Arvostelu: Kauhea kankkunen 3 on pettymys jopa elokuvasarjan faneille

Ensi-ilta: 29.5.2013
Alkuperäisnimi: The Hangover Part III
Ohjaaja: Todd Phillips
Käsikirjoittaja: Todd Phillips & Craig Mazin
Pääosissa: Bradley Cooper, Ed Helms, Zach Galifianakis, John Goodman, Ken Jeong & Heather Graham
Pituus: 100 minuuttia
Ikäraja: K12
Arvostelija: Tatu Junni

Kauhea kankkunen laajenee trilogiaksi. Ikävä kyllä. Parempi meidän olisi ollut ilman.

Todd Phillipsin ohjaama Kauhea kankkunen 3 ansaitsee tunnustusta siitä, että se otti opiksi edeltäjästään. Elokuvasarjan toinen osa oli vain puolivillainen kopio ensimmäisestä Kauheasta kankkusesta, mutta tällä kertaa tarinaan on sentään pyritty kehittämään uutta koukkua. Darramysteerin selvittämisen sijaan ”Susilauma” pakotetaan etsimään John Goodmanin esittämän rikollispomon kultaharkkoja. Kuinka ollakaan, jalometallit on kähveltänyt aikaisemmista Kankkus-elokuvista tuttu Leslie Chow (Ken Jeong).

Epäsuhtaisen kaveriporukan henkilökemioista onnistuttiin vuonna 2009 rakentamaan kertakäyttöinen, mutta hauska komedia. Nyt Kauhean kankkusen nimellä kaupataan katsojille jotain, mistä ei löydy alkuperäisen aineksia kuin nimellisesti. Lopputulosta ei voi kehua toimivaksi edes sokea satiainen.

Poissa ovat Mike Tyson, hajonneet hotellihuoneet, vauvat, tiikerit ja runkkaavat apinat. Niiden tilalle on tuotu puolivillaista huumorimössöä, josta ei muutamaan hymähdystä suurempaa iloa irtoa. Elokuvan alkupuolen kirahvikohtausta lukuun ottamatta Kauhea kankkunen 3:n ”hauskuus” nojaa pitkälti dialogiin. Välillä kehiin heitetään vanhojen vitsien kierrätyksiä ja outouksia outouksien nimissä. Kaava ei todellakaan toimi.

Itseäni elokuva onnistui naurattamaan ääneen yhden kerran, mikä sekin tapahtui vasta muutama minuutti ennen lopputekstejä. Tämä tuskin on hyvän komedian merkki.

Sympaattisen susilauman sijaan tarinan keskiöön nousevat Alan (Zach Galifianakis) ja Leslie Chow. Alan on hyväsydäminen, mutta vaarallinen miesvauva, joka ei tajua ympäristölleen ja läheisilleen aiheuttamaansa vahinkoa. Chow on kolikon kääntöpuoli. Kiinalainen rötöstelijä elää Alanin tavoin omassa mielikuvitusmaailmassaan, joka on täytetty ruudilla ja ruokottomuuksilla. Todellisen maailman menosta törkyturpainen Chow on täysin vieraantunut. Hahmot on pohjimmiltaan veistetty samasta puusta, mutta aika hiton tylsällä puukolla.

Alanin ja Chow’n kahjo ystävyys on hetkittäin hellyttävää seurattavaa, mutta kumpikaan hahmoista ei jaksa enää elokuvasarjan kolmannessa osassa pitää mielenkiintoa yllä. Etenkin kertakäyttöisen Chow’n kimitys rasittaa jo pahasti, eikä Alanistakaan saada enää mitään uutta irti. Kankkus-elokuvien lisäksi Galifianakis on esittänyt ihan vastaavaa hahmoa Lasketussa ajassa. Temput on siis jo nähty moneen otteeseen. Bradley Cooperin Phil, Ed Helmsin Stu ja muut tutut hahmot jäävät tarinassa pahasti taka-alalle. Ne toimivat ainoastaan seinänä, jota vasten Alan ja Chow voivat pallotella älyttömyyksiään. Kurjin rooli on Justin Barthalla, jonka esittämä Doug viettää tämänkin elokuvan teillä tietämättömillä.

Kauhea kankkunen 3:n loppupuolella elokuva lähtee hortoilemaan ihan outoihin suuntiin, kun sekoiluputket sidotaan yhteen todella kankealla kasvukertomuksella. Lopetuksesta tulee tunne, ettei Todd Phillips ole ymmärtänyt oman luomuksensa luonnetta. Tässä elokuvan ongelma juuri piileekin. Koska Kauhea kankkunen 3 poikkeaa tyyliltään edeltäjistään ja sortuu liikaa epämääräisen draaman puolelle, ei sitä voi suositella edes elokuvasarjaa tähän asti fanittaneille.