Arvostelu: Nainen junassa on vuoden 2016 parhaita trillereitä

05.10.2016 12:34 | Martta Kaukonen

nainen-junassa-the-girl-on-the-train-julisteEnsi-ilta: 7.10.2016
Alkuperäisnimi: The Girl On The Train
Ohjaus: Tate Taylor
Käsikirjoitus: Erin Cressida Wilson
Pääosissa: Emily Blunt, Justin Theroux, Luke Evans, Haley Bennett, Rebecca Ferguson, Lisa Kudrow
Pituus: 112 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Alkoholisoitunut nainen alkaa selvittää hänelle tuntemattoman naisen katoamista
Arvostelija: Martta Kaukonen

4/5

 

Paula Hawkinsin esikoisjännäri on saanut arvoisensa filmatisoinnin.

Avioero on sysännyt Rachelin (Emily Blunt) elämän hurjaan alamäkeen. Katkera ex-vaimo stalkkaa ex-miehensä (Justin Theroux) uutta vaimoa (Rebecca Ferguson) ja heidän vauvaansa. Ainoa kiinnekohta Rachelin elämässä on hänen entisen kotitalonsa naapurissa asuva tuntematon pariskunta Megan (Haley Bennett) ja Scott (Luke Evans). Rachel tirkistelee heidän elämäänsä aamuin ja illoin parin omakotitalon ohi huristavan junan ikkunasta.

Kun Megan katoaa, Rachel alkaa tutkia tapausta – vaikka onkin itse jutun pääepäilty.

Olen aivan koukussa psykologisiin jännäreihin. Ahmin niitä noin kirjan viikkotahtia. Ehdottomat suosikkikirjailijani ovat britti Paula Hawkins ja yhdysvaltalainen Gillian Flynn. He ovat myös ne kaksi nimeä, joiden romaaneihin muita jännäreitä kirjojen liepeissä verrataan. Flynn räjäytti potin jännärillään Gone Girl, jonka onnistuneen filmatisoinnin ohjasi David Fincher. Paula Hawkinsin ensimmäisen jännärin Nainen junassa -filmatisointi pesee Fincherin Gone Girlin reippaasti. Ei ihme, sillä Flynnin kolmas jännäri on hänen teoksistaan huonoin.

Ohjaaja Tate Taylor on saanut käsiinsä romaanin, joka on varsinainen täysosuma: synkkä ja syvällinen ja jonka loppuratkaisu vetää maton katsojan jalkojen alta.

Ja kun teoksen teema on vielä niinkin tärkeä ja ajankohtainen kuin lähisuhdeväkivalta, ei ihme, että kirjasta on sukeutunut listaykkönen. Taylor on juuri oikea ohjaaja elokuvan puikkoihin. Hänet muistetaan toista vakavaa aihetta – rasismia – käsitelleen romaanin filmatisoinnista. Taylorin versio Kathryn Stockettin kirjasta Piiat onnistui noudattamaan uskollisesti alkuperäisteoksen henkeä. Niin on nytkin.

Taylor kuvaa oivaltavasti lähisuhdeväkivallan ja siihen liittyvän manipuloinnin dynamiikkaa. Ohjaajan takaumin etenevässä tulkinnassa järkyttävä loppuratkaisu iskee kuin pesäpallomaila katsojan kalloon.

Näyttelijävalintojakin on syytä kiittää. Emily Blunt tekee elämänsä roolin alkoholistina, joka katuu ja pyytelee anteeksi jokaista töppäystään, vaikkei edes muista tekosiaan. Vielä huikeampaa on Justin Theroux’n näyttelijäntyö uudelle perheelleen omistautuneena aviomiehenä ja isänä, joka kuitenkin jaksaa ymmärtää myös stalkkeri-ex-vaimoaan. Tim Burtonin luottosäveltäjä Danny Elfman puolestaan osoittaa, että hallitsee myös jännärigenren.

PlusMiinusNolla

+ Elokuva herättelee pohtimaan vakavaa teemaansa: lähisuhdeväkivaltaa.
– Takaumista ja näkökulmista pompitaan niin nopeasti seuraavaan, että välillä on vaikea pysyä kärryillä.
+ Jännärin lukijat ovat varmasti tyytyväisiä filmatisointiin.

Muropaketin uusimmat