Arvostelu: Molly’s Game on Aaron Sorkinin laatuelokuva Jessica Chastainin pokeriprinsessasta
Käsikirjoittajana kannuksensa hankkineen Aaron Sorkinin esikoisohjaus on sähäkkä, tositapahtumiin pohjautuva elokuva Molly Bloomista, naisesta, joka nousi lähes olympia-tason hiihtouransa jälkeen miljoonia tienaavaksi pokeriprinsessaksi.
Ensi-ilta: 26.1.2018 / Alkuperäisnimi: Molly’s Game / Ohjaus: Aaron Sorkin / Käsikirjoitus: Aaron Sorkin, pohjautuu Molly Bloomin omiin muistelmiin / Pääosissa: Jessica Chastain, Idris Elba, Kevin Costner, Michael Cera / Pituus: 140 min / Ikäraja: 12
Erinomaisista käsikirjoituksistaan (The Social Network, Moneyball) tunnettu Aaron Sorkin ottaa Molly’s Gamessa käsikirjoituksen lisäksi haltuunsa myös elokuvan ohjauksen. Debyyttiohjaus on tositapahtumiin pohjautuva Molly’s Game, joka perustuu pokeriprinsessana tunnetun Molly Bloomin samannimiseen muistelmateokseen.
Molly Bloom (Jessica Chastain) oli nuorena suksilla viilettävä olympialupaus, jonka kumparelasku-ura tyssäsi vakavaan onnettomuuteen. Onnettomuutensa jälkeen hän suuntasi etsimään uraa Hollywoodiin, mutta päätyi pienen mutkan kautta järjestämään yksityisiä pokeri-iltoja, joissa miljooniaan pelasivat lukuisat viihdetaivaan suuret nimet.
Lain oikealla puolella pysyttelemään pyrkivä Molly joutui kuitenkin poliisin silmätikuksi pokeripöytänsä houkuteltua pelin ääreen venäläisiä mafiosoja ja pelissä liikkuvien summien käydessä niin suuriksi, että Mollystä tuli lopulta pankki.
Molly’s Game vie katsojaa hiihtokisoista pokeripöydän kautta oikeussaliin. Mutta sen päämääränä ei ole kertoa pokeriprinsessan oikeustaistelusta, vaan enemmänkin sinne päätyvästä, tavalliselle ihmiselle lähes käsittämättömästä matkasta.
Molly’s Game on mielenkiintoinen katsaus uhkapelien maailmaan ja siihen, kuinka yksi, yksin työskentelevä ihminen voi hallita koko pelikokonaisuuden miljoonien dollareiden kirjanpitoineen. Pelkkä aiheen mielenkiintoisuus ei kuitenkaan riitä, vaan Sorkin onnistuu luomaan tarinasta sähäkän kokonaisuuden glamourilla kyllästettyä pelimaailmaa ja sen synkempiä puolia, mutta kuorrutettuna menneisyyden painolastilla, jolla on vaikutuksensa nykyisiin tapahtumiin.
Sorkinille tyypilliseen tapaan Molly’s Game sisältää runsaasti puhetta, mikä näkyy erityisesti Bloomin pitkinä mutta mielenkiintoisina monologeina. Tästä syntyy hyvin aidolta tuntuva, Oscar-ehdokkuutensa arvoinen tarina aiheesta, joka kuuluu osastolle ”totuus on tarua ihmeellisempää”.
Chastain on käytännössä elokuvan ainoa nainen, sillä kaikki muut keskeiset ihmiset hänen ympärillään ovat miehiä. Lahjakas Chastain on roolissaan upea ja hänestä huokuu yhtä aikaa Bloomin akateeminen älykkyys sekä yksinäisen naisen herkkyys. Hän vakuuttaa niin sukset jalassa mäkeen lähtevänä teinityttönä kuin design-mekkoon pukeutuvana ja järkähtämättömänä pelimadamenakin.
Elokuva lepää lähes täysin Chastainin ensiluokkaisten näyttelijänlahjojen varassa, sillä tämä on Mollyn tarina ja muut hahmot ovat auttamattomasti sivuosassa. Ajoittain debyyttiohjaustaan tekevän Sorkinin ote kuitenkin herpaantuu ja esimerkiksi Chastainin ja Mollyn asianajajaa esittävän Idris Elban väliltä puuttuu tarinan edellyttämä henkinen yhteys. Tästä syystä valmistautuminen oikeussalikäsittelyä varten lässähtää jännitteensä osalta verrattuna pokeripelien sähköiseen ilmapiiriin.
Muissa sivurooleissa nähdään mm. Kevin Costner Mollyn vaativana psykologi-isänä ja Michael Cera pelit mahdollistavana Pelaaja X:na (jonka hahmon on huhuttu pohjautuvan Bloomin peleissä alkuaikoina vaikuttaneeseen Tobey Maguireen).
MOLLY’S GAME
”Aaron Sorkinin ohjaama ja käsikirjoittama, tositapahtumiin pohjautuva kertomus pokeriprinsessaksi nousevasta ex-kilpahiihtäjästä on tiivistunnelmainen, viihdyttävä ja täynnä nasevaa dialogia.”
