Arvostelu: Real Steel, lämminhenkinen perhe-elokuva robottinyrkkeilystä

02.12.2011 07:54 | Muropaketin toimitus

Real SteelAlkuperäisnimi: Real Steel
Ensi-ilta: 2.12.2011
Ohjaaja: Shawn Levy
Käsikirjoittaja: John Gatins
Pääosissa: Hugh Jackman, Evangeline Lilly, Dakota Goyo, Anthony Mackie & Kevin Durand
Elokuvan pituus: 127 minuuttia
Ikäraja: K11
Elokuvankotisivu: steelgetsreal.com

3/5

Real Steel on pizzan elokuvallinen vastine. Se näyttää tutulta, haisee hyvältä, sisältää hieman liikaa rasvaa ja suolaa sekä käy pidemmän päälle hengenvaaralliseksi sydän- ja verisuonitautien takia. Mutta sopivasti nautittuna se on oikein maittava perjantai-illan piristys.

Pitsa on kuorrutettu juustolla, jonka tarkoituksena on houkutella pahaa-aavistamattomat syöpöttelijät sisään ravintolaan ja saada heidät iskemään dollarinsa pöytään. Real Stealin juustoa ovat kolmemetristen robottien nyrkkeilyottelut, jotka näyttävät niin hienoilta ja todellisilta, että olen viimeiset kolme viikkoa yrittänyt ennakkotilata Japanin Amazonista omaa taistelurobottia. (Joko niitä ei postiteta saarivaltion ulkopuolelle tullimaksujen takia tai sitten ovelat japanilaiset haluavat pitää huipputeknologian omana tietonaan.)

Mutta juustoa ei riitä loputtomiin, vaan sen alta löytyy muita, hieman epäilyttävämpiä palasia. Kenties nahjustunutta paprikaa, ehkä säilykepurkissa vuosikausia asustanut simpukka – tai tarina siitä, miten toisilleen ventovieraat isä (Hugh Jackman) ja poika (Dakota Goyo) hitaasti löytävät ydinperheenä elämisen riemun. Eikä siinä mitään, kyllähän pitsassa saa vihanneksia olla.

Real Steel

Jos pitsaa napostelisi missä lie Sisiliassa, jokaisella kokilla olisi varmaan oma, tunnistettava tyylinsä. Real Steel edustaa einesteollisuuden huippuunsa viritettyä ääripäätä, jossa lopputulos on tasalaatuinen mutta persoonaton. Pieni pokkaus ohjaaja Shawn Levylle (Yö museossa) on paikallaan ihan jo siitä ansiosta, että robotaistoja ei ole sössitty mukamas jännittävästi heiluvalla käsivarakameralla.

Kyseessä ei ole millään mittapuulla täydellinen elokuva. Mukana on kaikenlaista ylimääräistä – tarjoilija, pitsassani on oliivi! – kuten tv-toimittajia, joiden ainoana tehtävänä on kertoa katsojalle juonen kannalta olennaisia tietoja. Evangeline Lilly näyttelee Bailey Talletia, jonka tehtävänä on ilmeisesti kuljeskellä lyhyissä shorteissa ympäri treenisalia, jossa ei käy ketään.

Ja aivan kuten pitsaa voi haukkua siitä ettei se ole hampurilainen, myös Real Steeliä voi mollata monella tapaa. Miksi se hukkaa alussa esitellyn vision Amerikasta, jossa robottipaini on roskaliston huvia? Miksi Dakota Goyo on niin hillittömän ärsyttävä? Minkä takia Rocky IV:stä lainattu harjoittelumontaasi ei kestä pidempään? (Kaverini oli muuten sitä mieltä, että nelos-Rockystä on lainattu myös vastapuolella huhkiva eksoottinen vastustaja.)

Real Steel

Mutta samalla menisi roskakoriin myös sellaisia hienoja makupaloja kuin pahiksen saappaisiin ahtautunut Kevin Durand, jolle jokainen kohtaus on mahdollisuus yrittää riemukkaan ylinäyttelemisen uutta maailmanennätystä. Tai se hetki, jolloin sitkeä mutta ylimielinen Charlie vihdoin tajuaa, mistä tässä kaikessa on kyse ja näyttää romurobotille, kuinka tosimies nyrkkeilee. Sillä hetkellä myös minä opin jotain itsestäni: pystyn itkemään katsoessani kamppailevia metallijättejä.

Lopuksi juodaan vielä kulaukset kolasta ja röyhtäistään makeasti. Huomenna lautaselle lätsähtää jotain muuta, mutta tämä ilta oli hyvä.

Plusmiinusnolla

+ Robotit
– Liian lyhyt harjoittelumontaasi
+ Nyrkkeilevät robotit
– Liikaa paprikaa
+ Tosi hienot nyrkkeilevät robotit

Arvostelija: Olli Sulopuisto