Arvostelu: Piranha 3D on laimeaa kalasoppaa verikastikkeessa ja tissilisukkeilla

12.11.2010 08:53 | Muropaketin toimitus

Ensi-ilta: 12.11.2010
Ohjaaja: Alexandre Aja
Käsikirjoittaja: Alexandre Aja, Josh Stolberg, Pete Goldfinger, Grégory Levasseur
Pääosissa: Elisabeth Shue, Jerry O’Connell, Adam Scott, Ving Rhames, Steven R. McQueen
Elokuvan pituus: 87 minuuttia / 1 h 27 min
Ikäraja: K18
Elokuvan kotisivu:piranha-3d.com

Dome 2
Tuottajat Ameriikan raitilla sanovat kauhuelokuvien olevan siitä hyvä lajityyppi, että niistä saa melkein varmasti rahat takaisin ja aika usein vieläpä vähän ekstraa päälle. Samanlainen motiivi lienee ajanut Piranha 3D:n tekijöitä, kun ovat lähteneet rakentelemaan uusintaversiota kolmisen vuosikymmentä vanhasta elokuvasta.

Alkuperäinen Piranha (1978) ei ole mikään mestariteos, vaan Roger Cormanin pajassa säästöbudjetilla rustattu Tappajahai-kopio. Erona Spielbergin kalaelokuvaan on vain se, että Piranha ei ole kovin jännittävä eikä kauhea, mutta on siinä enemmän tissejä.

Niinpä tämän stereoskooppisen veripalttu-tissisopan keittäjiä on turha syyttää siitä, ettei alkuperäistä elokuvaa olisi kunnioitettu. Höpö höpö, ihan hyvin ollaan samassa hengessä, vähän vain modernisoiduin välinein. Enää hirmuisat tappajasintit eivät ole armeijan kehittelemiä biologisia aseita, vaan yksinkertaisesti muinaisia syömäkoneita. Vaarassa ei ole halvalla pykätty lomakeskus vaan college-nuorison kevätloma. Nyt ei pelata Jaws-videopeliä, vaan pannaan Richard Dreyfus cameo-rooliin.

Elokuvan yksinkertainen suoraan asiaan -aloitus antaa olettaa, että luvassa olisi genren pöhköyksille vinoileva, kenties jopa nokkela elokuva, mutta ei sentään. Juonimoottori prötpöttelee tasaisella tahdilla ja synnyttää tilanteita, joissa ihmiset joutuvat vahingossa tahi tahtomattaan veteen, jossa terävähampaiset eväkkäät vaanivat.

Stereoskooppista 3d-efektiä hyödynnetään sekä veren, tissien että irtopippelin (niin, tämähän on K18-elokuva) kanssa. Silikoninymfit kirmaavat nakuna peilikirkkaassa vedessä. Hormoniensa hämäämät teinit ketkuttavat lantioitaan x-, y- ja z-akseleiden suuntaisesti, välillä hidastetusti ja välillä nopeutetusti. Kun uimarakko lopulta osuu tuulettimeen ja poliisi pääsee tekemään punasävyistä kalakeittoa perämoottorilla, muistetaan roottoria heilutella asiaankuuluvasti myös kameraa kohden.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on siis suhteellisen ammattitaitoinen ja samalla varsin tyhjänpäiväinen päivitys elokuvasta, joka ei välttämättä olisi uusintaversiota kaivannut. Olo on vähän kuin olisi ostamassa Iceland-kauppaketjusta puoli kiloa pakasteseitä: sieltä tulee tasan sitä mitä paketin päällä luvataan, mutta se on kuitenkin pakasteseitä.

PlusMiinusNolla

+ Oli siis tissit. Tosi isot tissit, siis. Ilo!

Arvostelija: Olli Sulopuisto