Arvostelu: Poliisit miellyttää vaikkei yllätä

08.11.2012 07:59 | Muropaketin toimitus | 421

PoliisitAlkuperäisnimi: End of Watch
Ensi-ilta: 9.11.2012
Ohjaaja: David Ayer 
Käsikirjoittaja: David Ayer 
Pääosissa: Jake Gyllenhaal, Michael Peña & Anna Kendrick 
Elokuvan pituus: 108 minuuttia
Ikäraja: K16
Arvostelija: Olli Sulopuisto

Dome 2,5

 

Poliisit-elokuvan alku saattaa pelästyttää herkimmät. Käynnissä on takaa-ajo Los Angelesissa ja Jake Gyllenhaalin esittämä Brian Taylor latelee siihen päälle monologin, johon on klimppiytynyt enemmän kliseitä kuin viikon vanhaan kanakeittoon. Taasko yksi kuvaus siitä, miten rankkaa univormupukuisten elämä on jättikaupungin kaduilla? Juu, mutta yllättävän vetoava sellainen.

Poliisien kikka on, että elokuva on olevinaan sinivuokkojen itsensä kuvaama. Alun takaa-ajo nähdään auton kojelautaan pultatun kameran näkökulmasta ja alkutekstien jälkeen Taylor kertoo suoraan kameralle, miksi hän nauhoittaa tekemisiään. Ei siinä mitään, mutta oma kamera -tempusta luovutaan vähän väliä sen kummemmitta selityksittä. Tai sitten en tajua, kuka on kolmantena henkilönä kuvaamassa Taylorin ja tämän tyttöystävän seksikohtausta. 

Kenen kotivideota tämä sitten muka on?

Lisäksi kamerakikkailua ei oikeastaan hyödynnetä tarinankerronnassa mitenkään. Alkupuolella muuan kollega varoittaa, että tarvittaessa syyttäjä voi takavarikoida kuvamateriaalin, välillä joku valittaa Taylorin kamerasta ja gangsterit dokumentoivat omia toilailuitaan, mutta kaikesta tästä ei seuraa yhtään mitään. Looginen johtopäätös on, että on haluttu keksiä keino kuvata elokuva normaalia halvemmalla. Jälleen: se on ajatuksena oikein suotava, mutta ehkä olisi voinut käyttää jokusen tunnin sen pohtimiseen, mitä se tarkoittaa.

Elokuvan ohjannut ja käsikirjoittanut David Ayer ei ole ensimmäistä kertaa kyttää kyydissä. Hän on käsikirjoittanut sellaiset elokuvat kuin Training Day, Dark Blue sekä S.W.A.T. ja ohjannut Harsh Daysin sekä Street Kingsin. Hän on siis ilmeisen kiinnostunut Los Angelesin poliisivoimista – miehistä ja naisista, joilla on kova kuori mutta lämmin sydän, velvollisuudentuntu pinnassa ja ikuinen paine niskassa.

Yritän tässä sanoa, että jos on nähnyt yhtään Los Angelesiin sijoittuvaa poliisielokuvaa, Poliisit ei ole varsinaisesti mikään yllätysten piñata. Mutta ei pidä jurputtaa liikaa, sillä kaikesta tuttuudesta huolimatta jokin elokuvassa vetosi. 

Poliisit

Ensimmäinen niistä on Gyllenhaalin ja hänen työpariaan Mike Zavalaa näyttelevän Michael Peñan keskinäinen kemia. Elokuva ei nimittäin pyöri pelkästään työasioiden ympärillä, vaan siinä seurataan myös siviilielämän kehitystä. Taylorin ja Zavalan puheenparsi on täynnä jätkämäistä kuittailua, joka kertoo heidän välittävän toisistaan syvästi. Se välittyy niinkin hyvin, että  ”Mä huolehtisin sun perheestä, jos jotain tapahtuisi” -repliikit olisi hyvin voinut jättää pois kokonaisuuden kärsimättä.

Toinen on ajoittain melkeinpä pelottava tarina, johon kameran rajoitettu liikkumavara tuo sopivasti ahdistavaa tunnelmaa. First person shooter -tyyppiset kuvat kiinnittävät kenties turhan paljon huomiota itseensä varsinaisten tapahtumien sijaan, mutta kyllä minulla pulssi kohosi ja kämmenet hikosivat, kun kaksikko kävi ratsaamassa epämääräisiä hökkeleitä. 

PlusMiinusNolla
– Kameratemppuilu on ison osan ajasta tarpeetonta ja epäjohdonmukaista.
+ Gyllenhaal ja Peña ovat uskottavat kaverukset.
– Poliisit + Los Angeles = väsynyt aihe
+ Jänskä on välillä.