Arvostelu: Laittomat lyö kovaa, mutta välillä ohi

06.09.2012 07:21 | Olli Sulopuisto

LaittomatAlkuperäisnimi: Lawless
Ensi-ilta: 7.9.2012
Ohjaaja: John Hillcoat
Käsikirjoittaja: Nick Cave
Pääosissa: Shia LaBeouf, Tom Hardy, Gary Oldman, Jessica Chastain, Guy Pearce, Mia Wasikowska 
Elokuvan pituus: 115 minuuttia
Ikäraja: K16
Elokuvan kotisivu:  www.fs-film.fi/showPage.php?page_id=1087&movieId=3408

3/5

Maailmassa on kahdenlaisia miehiä. Sellaisia, jotka pystyvät ampumaan sian hengiltä ja sellaisia, joilta se ei onnistu sitten millään. Yhdysvaltain maaseudulle 1930-luvun kieltolain aikaan sijoittuva Laittomat on elokuva, jossa ensimmäinen sortti on yliedustettuna. Vaan ihmekö tuo, kun ohjaajana on John Hillcoat ja käsikirjoittajana Nick Cave. 

Bondurantin veljekset tienaavat elantonsa tislaamalla pontikkaa Virginian metsämaisemissa. Paikallinen poliisi on mukana juonessa, kunhan pojat muistavat heittää välillä heillekin lekan tai pari. Sisarusparven moottori on keskimmäinen veli Forrest (Tom Hardy), isoveikka Howard (Jason Clarke) hoitaa turpasaunat ja kuopus Jack (Shia LaBeouf) unelmoi kasvavansa joku päivä ihan oikeaksi gangsteriksi.

Lain kirjainta ehkä rikotaan, mutta se nyt ei ole niin vakavaa. Sitten kaupunkiin saapuu rusettiin pukeutunut ja keskellä päätä möllöttävän jakauksen hankkinut erikoisagentti Charlie Rakes (Guy Pearce) ja kaikki muuttuu.

Laittomat

Laittomat on niitä elokuvia, joissa miehet mittailevat ja uhkailevat toisiaan katseilla, kunnes tuijottelu saa riittää ja on aika tarttua aseisiin. Tai kuten käsikirjoittaja Cave tuoreessa haastattelussa sanoi: ”Elokuva on erinomainen väline väkivallalle.” 

Siksi ei ehkä ole yllättävää, että Laittomien parhaat hetket liittyvät väkivaltaan, etenkin silloin kun se on vasta orastamassa. Sekä salaviinanpolttajat että heidän vastustajansa – niin rikolliset kuin poliisitkin – joutuvat niin jäätävästi kuvatun väkivallan kohteeksi, että pahaa tekee. Mutta hyvällä tavalla pahaa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Harteikas Tom Hardy näyttelee Forrestia vähäpuheisena ja hämäävän hidasliikkeisenä möhkäleenä, joka kuitenkin tietää täsmälleen, mitä on tekemässä. Shia LaBeouf on monien inhoama, mutta minusta hän itse asiassa sopii rääpäleeksi, jonka kunnianhimo on ainakin kaksi numeroa isompi kuin mies itse. Eikös hänen ole tarkoituskin olla epätoivoisen yliyrittävä tohelo? Jason Clarken esittämä Howard räjähtää tarvittaessa toimintaan, mutta hän on kahta muuta selvästi mitättömämmässä roolissa. 

Laittomat

Elokuvalla on pari heikkoutta. Ensinnäkin se on tungettu turhan täyteen hahmoja, jotka eivät juurikaan jää mieleen. Näyttelijät tekevät työnsä kunnialla – Gary Oldman kovanaamaisena gangsterina, Jessica Chastain kaupungista karanneena eteerisenä kaunottarena, Mia Wasikowska saarnaajaisän pumpulilla suojattuna tyttönä – mutta ainoastaan jatkuvasta ummetuksesta kärsivältä raiskaajalta näyttävä Pearce tekee vaikutuksen. Se taas johtuu siitä, että hän vetää Rakesin roolin pikkaisen yli, mikä osoittautuu tässä elokuvassa hyväksi ratkaisuksi.

Toinen ongelma on juonessa. En osaa päättää, onko siitä yli- vai alitarjontaa. Joka tapauksessa tuntuu siltä, että elokuva yrittää kertoa tarinan, mutta se ei pysy kasassa. Kiinnostavin kohtauskin (se kirkossa tapahtuva) on sellainen, jossa juonen vaatimukset heivataan hetkeksi taka-alalle ja keskitytään ihmettelemään 1930-luvun maailmaa.

Lisäksi varsin haukotuttavaa on, että elokuvan maailma on jakautunut kahtia yhtä selvästi kuin Rakesin tukka. On maalaiset, jotka rikkovat lakia, mutta toimivat moraalisesti. Sitten on kaupunkilaiset, jotka tekevät tasan päinvastoin. Mytologisoinnin ymmärtää, koska käsikirjoituksen perustana on Matt Bondurantin romaani. Kyllä, hän on samoja Bonduranteja.

PlusMiinusNolla
– Liian vähälle käytölle jäävät näyttelijät
+ Hetket, joiden yllä lilluu väkivallan löyhkä