Arvostelu: Jodie Foster paikkaa rikollisia tunnelmaltaan sekavassa, John Wickin tunnelmaa imitoivassa rikoselokuvassa
Hotel Artemis on John Wickin jalanjäljissä kulkeva toimintaelokuva, jossa Jodie Foster toimii rikollisia auttavan yksityissairaalan hoitajana. Omaperäiset ideat ja komea tuotantosuunnittelu uhkaavat hukkua liian monen ajatuksen sekoittaessa elokuvan tunnelmaa.
Ensi-ilta: 27.7.2018 / Alkuperäisnimi: Hotel Artemis / Ohjaus: Drew Pearce / Käsikirjoitus: Drew Pearce / Pääosissa: Jodie Foster, Sterling K. Brown, Sofia Boutella, Dave Bautista, Jeff Goldblum / Pituus: 94 min / Ikäraja: 16
John Wickin jalanjäljissä kompuroiva Hotel Artemis pyrkii samanhenkisyydellään kosiskelemaan Keanu Reevesin toimintaelokuvan ystäviä. Lähitulevaisuuteen sijoittuva, rikollisten omasta yksityissairaalasta kertova Hotel Artemis ei nimekkäästä tähtikaartistaan huolimatta pääse esikuvansa tasolle, vaikka Drew Pearcen käsikirjoituksessa aineksia siihen olisikin.
Hotel Artemis on käsikirjoittajana (Mission Impossible: Rogue Nation, Iron Man 3) ja tuottajana tunnetun Drew Pearcen ensimmäinen pitkän elokuvan ohjaustyö. Kunnianhimoinen ja tyylitelty rikosjännäri ei aivan pysy ohjaajansa käsissä, sillä tarinan lukuisat taustajuonteet syövät puolitoistatuntisen kokonaisuuden jännitettä.
Los Angelesissa mellakoidaan vesivarojen yksityistämisen vuoksi ja tavalliset kansalaiset ottavat yhteen poliisien kanssa. Myös rikolliset uhkaavat jäädä mellakan jalkoihin, mikä tietää lisätyötä sairaanhoitajana toimivalle, pelkkänä Nursena tunnetulle naiselle. Nurse (ensimmäisen roolisuorituksensa vuosiin tekevä Jodie Foster) pitää yllä Hotel Artemista, joka on alamaailman rikkaille suunnattu, jäsenyyden vaativa luksussairaala. Hän paikkaa Dave Bautistan Everestin avustamana luodinreikiä ja jopa printtaa 3D-tulostimella uusia maksoja nimettömänä pysyville asiakkailleen.
Eräänä “tavallisena keskiviikkona” hänen asiakkaakseen tulevat Sterling K. Brownin ja Brian Tyree Henryn esittämät veljekset, jotka hotellissa saavat nimikseen Waikiki ja Honolulu hoitohuoneensa mukaan. Paikalla on myös Charlie Dayn esittämä Acapulco ja Sofia Boutellan Nizza. Jokaisella tuntuu olevan jotain hampaan kolossa, ja kun pakkaa saapuu sekoittamaan Zachary Quinton ja Jeff Goldblumin esittämä kaksikko, sekä ulkona riehuva mellakka, ei Hotel Artemis enää ole entisensä.
Hotel Artemis on tuotantosuunnittelultaan komea: tunnelmallinen, mutta hieman jo nuhjaantunut hotelli omaperäisine sviitteineen yhdistyy ovelalla tavalla innovatiiviseen teknologiaan. Hotelli itsessään on kuin mystinen hahmo, jonka historiasta ja toiminnasta haluaa tietää lisää. Salaperäinen on myös sen harmaahapsinen tossuttelija, jonka sääntöjä jokaisen hotellivieraan täytyy noudattaa. Ensimmäinen säännöistä on, ettei ketään toista vierasta saa tappaa.
Jodie Foster on kuitenkin roolissaan hukassa. Hänen sairaanhoitajan hahmonsa ei nimittäin onnistu yhdistämään roolin vaatimaa haurautta ja vahvuutta. Vaikuttavuutta vaativiin kohtauksiin ei aina löydy tarvittavaa voimaa ja hahmon haurautta esittävät kohtaukset puolestaan lipsuvat paikoin tahattoman komiikan puolelle.
Sama tunnelman sekavuus vaivaa koko elokuvaa. Kukaan sivuhahmoista pääse kunnolla vaikuttamaan tarinaan vaan monet kiinnostavat hahmot jäävät harmillisen alikäytetyiksi, osa taas tuntuu niin turhilta että niihin käytetty aika on kuin hukkaan heitettyä. Tarina hyppää toimenpidehuoneen hektisyydestä menneisyyden salaisuuksien kyynelehtimisen kautta lyhyenlännäksi jätettyihin toimintakohtauksiin ja keventäviin komediakohtauksiin. Pearce ei ole oikein osannut keskittyä keskeisiin asioihin, vaan on halunnut ottaa elokuvaansa kaiken mahdollisen. Tästä aiheutuu myös juoneen outoja aukkoja.
Hotel Artemisin tapauksessa toimintaelokuvien ystävä odottaa näkevänsä John Wickin tapaan näyttäviä ja mahdollisesti myös verisiä toimintakohtauksia. Kukapa ei haluaisi nähdä, kun Dave Bautista runttaa äijää lakoon ihan tosissaan? Mutta kun odotettu toiminta lopulta alkaa, se jätetään puolitiehen ja hypätään toisaalle. Esimerkiksi näpsäkkä Boutella jää tältä osalta täysin alikäytetyksi, aivan kuin Goldblumkin, jonka esiintyminen muodostuu lähes cameorooliksi.
Hotel Artemisissa on paljon omaperäisiä ideoita ja osa niistä on toteutettu erittäin taidokkaasti. Kiirehtiminen, tunnelman poukkoilu sekä yritys saada mahdutettua liian monta ideaa yhteen aiheuttaa kuitenkin sen, että mestariteosta Pearce ei elokuvastaan onnistu luomaan.
HOTEL ARTEMIS
”Nimekäs näyttelijäkaarti Jodie Fosterista Jeff Goldblumiin tähdittää Drew Pearcen tuotantosuunnittelultaan tyylikästä esikoisohjausta. Ideoita on kuitenkin liikaa elokuvan kestoon nähden.”
