Arvostelu: Lego Elokuva 2 – eikä kaikki enää olekaan yhtä nastaa kuin ennen
Lego Elokuvan jatko-osassa palikkasankarit joutuvat värikkääseen taisteluun maailmaa valloittavia Duplo-palikoita vastaan. Oikeaa elämää ja vauhdikasta seikkailua sekoittava animaatio on edeltäjänsä tapaan oivaltavan hauska.
Ensi-ilta: 22.2.2019 / Alkuperäisnimi: The Lego Movie 2: The Second Part / Ohjaus: Mike Mitchell / Käsikirjoitus: Phil Lord, Christopher Miller, Matthew Fogel / Englanninkielisissä ääniosissa: Chris Pratt, Elizabeth Banks, Will Arnett, Tiffany Haddish / Pituus: 107 minuuttia / Ikäraja: 7
Phil Lordin ja Christopher Millerin ohjaama, ensimmäinen Lego Elokuva (The LEGO Movie) yhdisti taitavalla tavalla keskenään mielikuvituksellisen Lego-sankareiden seikkailun ja leikkivän lapsen oikeaa elämää säätelevät voimat. Oli lähes käsittämätöntä, miten eläväksi animaatioseikkailu oli onnistuttu luomaan neliskanttisten palikoiden avulla. Oikeiden legopalikoiden rakentelulogiikkaa hyväkseen käyttävä animaatio oli julkaisuvuotensa hurmaavimpia ja yllättävimpiä tulokkaita.
Ensimmäinen elokuva päättyi siihen, kun legoilla leikkivän pojan isä kertoi järkyttävän uutisen: jatkossa myös pikkusisko pitää ottaa rakennusleikkeihin mukaan. Jatko-osassa Lego Elokuva 2 (The LEGO Movie 2: The Second Part) sukelletaan tähän aiheeseen mielikuvituksellisen seikkailun voimin.
Legopalikoiden maailmassa tilanne näkyy hirviömäisten (pikkusiskon äänellä ääntelevien) Duplo-palikoiden armottomana hyökkäyksenä ja tämän myötä heidän yhteiskuntansa taantumisen Mad Max -tyyppiseksi, maailmanlopun jälkeiseksi maailmaksi.
Tässä lohduttomassa, rakennuskerta toisensa jälkeen nujerretussa maailmassa synkistelevät edellisestä elokuvasta tutut, maalipeitteeltään nyt hieman jo kuluneet Palikkalan hahmot – Emmetiä (äänenä Chris Pratt) lukuunottamatta. Tuota yltiöpositiivista kaveria kun ei masenna mikään. Hän puuhaa yhteistä kotia itselleen ja tyttöystävälleen Lucylle (äänenä Elizabeth Banks), kun uusi hyökkäys vetäisee mukaansa niin Lucyn kuin Batmaninkin (äänenä Will Arnett).
Emmet aloittaa pelastusoperaation, joka suuntautuu pelottavaan, muotoaan muuttavan kuningattaren hallitsemaan maailmaan, missä mikään ei ole samanlaista kuin tutussa Palikkalassa. Avukseen hän saa salaperäisen Rexin (Pratt myös tämän äänenä) dinosauruksineen.
Han Solo -elokuvan ohjaajan paikalta potkut saaneiden Phil Lordin ja Christopher Millerin taidot ovat animaatiokäsikirjoittajina varmastikin paremmassa käytössä kuin Millennium Falconin ohjaimissa. Lego Elokuvan jatko-osassa ohjaajan tehtävät on annettu Mike Mitchellille (Trolls), ja Lord-Miller -kaksikko vastaa sen sijaan oivaltavasta dialogista ja hauskoista tarinankäänteistä.
Lego Elokuva 2 tallaa paljolti edeltäjänsä jalanjäljissä. Tarjolla on sekä lapsille että aikuisille sopivia vitsejä, värikästä ja vauhdikasta toimintaa sekä ovelia juonenkäänteitä. Aikuiskatsojille vinkkaillaan jälleen heittämällä mukaan viittauksia populaarikulttuurin klassikoihin – ilmastointikanavassa konttaa tuttu hahmo, aikamatkustuksessa on käytetty ideoita tunnetuista aikakoneista ja Rex kuvaa itseään Chris Prattin elokuvissa esittämien roolihahmojen kautta.
Vaikka Lego Elokuva 2 on edelleen hauska, älykäs, vauhdikas ja viihdyttävä, ja varmasti saa koko perheelle virneen naamalle, se ei onnistu tarttumaan katsojansa sisimmästä samaan tapaan kuin vaikkapa Toy Story -animaatiot kerta toisensa jälkeen. Hahmoihin ei muodostu samanlaista tunnesidettä vaikka sitä selvästi haetaankin. Tuotemarkkinointikin tuntuu tällä kertaa paistavan läpi selkeämmin kuin aiemmin, mikä johtunee siitä, että uutuuden viehätys on nyt ohi.
Ensimmäisessä Lego Elokuvassa kaikki oli nastaa ja sen tunnusbiisi tarttui korvamadoksi päiväkausiksi. Uudessa elokuvassa ei ole aivan yhtä tiukkaan juurtuvaa kappaletta, vaikka lähelle tämäkin “tarttuva täytebiisi” pääsee. Lopputekstien aikana kuultavan kappaleen aikana kannattaa myös höristellä korviaan, sillä siinä on hupaisa ja elokuvan tyyliä myötäilevä, metatasolla kulkeva sanoitus.
LEGO ELOKUVA 2
”Lego Elokuva 2:ssa kaikki on edelleen nastaa, mutta ei vaan aivan yhtä nastaa kuin edeltäjässään.”
