Arvostelu: Juoppohullun päiväkirja on hauska kuraperseturoilu

25.12.2012 10:35 | Muropaketin toimitus

Juoppohullun päiväkirjaEnsi-ilta: 28.12.2012
Ohjaaja: Lauri Maijala 
Käsikirjoittaja: Lauri Maijala 
Pääosissa: Joonas Saartamo, Krista Kosonen, Santtu Karvonen, Johannes Holopainen 
Elokuvan pituus: 84 minuuttia
Ikäraja: K16
Arvostelija: Olli Sulopuisto

3/5

Onko muka hauskaa, että läpikänninen mies ajaa mopolla halki öisen Kallion ja huutaa kuin psykoottinen sika? Kyllä on. Juoppohullun päiväkirja nimittäin onnistuu erittäin vaikeassa tehtävässä: se on ööliääliökomedia, joka naurattaa. 

Jutun juoni on yksinkertainen kuin teini-ikäisen vatsahuuhtelu vappuna. Kalliossa holtitonta elämää viettävä Juha Berg (Joonas Saartamo) dokaa yksinään ja kaverinsa Kristianin (Santtu Karvonen) kanssa, kunnes asiat lirisevät siinä määrin reisille, että ryhdistäytymisliike on paikallaan. AA-kerhosta löytyy ihana Tiina (Krista Kosonen), joka panee Juhan kovan paikan eteen: valitse viina tai mimmit, molempia et saa.

Tarkemmin ajateltuna ei varmaan pitäisi käyttää ilmausta ”jutun juoni”, koska ei Lauri Maijalan kirjoittamassa ja ohjaamassa elokuvassa sellaista oikeastaan ole. Tai no, joku riisitautinen draaman kaari on ahdettu mukaan, mutta se ei sotke pääasiaa eli groteskien anekdoottien kertomista ja näyttämistä. Non sequitur -vitsejä riittää.

Juoppohullun päiväkirja

Totta kai jutut ovat tyhmiä. Niin niiden pitääkin olla. Ihan kaikki eivät jaksaneet naurattaa, mutta ainakin niitä on paljon ja sitä paitsi perseviinatarina on aina hauska. Tai kikkelin kotitarvedesinfiointi.

Juoppiksen pyhä kolmiyhteys eli ryyppääminen, panojutut ja kakkahuumori tulevat esille vallan elegantisti heti ensimmäisessä kohtauksessa. Juoppohullun suurimmat avut ovat ripeä rytmi ja näyttelijät, jotka tekevät roolinsa juuri niin isosti kuin tyylilajiin sopii.

Sänkisen gorillan oloinen Joonas Saartamo sopii Bergin ruumiillistumaksi. Hänessä ei ole edes off-asentoa, vaan pelkkää irvistystä, tuijotusta ja huutoa. Sitä komppaa mainiosti Kerkko Koskisen maanisen hakkaava säestys. Yleensä olen sitä mieltä, että musiikki saisi elää erillään muusta elokuvasta, mutta Juoppiksessa kaikki elementit tuntuvat yhtä övereiltä. Hyvä niin.

Juoppohullun päiväkirja

Eikä Saartamo ole ainoa hauska kaveri tässä kuvassa, vaan Kristianina nähtävä Santtu Karvonen kikattaa läpihullusti (kuten kaikki Eduskunta-näytelmät kokeneet käyneet tietävät), Tiinaa esittävä Krista Kosonen vetää sordiinolla kunnes on aika räjähtää ja pikkuroolissa nähtävä Esko Salminen hoitaa homman kotiin näyttelijälegendalle sopivalla tavalla eli isosti – ”OLEN HEIKKO! OLEN HEIKKO!”

Kuvaaja Rike Jokela on tallentanut Kallion kadut kikkailemattomalla ja värikylläisellä tavalla, vaikka kaupunginosaan ei suhtauduta aivan yhtä pieteetillä kuin Pussikaljaelokuvassa. Onpa mukaan mahtunut kuvallisia vitsejäkin, kuten lyhyt episodi muuttomiehenä. Leikkaaja Harri Ylönen on pitänyt tempon tarpeeksi korkeana. 

Pohjimmiltaan Juoppohullun päiväkirja on kuin animoitu elokuva, joka on sattumalta toteutettu oikeilla ihmisillä. Jos meno olisi tippaakaan realistisempaa, Juoppohullun päiväkirja olisi traaginen kertomus ihmisrauniosta, joka tuhoaa itsensä juomalla liikaa. Onneksi ei ole.

PlusMiinusNolla
+ Tyhmät viina- ja kakkajutut.
– Osa tyhmistä viina- ja kakkajutuista.
+ Turhan vakavuuden täydellinen puuttuminen.