Uusimmat

Arvostelu Ohjaaja Neill Blomkampin uusi Demonic-elokuva on amatöörimäistä roskaa, joka ei ansaitse edes yhtä tähteä

04.10.2021 19:52 Aki Lehti

Demonic vahvistaa District 9 -ohjaaja Neill Blomkampin olevan yhden hitin ihme.


Ensi-ilta: 20.9.2021 (VOD)
Alkuperäisnimi: Demonic
Ohjaus: Neill Blomkamp
Käsikirjoitus: Neill Blomkamp
Pääosissa: Carly Pope, Chris William Martin, Michael J. Rogers, Nathalie Boltt, Terry Chen & Kandyse McClure.
Pituus: 104 minuuttia
Ikäraja: K16


Kuusi vuotta rasittavan Chappie-elokuvan jälkeen Neill Blomkamp palaa pienemmän budjetin Demonic-kauhuelokuvalla. Hän on kertomansa mukaan halunnut haastaa itsensä palaamalla juurilleen. Demonic on pandemian aikana kuvattu sekoitus riivauspelottelua ja tieteiskauhua.

Pikkuproduktion kantava idea on periaatteessa ihan kekseliäs, mutta toteutus ala-arvoisen kehno, jopa amatöörimäinen. Kaksi toisiinsa kietoutuvaa korkealentoista juonikuviota ovat näin surkeasti toteutettuna naurettavan typeriä.

Esikoisohjaus District 9 (2009) oli viihdyttävää scifiä, vaikka sen kannanotot rotuerotteluun eivät olleet mitenkään hienovaraisia. Etelä-Afrikassa syntynyt ohjaaja-käsikirjoittaja kertoi mielipiteensä rehellisesti. Pahat kielet tosin kertovat tai ainakin kuiskivat, että ilman tuottaja Peter Jacksonia valmis elokuva olisi ollut laadultaan jotain aivan muuta. Mutta ei kuunnella juoruja.

Neill Blomkampin vuoden 2013 melko onneton Elysium-megamäiske sai omituisella tavalla myös District 9:n tuntumaan kehnommalta. Elokuvista erityisesti Elysiumin kantaa ottavuus ja allegoriat vaikuttivat päälleliimatuilta. Ohjaaja ikään kuin intoili scifi- ja dystopia-elokuvista vain visuaalisen puolen takia. Jättibudjetin pätkässä toiminta ja mäiske olivat se tärkein juttu, ei nykyhetken kommentointi tieteistarinan kautta.

Neill Blomkamp on tehnyt useamman toimivan kauhulyhärin. Täyspitkän tieteiskauhunsa kanssa hän on aivan hukassa. Demonic on tympeän typerä, uskomattoman ruma pikselioksennus, jonka näyttelijöitä Blomkamp ei joko osaa tai vaivaudu ohjaamaan lainkaan.

Chappiessa ja Elysiumissa ohjaaja päästeli menemään täysillä, välittämättä mahdollisista harha-askelista kaiken toiminnan keskellä. Blomkamp vaikutti olevan tyytyväinen, kunhan kaikki vaan oli suurta ja näyttävää, piittaamatta epäonnistumisesta. Nyt rahaa on käytössä vain murto-osa aiempaan verrattuna.

Demonic on osittain mukavan kahjo. Siitä välittyvä fiilis kuitenkin vihjaa, ettei ohjaaja usko elokuvaansa, luota ideoihinsa eikä edes itseensä.

Demonic näyttää ja tuntuu halvalta. Ääliömäinen kauhun ja scifin hybridi yhdistää kahdesta genrestä mahdollisimman monta kliseetä. Pienestä budjetista suurin osa lienee tuhlattu erikoistehosteisiin. Leffa on silti luotaantyöntävän ruma.

Carly (Carly Pope) ei ole ollut ikuisuuksiiin tekemisissä yli 20 ihmistä murhanneen Angela-äitinsä (Nathalie Boltt) kanssa. Hän saa viestin lapsuudenystävältään Martinilta (Chris William Martin), johon Carly ei ole pitänyt yhteyttä enää sen jälkeen, kun kaveri alkoi kertoa omituisia teoriota Angelasta. Äiti riivaa tytärtään edelleen painajaisissa, joten hän suostuu tapaamaan Martinin. Mies väittää ottaneensa osaa omituisiin kokeisiin, joissa oli mukana myös koomassa makaava Angela.

Kauhuelokuvamainen juonikuvio vie Carlyn kahden miehen luo. He kertovat olevansa Therapol-nimisen firman palveluksessa. Pulju on kehittänyt aparaatin, jonka avulla ihmisen mieli voidaan siirtää simulaation avulla koomapotilaan unimaailmaan. Miehet haluavat Carlyn puhuvan äidilleen. Hän suostuu pyyntöön ja päätyy koneeseen kytkettynä äitinsä pään sisälle. Tässä vaiheessa kauhu sekoittuu kunnolla scifiin, sillä äidin sisällä ja hänen virtuaalimaailmassaan on joku tai jokin muukin.

Demonicin tapahtumapaikkana toimiva virtuaalitodellisuus on ilmeisesti tahallisen eloton, epäorgaaninen ja täynnä glitchejä oleva keinotekoinen maailma. Äidin ja tyttären lisäksi siellä on pahuus. Idea on ollut tehdä äidin mielen simulaatiosta epäaito ja korostaa sen synteettisyyttä, koska paikka ei ole hänen oikea unimaailmansa tai alitajuntansa. Hirvittävä tietokoneluomus sekoittaa rotoskooppi-animaatiota ja liikkeenkaappaustekniikkaa. Tai ainakin näyttää siltä.

Vastenmielinen pikselitodellisuus ikään kuin leijuu kaiken yllä. Hahmot ovat elokuvan oikeassakin maailmassa sieluttomia epäihmisiä, jota kehnot näyttelijät vain korostavat. Pahuuden riivaaman äidin tai tyhjältä kuorelta vaikuttavan Carlyn kohtalo ei kiinnosta lainkaan. Jumiin jääneeltä tietokonepeliltä tuntuva elokuva tekisi mieli pakottaa sammuksiin jo alkuvaiheilla, vaikka vetämällä virrat väkisin pois päältä.

Näyttelijöiden ohjaamisessa Blomkamp vaikuttaa amatööriltä. Carly Pope ei tiedä mitä hänen hahmonsa pitäisi tuntea, joten hän vain möllöttää. Pope sanoo surkeita vuorosanoja, mutta suoritus on hädin tuskin näyttelemistä. Hahmo tekee suunnilleen yhtä suuren vaikutuksen kuin ikkunasta bongattu naapurin Pertsa, joka on lähdössä kauppaan.

Käsikirjoitus on umpipöljä, sillä tietysti riivauselokuvaan täytyy sotkea uskonto. Ehkä en kerro enempää juonikuviosta, jossa Vatikaani taistelee demoneita vastaan scifi-teknologialla. Pappismiehet teknologiafirman palveluksessa leikkimässä manaajaa modernien härpättimien avulla tarvitsisi huomattavasti paremman ohjaajan ja kässärin.

Blomkampin Demonic on sielutonta digisäröä ja -kohinaa, elokuva joka on ohjattu vailla intohimoa tai taiteellista kunnianhimoa. Alempaa löytyvä 8 millimetrin kaitafilmikameralla kuvattu pätkä kulissien takaa näyttää huomattavasti paremmalta kuin mikään itse elokuvassa.

Blomkampin kannattanee keskittyä jatkossa vain Oats Studios -lafkansa lyhäreihin. Niistä kehnoimmatkin ovat mestariteoksia tähän roskaan verrattuna. Korkealentoista ideaa ei kannata venyttää täyspitkäksi leffaksi, jos osaaminen, rohkeus, mielikuvitus ja budjetti eivät riitä.

Näillä näytöllä Blomkamp on edelleen ”se District 9 -ohjaaja”, ainakin ennen vuosituhannen vaihdetta syntyneille. Sitä nuoremmille hän on mies, joka ei ohjannut Alien 5 – elokuvaa.

Demonic-elokuvan voi ostaa tällä hetkellä palveluista SF Anytime, Blockbuster ja Google Play.

DEMONIC

”Neill Blomkamp on yhden hitin ihme, jonka Demonic-kauhuelokuva on täysin sietämätöntä roskaa.”

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat