Uusimmat

Arvostelu: Kong: Skull Island olisi saanut olla tyhmempikin hirviöelokuva

07.03.2017 11:50 Tatu Junni

Kong: Skull IslandEnsi-ilta: Kong: Skull Island
Alkuperäisnimi: 10.3.2017
Ohjaus: Jordan Vogt-Roberts
Käsikirjoitus: Dan Gilroy, Max Borenstein & Derek Connolly
Pääosissa: Tom Hiddleston, Brie Larson, Samuel L. Jackson, John Goodman, Jing Tian, Toby Kebbell & John C. Reilly
Pituus: 119 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: King Kong palaa valkokankaalle
Arvostelija: Tatu Junni

2/5

 

Uusi King Kong -elokuva on kerännyt maailmalla melko innostuneen vastaanoton. Vaikea on ymmärtää, miksi.

Perjantaina ensi-iltansa saava Kong: Skull Island on tupaten täynnä hahmoja, mutta pohjimmiltaan se on sangen yksinkertainen elokuva. Yksinkertainen ja tyhmä, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi tyhmä.

John Goodman löytää Tyynenmeren satelliittikuvista mystisen saaren ja haluaa sitä tutkimaan. Mukaan palkataan Tom Hiddleston, Brie Larson ja Samuel L. Jacksonin sotajermu joukkoineen. Vietnamin sota on juuri päättynyt. Se vituttaa Jacksonia. Oikeastaan kaikki vituttaa Jacksonia. John Goodmanin löytämä saari se vasta Jacksonia vituttaakin, sillä siellä meuhkaava jättigorilla pistää heti ensitapaamisella kylmäksi koko joukon Jacksonin sotilaita.

Kamera ottaa lähikuvan Kongia tuijottavan Jacksonin silmistä. Mitä niissä näkyy? Kyllä, aivan oikein: pelkkää vitutusta. Nyt lähtee jormaton karvalärvi nirri!

Loppuelokuva meneekin sitten Kongin metsästämisen merkeissä. Jacksonilla siis. Tom Hiddleston ja Brie Larson haluaisivat jättää sankarilliseksi paljastuvan Kongin rauhaan ja pois saarelta, varmaankin ehtiäkseen seuraavan Marvel-leffansa kuvauksiin. Se ei Nick Furylle käy. Ja niinpä ihminen paljastuu sudeksi toiselle ja vähän gorillallekin ja on luonnon hirviöistä pahin ja silmät sielun peili ja onpas Tennispalatsin sali 2:ssa ahdas jalkotila. Mitähän kello on. Pitäisiköhän tänään ostaa sinihomejuustoa kaupasta.

Jossain Kong: Skull Islandin tarinan taustalla häärää epämääräisiä monstereita ja John C. Reilly resupekan lentäjän roolissa. Hän on viettänyt Pääkallosaarella vuosikymmeniä tuppisuisen, mutta sympaattisen (kukaan ei halua rasismisyytöksiä vuonna 2017) alkuasukasheimon parissa. Reilly vaikuttaa henkisesti epävakaalta. Ilmeisesti hän on näyttelijöistä ainoana lukenut elokuvan käsikirjoituksen, jossa ei ole mitään järkeä. Se on pelkkä kokoelma irrallisia kohtauksia: sotapojat sanailevat muka-hauskoja, välillä kuolee joku tarpeeton sivuhahmo ja sitten taas mennään. Kaikesta paistaa läpi, että ohjaaja Jordan Vogt-Roberts on tainnut katsoa Ilmestyskirja. Nytin vähän liian monta kertaa.

Yhtä vähän järkeä on sivuosaan kelpuutetun Jing Tianin roolissa. Hän on mukana vain houkuttelemassa kiinalaiskatsojat teattereihin, koska Hollywood rakastaa Kiinaa. Siellä voi olla ihmisoikeussotkuja, mutta myös paljon rahaa. Raha on hyvä. Antakaa sitä meille! Tosiasiassa Tianilla ei ole Kong: Skull Islandissa mitään tekemistä. Harvat repliikitkin ovat tasoa ”henki lähtee jos kuolee” ja ”vesi on märkää”. Että sellainen läpimurto Hollywoodissa. Parempaa onnea ensi vuonna Pacific Rim: Uprisingin parissa, Jing!

Kong: Skull Island on ison budjetin, mutta b-luokan elokuva, joka ottaa itsensä turhan vakavasti. Vogt-Robertsin ohjaus sijoittuu kyllä itsetietoisten Sharknado-roskarainojen yläpuolelle, mutta lähinnä kalliiden tehosteidensa ja nimekkäiden näyttelijöidensä ansiosta (ei pahalla, Ian Ziering!). Eniten hermoon ottavat pahvihahmot ja kaiken selittävä dialogi. Tuntuu kuin käsikirjoittajatrio Dan Gilroy, Max Borenstein ja Derek Connolly olisi raapustanut tarinansa kuusivuotiaille lapsille. Mitään ei jätetä tulkittavaksi tai katsojan oman ajattelun varaan.

Parhaimmillaan Kong: Skull Island on uskaltaessaan irrotella reippaasti. Poski on jättihirviöelokuvissa ainoa oikea paikka kielelle, mutta liian usein Kong: Skull Island roikottaa omaansa suu tyhmänä auki. Kohtaus, jossa Tom Hiddleston vetää kaasunaamarin päähänsä ja käy katanalla lentoliskoja vastaan, oli pöhköydessään loistava. Myös elokuvan loppuspektaakkeli eli taistelu kahden jättihirviön välillä miellytti. Tällaista irrottelua nähdään Skull Islandissa liian vähän.

Kong: Skull Island sijoittuu vuoteen 1973, mutta aikakausi jää alun pohjustuksen jälkeen samantekeväksi. Ajankuvan rakentaminenkin on hoidettu vähän sinne päin. Nyt 1960- ja 70-lukujen hittirenkutuksia White Rabbitista Paranoidiin pyöritetään hampaat irvessä, jotta kaikki varmasti muistaisivat mille vuosikymmenelle elokuva sijoittuu. Juuri sen enempää ei ole jaksettu panostaa. Harmillista, sillä ajatus menneisyyteen sijoittuvasta monsterirainasta oli vielä paperilla kiinnostava.

Uuden Godzilla-elokuvan tavoin Kong: Skull Island esittää jättihirviön varovaisen suopeassa valossa. Tämä tuo hieman lihaa otuksen luiden ympärille, mutta hahmona uusi Kong on melkoisen persoonaton. Elokuva viihdyttää kestonsa ajan, eikä tukehdu omaan pullaansa, kuten Peter Jacksonin King Kong 12 vuotta sitten. Todella toimiakseen sen olisi pitänyt kuitenkin uskaltaa olla älyvapaampi, jättää hahmonsa suosiolla persoonattomaksi tykinruoaksi ja antaa Tom Hiddlestonille enemmän dinosauruksia lahdattavaksi.

Katanalla ja kaasunaamari päässä, tietenkin.

PlusMiinusNolla

+ Näyttävä
+ A-luokan näyttelijöitä piisaa
– Tyhmä käsis
– Kieli vankemmin poskelle

Tatu Junni

Olen toiminut Otavamedian eri sivustojen tuottajana ja toimittajana vuodesta 2007 lähtien. Ensin Plaza.fi:n elokuva- ja musiikkiosio Kaistalla, myöhemmin eDomessa ja Domessa, ja nykyään sitten Muropaketissa. Osallistun juttujen kirjoittamiseen aktiivisesti etenkin elokuvaosiossamme, joka on käsittelemistämme aiheista minulle läheisin.

Muropaketin uusimmat