Arvostelu: Kauhutrilleri Dark Skiesissa riittää kliseitä ja kusipäisiä avaruusolentoja

14.05.2013 11:49 | Tatu Junni

Dark SkiesEnsi-ilta: 17.5.2013
Alkuperäisnimi: Dark Skies
Ohjaaja: Scott Stewart
Käsikirjoittaja: Scott Stewart
Pääosissa: Keri Russell, Josh Hamilton, Dakota Goyo, Kadan Rockett & J.K. Simmons
Pituus: 97 minuuttia
Ikäraja: K16
Arvostelija: Tatu Junni

Tähdet

Toisin kuin jotkut ovat erehtyneet luulemaan, ei Dark Skies ole NBC:n samannimisen televisiosarjan elokuvaversio. Inhoja alieneita siinäkin tosin riittää.

Siitä lähtien kun moderni UFO-ilmiö syntyi 1940-luvulla, ihmiset ovat arvuutelleet, miksi avaruusolennot ovat täällä – jos ne siis ylipäänsä ovat totta.

Tahtovatko avaruustontut auttaa ihmiskuntaa vai ainoastaan tutkia meitä? Ehkä ne ovat täällä valloituspuuhissa tai kenties kyseessä ovat toisen ulottuvuuden olennot, jotka jakavat tämän maailman kanssamme? Hollywoodin kanta asiaan on ollut selvä jo yli 60 vuoden ajan. Avaruusolennot ovat vihamielisiä ja tahtovat tuhota meidät. Contactia, Kolmannen asteen yhteyttä ja muutamaa muuta poikkeusta lukuun ottamatta alienit ovat olleet keljuja limanuljaskoja, jotka tahtovat joko syödä, tappaa, orjuuttaa tai raiskata meidät. Pahimmassa tapauksessa päivän to do -listalla ovat olleet kaikki edellä luetellut aktiviteetit.

Dark Skies

Erilaisia ulkoavaruuden ilkimyksiä on nähty jo sadoissa elokuvissa, mutta Dark Skiesin avaruusolennot ovat harvinaisen kusipäistä porukkaa. Ne ottavat kohteekseen idyllisen, mutta talousvaikeuksissa riutuvan amerikkalaisperheen ja kiusaavat sitä erilaisilla käytännön piloilla, kunnes koko porukka on silkkaa savuavaa hermorauniota. Keittiön irtaimisto pinotaan yön pimeydessä pitkin pöytiä, lintuparvet pommittavat taloa, sähkölaitteet lakkaavat toimimasta ja ”Nukkumatti” vierailee perheen kuopuksen makuuhuoneessa! Virkavalta sivuuttaa avunpyynnöt, joten perhe marssii J.K. Simmonsin esittämän UFO-tutkijan pakeille. Tämän tuomio on tyly: avaruusolennot ovat valinneet perheen kohteekseen ja se on menoa nyt!

(Missään vaiheessa elokuvaa ei selviä, miksi hiipparointi ja kummitusleikit ovat sieppauksen kannalta varsinaisesti tarpeen. Ilmeisesti se johtuu vain alieneiden sadistisesta luonteenlaadusta. Paskiaiset!)

Jos juonikuvaus kuulosti liian paljastavalta, en ole pahoillani. Dark Skiesin umpitampio traileri nimittäin paljastaa elokuvasta vielä paljon enemmän. Sen näkemisen jälkeen Scott Stewartin ohjaamalla ja käsikirjoittamalla kauhutrillerillä onkin enää hyvin vähän tarjottavaa elokuvateatterissa. Poikkeuksellisesta aihevalinnastaan huolimatta Dark Skies on nimittäin hyvin tavanomainen kummituselokuva, jossa henget on keksitty vaihtaa avaruusolentoihin. Pohjimmiltaan Dark Skies on vain Poltergeistin ja Paranormal Activityn äpärälapsi, ja laaja-alaisesta UFO-ilmiöstä on kelpuutettu mukaan vain The X-Filesin 1990-luvulla loppuun kierrättämät aiheet, kuten implantit ja ajan katoaminen.

Dark Skies

Kauhuelokuva saa olla tyhmä, kuten Dark Skies rohkeasti onkin, mutta tylsä se ei saa olla. Valitettavasti Dark Skies on sitäkin. Elokuva on pelkokertoimeltaan jostain vessanpöntön pesemisen ja viikon vanhan maidon juomisen välimaastosta. Ehkä tämä johtuu henkilöhahmoista, joiden kohtaloista ei jaksa välittää pätkän vertaa. Etenkin Josh Hamiltonin esittämä isäpappa on sen luokan selkärangaton marisija, että hänelle toivoisi mahdollisimman perusteellista rektaalitutkimusta Orionin suunnalla aika helvetin nopsaan.

Felicity-tähti Kerry Russell vetää elokuvan näyttelijöistä pisimmän korren, mutta hänkin kompastuu repsottavaan käsikirjoitukseen. Mitään Dark Skies ei saa irti Kylmän ringin Schillingerinä tutuksi tulleesta J.K. Simmonsista. Hänen esittämänsä Edvin Pollard on koomisuuteen asti venytetty kekkulipetteri, joka hörhöilee mukana vain hörhöilyn takia.

Dark Skiesin hyvätkin ainekset ovat lainatavaraa, eikä käteen jää lopulta mitään muuta kuin kimppu kliseitä. Lapsen piirustukset tarjoavat pahaenteisiä merkkejä tulevasta, sähkölaitteet hajoavat omia aikojaan, internetin hakukone tarjoaa vastaukset kaikkeen, asiantuntijahahmo astuu areenalle vain kertoakseen ennustuksen elokuvan loppukohtauksen tapahtumista – ja oma suosikkini: avaruusolennot eivät pääse laudoitettujen ikkunoiden läpi.

Näillä eväillä Dark Skies tarjoaa jännitettävää ainoastaan M. Night Shyamalanille, jonka paikkaa Hollywoodin pahimpana pölvästinä Scott Stewart selvästi havittelee. Meidän muiden ei kannata elokuvan äärelle pyrkiä.

PlusMiinusNolla

– Omaperäisyyden puute
– Toistuvat kliseet
– Harvinaisen laiska käsikirjoitus
+ J.K. Simmons on huonossakin elokuvassa J.K. Simmons