Arvostelu: Peter Jacksonin ensimmäinen Hobitti-elokuva tarjoaa iloa ja töitä silmille

Ensi-ilta: 12.12.2012
Alkuperäisnimi: The Hobbit: An Unexpected Journey
Ohjaaja: Peter Jackson
Käsikirjoittaja: Fran Walsh, Philippa Boyens, Guillermo del Toro & Peter Jackson
Pääosissa: Martin Freeman, Ian McKellen & Richard Armitage
Pituus: 170 minuuttia
Ikäraja: K12
Arvostelija: Tatu Junni

Vuosien väkertämisen jälkeen Hobitti – Odottamaton matka eli tuorein todiste Peter Jacksonin avoimen sadistisesta vihamielisyydestä pienirakkoisia ihmisiä kohtaan on valmis.

Hobitti – Odottamaton matka sijoittuu aikaan 60 vuotta ennen Sormuksen ritarien (The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring, 2001) tapahtumia. Hobitti Bilbo Reppuli (Martin Freeman) kessuttelee Konnussa tyytyväisenä laiskanpulskeaan elämäänsä, kunnes Gandalf-velho (Ian McKellen) kutsuu hänet seikkailuun. Alun vastarinnan jälkeen Bilbo lähtee Gandalfin ja 13 kääpiön kanssa kohti kaukaisia maita ja suurenmoista kulta-aarretta vartioivaa Smaug-lohikäärmettä.

Trilogiaksi paisuneen romaanifilmatisoinnin avausosassa päästään Konnusta Otavankalteelle, Synkmetsän äärelle. Matkan varrella vastaan marssii lukuisia uusia tuttavuuksia, mutta myös muutama Taru sormusten herrasta -elokuvista tuttu hahmo. Frodon (Elijah Wood) ja kumppaneiden ohella aikaisemmista visiiteistä Keski-Maahan muistuttavat Howard Shoren soundtrack sekä tarinoiden yhtäläisyydet. Taas on tarjolla suurten valtataisteluiden taustalla tapahtuva kertomus epätodennäköisen sankarin kasvusta fysiikkaansa suurempiin mittoihin.  Rake  d Td

Hobitti-filmatisoinnin tekeminen vei vuosikausia, eikä ollut lainkaan varmaa, että se koskaan edes valmistuisi. Aluksi ohjaajaksi pestattiin Guillermo del Toro, joka kuitenkin luopui urakasta ja tilalle astui Taru sormusten herrasta -trilogiasta vastannut Peter Jackson. Odottamaton matka onkin silkkaa Jacksonia ja Sormusten herraa, niin hyvässä kuin pahassa. Hobitti eli sinne ja takaisin on lasten satukirja, sen valkokangasversio puolestaan erikoinen yhdistelmä Disney-hassuttelua, miekan heiluttelua ja Uuden-Seelannin maisemia. Kauhuaineksia on vähemmän kuin aikaisemmissa Tolkien-elokuvissa, mutta irtopäitä ja rumia örkkejä kyllä riittää.

Elokuvasarjan avausosana Odottamaton matka häviää Sormuksen ritareille, eikä sitä voi järin tasapainoiseksi elokuvaksi kehua. Silti se on keskivertoa laadukkaampi fantasiatarina peikkoineen, noitineen ja lohikäärmeineen. Keski-Maan mytologiaa syvennetään onnistuneesti, joskin intohimoisimmat fanit voivat olla asiasta eri mieltä. Jacksonille tuttuun tyyliin käsikirjoittajat kun ovat lisänneet oman panoksensa tarinaan. Samalla elokuvaan on ammennettu aineksia muualtakin kuin vain ensisijaisena lähdemateriaalina toimineesta kirjasta.

Hobitti – Odottamaton matka kattaa J.R.R. Tolkienin klassikkokirjasta vain ensimmäiset 120 sivua, mutta silti elokuvalla on mittaa lähes kolme tuntia. Peter Jackson, tuo minuuttifetisistien karvanaamainen kuningas, teki sen siis taas. Taru sormusten herrasta -elokuvien pituudet olivat jossain määrin perusteltavissa lähdemateriaalin runsaan määrän takia. Hobitin kohdalla kyse on silkasta liioittelusta. Elokuva alkaa verkkaisesti ja kunnolla Odottamaton matka käynnistyy vasta puolivälin jälkeen, kun jokainen kääpiö on päässyt vuorollaan esittelemään aksenttinsa ja tekonenänsä. Katsojan onneksi elokuvan loppupuoli on sen parasta antia ja jatkoa jää odottamaan mielenkiinnolla.

Martin Freeman tekee laatutyötä nuorena Bilbona, vaikka hahmo onkin silkka statisti suuren osan ajasta. Loppua kohti nuorelle hobitille tarjotaan kasvun paikka ja samalla elokuvalle toimiva dramaturginen päätös. Ian McKellen jatkaa vakuuttavasti Gandalfina ja Richard Armitagen Thorin Tammikilvessä on yritystä. Monella tapaa ikimuistoisin hahmo on kuitenkin tälläkin kertaa Andy Serkisin skitsofreeninen Klonkku, joka piipahtaa kiusaamassa Bilboa hiisiä vilisevän vuoren uumenissa. Riutunut hobitti on toteutettu vielä Kuninkaan paluutakin realistisemmin (The Lord of the Rings: The Return of the King, 2003). Muutenkin ensimmäinen Hobitti-elokuva on sekä visuaalisessa että teknisessä mielessä melkoinen taidonnäyte.

Hobitti – Odottamaton matka tuo Suomeen paljon puhutun HFR 3D -formaatin. Siinä elokuvaprojektori heijastaa valkokankaalle 48 kuvaa sekunnissa perinteisen 24 kuvan sijaan. ”Uuden tekniikan merkittävimpiä etuja on voimakas uppoutuminen elokuvan maailmaan, joka tapahtuu, kun katsojan silmä näkee sekunnissa kaksi kertaa enemmän ruutuja kuin aiemmin”, on Peter Jackson todennut. Ohjaajan kollega James Cameron on puolestaan julistanut Hobitin tekevän elokuva-alalle saman kuin Avatar kolme vuotta sitten.

Arvatenkin HFR 3D tulee jakamaan katsojat kahteen leiriin. Ensikerran jälkeen en vielä osannut valita omaa leiriäni.

48 kuvaa sekunnissa muuttaa katselukokemuksen täysin, mutta ei pelkästään hyvällä tavalla. Odottamattoman matkan lehdistönäytöksessä elokuva lähti käyntiin ilman turhia mainoksia tai muuta kilkettä, joten uuteen tekniikkaan joutui totuttautumaan samalla kun seurasi tarinaa. Omilla silmilläni kesti noin 10 minuuttia tottua kuvien kaksinkertaiseen määrään. Päänsärystä tai muista vastaavista vaivoista en kärsinyt elokuvan aikana tai sen jälkeen. Kaikille ei ole näin hyvin käynyt.

Vaikka Hobitti-filmatisointi on satumaailmaan sijoittuva seikkailu, näyttää se paikoin jopa liian realistiselta. HFR 3D muuttaa kuvan upean yksityiskohtaiseksi ja teräväksi, mutta samalla se myös vieraannuttaa katsojan valkokankaan mielikuvitusmaailmasta. Monin paikoin tuntui kuin olisi katsonut elokuvan sijaan tv-teatteria huippukameralla taltioituna. Se ei ollut yksinomaan miellyttävää.