Arvostelu: Matt Damonin The Martian on mainio selviytymisseikkailu

05.10.2015 12:03 | Tatu Junni

The MartianEnsi-ilta: 9.10.2015
Alkuperäisnimi: The Martian
Ohjaus: Ridley Scott
Käsikirjoitus: Drew Goddard
Pääosissa: Matt Damon
Pituus: 142 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Matt Damon Marsista Maahan
Arvostelija: Tatu Junni

4/5

 

 

Vielä 77 vuoden iässä Hollywoodin ahkerimpiin ohjaajiin lukeutuva Ridley Scott teki viime vuonna yhden uransa huonoimmista elokuvista. Konkari nousee kuitenkin komeasti Exodus: Gods and Kingsin suosta viihdyttävällä ja näyttävällä The Martianilla, joka ei liiemmin aliarvioi katsojiaan.

Andy Weirin tänä syksynä suomennettuun romaaniin pohjautuva The Martian sijoittuu Mars-planeetalle ja vähän myös avaruuteen, mutta scifiä se ei ole kuin nimellisesti. Jos Cast Awayn kaltaiset Robinson Crusoe -tarinat tai Ihmemies MacGyver kolahtavat, voi elokuvalipun ostaa huoletta. The Martian on vankkaa koko kansan viihdettä – ja hyvää sellaista.

Höpsön suomalaisnimen Yksin Marsissa saanut The Martian kertoo astronautti-kasvitieteilijä Mark Watneysta, joka ajautuu miehitetyllä Mars-lennolla eroon tiimistään ja jää yksin punaisen planeetan vangiksi. Elintarvikkeita ja varusteita riittää vain viikoiksi, joten Watneyn pitää pystyä luomaan itselleen suotuisat elinolosuhteet, kunnes NASA:n seuraava lento saapuu planeetalle.

Siispä kakkaa kaivamaan ja pottumaata kylvämään!

Matt Damonin esittämälle botanistille ei ole liiemmin taustatarinaa vaivauduttu kirjoittamaan. Koko The Martianin aikana ei käy selväksi, mikä Mark Watney on oikein miehiään. Käsikirjoittaja Drew Goddard on selvästi luottanut siihen, että ”ainoa mies Marsissa” on riittävä syy jännittää tarinan sankarin puolesta. Ja mikäpä siinä, kyllä linjaus toimiikin. Käsikirjoituksen sijaan kiitos kuitenkin kuuluu Matt Damonin poikamaiselle karismalle. Bourne-tähti rakentaa itseironisesta kasvitieteilijästä sympaattisen sankarin, jonka puolesta jaksaa jännittää jopa silloin, kun käsikirjoitus iskee naamalle turhan ennalta arvattavia tai epäloogisia käänteitä.

Watneyn tabularasamainen olemus rasittaa elokuvaa ainoastaan niissä kohdissa, kun hahmo toimii epäuskottavasti. ”Minä en kuole tänne”, julistaa avaruuden ihmemies aivan turhan ennenaikaisesti. Edes kuukausien yksinäisyys ja jatkuva psyykkinen paine eivät tunnu rasittavan miestä. Toki hyvä huumorintaju auttaa silloin, kun elämä potkii päähän, mutta edes yksi kunnon luhistuminen olisi ollut paikallaan Watneyn uskottavuuden kannalta.

Käsikirjoittajan puolustukseksi on todettava, että Matt Damonin roolihahmon huolettomuus istuu The Martianin pohjavireeseen. Se on pitkästä aikaa ensimmäinen hyväntuulinen ja toiveikas suurelokuva, joka ottaa kuitenkin itsensä vakavasti.

Parhaimmillaan jopa sangen hilpeässä The Martianissa sekä yksilö että ihmiskunta onnistuu kerta toisensa jälkeen ylittämään itsensä. Se on piristävää vaihtelua esimerkiksi Interstellarin tosikkomaisuuden jälkeen. Myös huumoriin on panostettu ilman, että se tuntuu pakotetulta pyrkimykseltä miellyttää katsojia.

Paikoin The Martian heittäytyy vähän liian naiiviksi. Onhan se söpöä nähdä, kun Kiina ja USA yhdistävät voimansa yhteisen hyvän eteen. Koko asetelma kumpuaa kuitenkin selvästi lipunmyynnin edistämisen, ei elokuvan tarinan tarpeista.

Yksinäisen ”marsilaisen” lisäksi elokuva seuraa avaruusjärjestö NASA:n pyrkimyksiä saada oma poika takaisin kotiin. Nämä kohtaukset häviävät Marsin tapahtumille auttamattomasti, mutta samalla ne jaksottavat elokuvaa onnistuneesti ja lisäävät Damonin kohtausten intensiteettiä. Näyttelijäkaarti on vaikuttava; Matt Damonin lisäksi mukana on Jessica Chastain, Kristen Wiig, Jeff Daniels, Michael Peña, Kate Mara, Sebastian Stan ja Chiwetel Ejiofor.

Kuten Ridley Scottilta voi odottaa, The Martian on visuaalisesti upea elokuva. Valkokankaalle maalataan upeita kuvia Marsin maisemista ja avaruuden syövereistä. 3D-tehoste toimi sen verran hyvin, että elokuvaa voi suositella katsottavaksi kakkulat kuonolla.

The Martian nousee Ridley Scottin parhaiden elokuvien joukkoon – mutta vain 2000-luvun osalta. Alienin tai Blade Runnerin kaltaisten klassikoiden seuraan ei Matt Damonin selviytymisseikkailulla ole asiaa, vaikka vahvaa viihdettä tarjolla onkin.

Yksi klassikkokohtaus on sentään mukaan mahtunut. Taru sormusten herrasta -kirjaa käsittelevään keskusteluun osallistuu Boromiria Peter Jacksonin filmatisoinneissa näytellyt Sean Bean. Lopputulos on silkkaa neroutta.

PlusMiinusNolla

+ Hauska ja viihdyttävä suurelokuva
+ Matt Damon
– Juonenkäänteistä osa hieman pöhköjä ja hahmot hahmotelmia