Arvostelu: ”Pornoelokuva” Love on muutakin kuin lentäviä 3D-mällejä

12.11.2015 14:54 | Aki Lehti

loveposter9292Ensi-ilta: 13.11.15
Alkuperäisnimi: Love
Ohjaus: Gaspar Noé
Käsikirjoitus: Gaspar Noé
Pääosissa: Aomi Muyock, Karl Gusman, Klara Kristin, Juan Saavedra & Gaspar Noé
Pituus: 134 minuuttia
Ikäraja: K18
Idea: Rikkoa valtavirtaelokuvan rajoja näyttämällä oikeaa seksiä
Arvostelija: Aki Lehti

3

 

Love sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla ja aiheutti kohua sensuroimattomilla, oikeaa seksiä sisältävillä kohtauksillaan. Se on kuitenkin jotain aivan muuta kuin pornoa. Nimensä mukaisesti Love on rakkaustarina. Rakkaustarina, joka ei kavahda näyttää ruumiillista rakkautta.

Tähän mennessä kaikille on jo varmaan tullut selväksi ohjaaja Gaspar Noén tarve provosoida. Enter the Void ja Irreversible eivät olleet helppoa katsottavaa. Sitä ei ole myöskään Love, kerta toisensa jälkeen seksiä näyttävä, tahallisen puuduttava tutkielma rakkaudesta, ihmisyydestä ja olemassaolosta.

Tarinan puolesta Love on kertomus Murphysta (Karl Gusman), amerikkalaisesta Pariisissa asuvasta leffakouluopiskelijasta ja hänen kahdesta ihmissuhteestaan, joista kumpikaan ei ole perinteinen filmiromanssi. Noén käsissä rakkaus on rumaa, välillä liiankin. Love näyttää yhden päivän tapahtumat ja Murphyn mietteiden kautta fragmentoituneen menneisyyden. Jo tapahtunut esitetään katsojalle suunnilleen käänteisen kronologisessa järjestyksessä. Leffa loppuu parisuhteen alkuun.

Murphy on naimisissa Omin (Klara Kristin) kanssa, joka on hänen pienen poikansa äiti. Puhelin soi aamulla herättäen huonovointisen Murphyn. Krapulainen mies kuuntelee vastaajan jätetyn viestin. Hänen exänsä Electran (Aomi Muyock) äiti on huolissaan tyttärestään, josta ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään. Tämä saa Murphyn miettimään ja kaipaamaan mennyttä – sekä pohtimaan, miksi menetti elämänsä rakkauden. Hän halveksii vaimoaan ja syyttää tätä haalenneesta suhteesta, josta on kadonnut niin lihallinen kuin romattinenkin rakkaus.

Ennen kaikki oli paremmin, Electraa on ikävä. Murphyn monotoninen kertojaääni selittää sen katsojalle.

Loven tarina avautuu hitaasti Murphyn sisäisen monologin kautta. Mitä enemmän opimme menneestä, sitä vastenmielisemmäksi Murphy muuttuu. Electra ei olekaan se suuri kadotettu rakkaus, joksi päähenkilö hänet mieltää. Vaikka juuri Electran aloitteesta kolmikko päätyy harrastamaan ryhmäseksiä, niin se on Murphy, joka tuhoaa suhteen pettämällä Electraa. Seksi Omin kanssa kahdestaan ei ole ok. Electra häipyy, Omi tulee raskaaksi.

Kun Murphyn ja Electran suhdetta avataan enemmän, sitä omituisemmalta miehen pakkomielteinen kaipuu menneeseen vaikuttaa. Pariskunta tappelee ja riitelee jatkuvasti silloin kun ei harrasta seksiä.

Paneskelua Lovessa riittää, liiaksikin.

Oikea penetraatio Finnkinon modernin salin valkokankaalla hätkähdyttää aluksi. Sitten siihen tottuu ja lopulta turtuu. Sitä ohjaaja hakeekin. Juuri rakastuneiden ihmisten loputon kiima tai vakiintuneen parisuhteen perinteinen suoritus, jossa toisen osapuolen tuntee läpikotaisin, muuttuvat sensuroimattomanakin täysin normaaliksi elokuvassa näytettäväksi asiaksi.

Rakkaus on riitoja, rakkaus on lihallisuutta, rakkaus on kaipuuta ja kyllästymistä, rakkaus määrittää ihmisen ja toisinpäin. Rakkaus on elämän tarkoitus, kuten Electra toteaa Murphylle ensitapaamisella.

Loven hitaaseen rytmiin ja kertojaääneen voi hukkua, mutta osaksi elokuvan tapahtumia katsoja ei pääse. Leffan kohutuin kohtaus vain vahvistaa alleviivaavasti ulkopuolisuuden, jättimäisen 3D-peniksen ruiskiessa spermaa katsojaa kohti

Kaikki kolme pääosanesittäjää ovat ymmärrettävästä syystä amatööreja. Kaukana ollaan vielä siitä, että tunnetut nimet panisivat elokuvassa oikeasti. Yksikään näyttelijöistä ei ole kovin hyvä, mutta heihin pystyy silti samaistumaan, vaikka varsinkin Murphy on kunnon itsekeskeinen kusipää, sellainen jota kukaan ei haluaisi oikeassa elämässä ystäväkseen.

Harvoinpa todellisuudessa kaverit tai rakastavaiset paljastavat itsestään niin paljon kuin Murphy, vaikka ehkä haluaisivatkin. Rakkaus, himo ja kaipuu sekoittuvat miehen päässä toisiinsa tunnistettavalla tavalla.

Gaspar Noén kuvat ovat kauniita, rajuimmillaankin. Kolmen ihmisen harrastaessa seksiä heistä muodostuu yksi kiemurteleva olio, joka on hetken turvassa turvattomuuden tunteeltaan. Murphy päähenkilönä on tietysti itse ohjaaja Noé yksinkertaisimmillaan. Monimutkaisten tunteiden kokemiseksi ihmisen ei tarvitse olla omaperäinen älykkö. Murphykin haluaa tehdä elokuvan, jossa on spermaa, kyyneleitä ja verta.

Gaspar Noé osaa nauraa itselleen ja omalle versiolleen. Ei hän silti ole maailman paras tarinankertoja, provokaattori tai lähellekään niin originelli kuin kuvittelee olevansa. Joka tapauksessa Love tuo ohjaajan pointin harvinaisen selväksi. Tahallisen ärsyttävä elokuva ei ole mestariteos, mutta pakollista katsottavaa jokaiselle leffaharrastajalle.

PlusMiinusNolla

+ 3D toimii
+ Toiston kautta oikean seksin näyttäminen elokuvassa muuttuu luonnolliseksi asiaksi
– Näyttelijät paikoitellen julmetun huonoja
0 Turhankin synkkä, jos ei tajua ohjaajan nauravan omaelämäkerrallisella elokuvalla itselleen

Muropaketin uusimmat