Arvostelu: Lights Outin tylsä tusinakauhu ei pelota
Ensi-ilta: 22.7.2016
Alkuperäisnimi: Lights Out
Ohjaus: David F. Sandberg
Käsikirjoitus: Eric Heisserer
Pääosissa: Teresa Palmer, Gabriel Bateman, Alexander DiPersia, Billy Burke ja Maria Bello
Pituus: 81 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Pimeässä vaanii pahuus
Arvostelija: Aki Lehti
Lights Out on eksynyt pimeässä teatteriin, vaikka sen oikea paikka olisi dvd-alelaari. Se on juuri niin hyvä kauhuelokuva kuin parin minuutin mittaisen YouTube-videon idean pohjalta voi tehdä.
Aluksi voisin taas piipittää siitä, että näitä Lights Outin kaltaisia tusinapelotteluja kyllä näytetään vähän väliä Suomen elokuvateattereissa, mutta oikeasti hyvät kauhuleffat kuten The Witch, Babadook tai Starry Eeys skipataan melkeinpä automaattisesti. Yksi harvoista poikkeuksista oli viime vuonna täälläkin valkokankaalla nähty It Follows.
Lights Outin ei ole tarkoituskaan olla muuta kuin popcorn-filkka, mutta sen perusteella ei pysty antamaan anteeksi tekeleen tylsyyttä ja huonoutta. Tämä sama keskinkertaisuus on nähty tuhat kertaa aiemmin eri nimillä, eikä böö-säikyttely onnistut tällä kertaa pelottamaan edes tätä useimpia kauhuleffoja oikeasti säikkyvää pelkuritoimittajaa kuin kahdesti.
Juonentapainen menee jotenkin näin: Rebecca (Teresa Palmer) muutti pois lapsuudenkodistaan jo 16-vuotiaana isänsä kuoltua ja äitinsä seottua, koettuaan liikaa yliluonnollisia kauheuksia. Valojen ollessa pois päältä pimeässä vaani jokin paha. Aikuisena hän ei enää tiedä mikä oli totta ja mikä hänen mielikuvituksensa tuotetta. Nyt hänen pikkuveljelleen Martinille (Gabriel Bateman) alkaa tapahtua samanlaisia kammottavia asioita. Pikkupoika ei ole enää turvassa asuessaan äitinsä kanssa, sillä varjoissa hiipivällä olennolla on mystinen yhteys Sophie-äitiin (Maria Bello). Rebecca hakee veljensä luokseen turvaan, mutta pahan voimat seuraavat heitä kaikkialle.
Lights Outin perusidea on ihan näppärä – ilkiömörön voi nähdä vain pimeässä. Valojen vilkuttelu päälle ja pois jaksaa kuitenkin kiinnostaa vain hetken ja muuttuu puuduttavan tylsäksi jo alkumetreillä. Pari kertaa kammotus onnistuu säikäyttämään suunnilleen saman verran kuin tämä 2 minuuttia 41 sekuntia pitkä lyhytelokuva, johon leffa perustuu:
Leffa korostaa naurettavan pöljällä tavalla Rebeccan tekevän hypyn tuntemattomaan suojellessaan pikkuveljeään. Hän on huoleton ja vastuuton nuori nainen. Se tulee selväksi siitä, että hänen kämppänsä seinillä on metallibändien julisteita ja hui kauhistus sentään, alakerrassa on tatuointiliike! En minäkään kyllä antaisi lastani kenenkään vastuulle, joka kuuntelee Avenged Sevenfoldia. Lastensuojeluviranomaiset ilmeisesti huolestuvat mukulan altistuvan kammottavan huonolle heville ja palauttavat hänet pian äitinsä luo.
Lights Outia markkinoidaan Kirottu-, Insidious– ja Saw -elokuvista tutun ohjaaja-käsikirjoittaja James Wanin nimellä. Hän toimii kuitenkin vain tuottajana ja leffan pääpäsmäri on debyyttinsä ohjaajana tekevä ruotsalainen David F. Sandberg. Muutaman kohtauksen perusteella hänellä saattaa olla ammattitaitoa oikeasti hyvänkin kauhupätkän tekoon, mutta miehen seuraava elokuva tuskin onnistuu esittelemään hänen mahdollista osaamistaan. Se on Kirottu-leffan luokattoman huonon spin-off -teos Annabellen jatko-osa.
Oikeasti pelottavan kauhuleffan tekeminen on tunnetusti aivan helvetin hankalaa, varsinkin jos alusta asti tarkoituksena on väsätä PG13-ikärajan tuotos. Muksuille suunnattu kauhu harvemmin onnistuu pelottamaan, vaikka poikkeuksiakin tietysti löytyy. Jostain syystä Lights Outille on Suomessa lätkäisty ikärajaksi K16.
Näyttelijöistä pikkujäbä Gabriel Bateman on ihan ok, mutta Teresa Palmer ja poikaystävää esittävä Alexander DiPersia ovat juuri niin hyviä kuin b-luokan kauhuelokuvastarat yleensäkin. Mutta mitä ihmettä Maria Bello tekee näiden keskinkertaisten nevahööd-näyttelijöiden seassa?
Lights Out ei kestä kuin 81 minuuttia, mutta sekin on aivan liikaa yhden idean varaan rakennetulle leffalle. Katso mielummin alkuperäinen vajaan kolmen minuutin mittainen lyhytelokuva YouTubesta. Siinä on sisältöä aivan yhtä paljon kuin tässä leffamittaan venytetyssä pökäleessä.
PlusMiinusNolla:
+ Elokuvan lyhyt kesto
+ Äänimaailma on paikoitellen ihan passeli
– Ei pelota
