Arvostelu: Pahan kukat on pintaraapaisu syrjäytymisen syihin ja seurauksiin

28.09.2016 18:50 | Aki Lehti

pahankukatposterfinalmedEnsi-ilta: 30.9.2016.
Ohjaus: Antti J. Jokinen
Käsikirjoitus: Antti J. Jokinen
Pääosissa: Juno, Viljami Nojonen, Diana Tenkorang, Eero Aho, Alma Pöysti, Mikael Gabriel, Krista Kosonen ja Tommi Korpela
Pituus: 105 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Syrjäytyneitä lähiönuoria ahdistaa
Arvostelija: Aki Lehti

3/5

Junon ja Mikael Gabrielin tähdittämä lähiökuvaus on hyvällä asialla painottaessaan kaikkien ihmisten olevan samanarvoisia.

Sofi Oksasen Puhdistus-kirjan elokuva-adaptaatiosta ja Katja Ketun Kätilö-romaanin valkokangasversiosta parhaiten tunnettu Antti J. Jokinen ohjasi ennen elokuvauraansa lukuisia musiikkivideoita maailmantähdille Beyoncésta Eminemiin. Musavideotausta näkyy paikoitellen miehen Pahan kukat -elokuvassa, joka käsittelee ajankohtaisia ja tärkeitä yhteiskunnallisia aiheita, mutta jää valitettavasti vain pintaraapaisuksi yrittäessään sukeltaa syrjäytyneiden lähiönuorten elämään.

Jokinen on yrittänyt hakea leffaansa autenttisuutta kiinnittämällä rooleihin lähinnä amatöörinäyttelijöitä, joilla on omaa kokemusta teoksen käsittelemistä aiheista. Räppäri Juno esittää melkein kolmekymppistä, edelleen vanhempiensa luona asuvaa pikkurikollista, joka haaveilee paremmasta elämästä Diana Tenkorangin näyttelemän tyttöystävänsä kanssa. Jostain syystä Junon esittämä hahmo on myös nimeltään Juno. Räppäri Mikael Gabriel nähdään myös rikollisena, yhden portaan pahishierarkiassa Junoa ylempänä olevaa Mazina.

Eero Aho on Arttu-niminen uusioperheen isä, joka koittaa saada Junon lopettamaan hölmöydet ja yrittää suojella nuorempaa poikaansa Sipeä (Viljami Nojonen) ajautumasta samalla tielle. Isä haluaa pitää perheensä kasassa, mutta joutuu silti potkaisemaan vanhemman veljeksistä pihalle.

Yhteiskunnallisten aiheiden ohella elokuvan tärkeimpiä teemoja onkin lähimmäisenrakkaus. Vaikea isä-poika-suhde on leffan tarinoista kiinnostavampi, lähinnä vaikuttavan roolityön isänä tekevän Ahon ansiosta. Pikkunilkkien puuhastelut Helsingin karujen lähiöiden kaduilla ovat kodin seinien sisällä tapahtuvien asioiden rinnalla auttamattoman korneja. Pakolliset kioskiröystöt, pyssyjen heiluttelut, huumekätköjen etsimiset ja yhteenotot kyttien kanssa on nähty jo aivan liian monta kertaa ja paljon paremmin tehtynä. Nuoret näyttelijät tuovat omien kokemuksiensa kautta elokuvaan autenttisuutta, mutta pikkurikollisten kertomus on yltiökliseistä ja ennalta-arvattavaa perustauhkaa.

Oikean elämän nuoruudensekoilut tai tuomiot hampun kotikasvatuksesta ovat leffan rooleja varten positiivinen asia. Mikael Gabriel on elokuvassa oma itsensä ja Juno on elokuvassa oma itsensä. Amatöörinäyttelijöille moinen voidaan sallia kerran tai kaksi, mutta sen jälkeen olisi pakko oppia näyttelemään ihan oikeasti. Nuori Viljami Nojonen taas suoriutuu roolistaan pikkuveljenä ja teinipunkkarina vallan mainiosti.

Leffa ei liioittele kuin lähiöissa tapahtuvien mellakoiden osalta, vaikka poliisin ja turhautuneiden ihmisten väliset yhteenotot eivät olekaan kaukaa haettua. Autot eivät vielä pala tai polttopullot lentele, mutta jos eriarvoistuminen jatkuu samaa tahtia, niin jossain vaiheessa jengillä kiehuu Suomessakin taatusti yli.

Jostain syystä yltiövakava leffa sai kuitenkin pyörittelemään päätään ja naurahtamaan ääneen järkyttäväksi tarkoitetuissa hidastetuissa väkivaltaisissa mellakkakohtauksissa. Ohjaaja Jokisen tausta musavideo-ohjaajana näkyy niissä vähän liikaa. Koko kaaos on jotenkin muovisen ja feikin oloista.

Pahan kukat voitti Shanghain elokuvafestivaaleilla parhaan ohjaajan palkinnon. Maahanmuutto, pakolaiset, työväen muuttuva asema ja syrjäytyminen ovat globaaleja asioita, ja vaikka leffassa puhutaankin suomea, sillä on edellytykset menestyä ulkomaillakin, vaikka onkin elokuvana vain ihan jees -osaston pätkä.

Pahan kukat on hyvällä asialla esitellessään heikompiosaisten arkielämän ongelmia ja korostaessaan kaikkien ihmisten olevan samanarvoisia. Harmittavasti lopputulos ei säväytä.

PlusMiinusNolla:
+ Eero Aho
+ Viljami Nojonen on lahjakas nuorimies, jolla on halutessaan näyttelijänura edessä
– Kaikki rikolliset päähenkilöitä ja sivuosapahiksia myöten ovat yksiulotteisia karikatyyreja
– Kiertää kehää ja toistaa itseään. Toimisi paremmin 20 minuuttia lyhyempänä
0 Juno ja Mikael Gabriel esittävät itseään