikkiosio Kaistalla, myöhemmin eDomessa ja Domessa, ja nykyään sitten Muropaketissa. Osallistun juttujen kirjoittamiseen aktiivisesti etenkin elokuvaosiossamme, joka on käsittelemistämme aiheista minulle läheisin.

Muropaketin uusimmat