Arvostelu: Star Wars: The Last Jedi on neljän tähden scifi-seikkailu ainakin vielä nyt

12.12.2017 19:00 | Päivi Laajalahti | 13041


Star Wars: The Last Jedi on omistettu vuosi sitten menehtyneelle Carrie Fisherille.


Ensi-ilta: 13.12.2017 / Alkuperäisnimi: Star Wars: The Last Jedi / Ohjaus: Rian Johnson / Käsikirjoitus: Rian Johnson / Pääosissa: Daisy Ridley, Adam Driver, Mark Hamill, Carrie Fisher & Oscar Isaac / Pituus: 152 minuuttia / Ikäraja: 12


Star Wars: The Last Jedi -elokuvan lehdistönäytös järjestettiin vain vuorokautta ennen varsinaista ensi-iltaa (13. joulukuuta), minkä vuoksi tämä arvostelu on kirjoitettu rehellisesti ensitunnelmien pohjalta. Olemme huomanneet, että ajatukset vaativat usein hetken aikaa kypsyttelyä lopputekstien rullaamisen jälkeen, eivätkä suoraan elokuvan jälkeen auki kirjoitetut tunnelmat aina täysin vastaa sitä, mitä ne pienen muhimisen  – ja mahdollisesti jopa uusintakatselun – jälkeen ovat. Aikaa tälle kypsyttelylle ei tällä kertaa ollut, minkä vuoksi tyydymme ryöpsäyttämään ilmoille marinoimattomat ensitunnelmat. Spoilerit olemme tästä arviosta kitkeneet. Tarjolla ei ole mitään sellaista tietoa, mitä elokuvan päätrailereista ei olisi irronnut.

Kahdeksas Star Wars -episodi jatkaa suoraan siitä mihin The Force Awakens sankarimme kaksi vuotta sitten jätti. Rey (Daisy Ridley) on syrjäisellä saarella jututtamassa Luke Skywalkeria (Mark Hamill), ja muut kapinalliset pakenevat kenraali Leia Organan (Carrie Fisher) johdolla Ensimmäisen ritarikunnan hampaisiin asti aseistettuja joukkoja – vain karvan verran edellä – mutta samalla syöksyen hetki hetkeltä kohti vääjäämättömältä tuntuvaa tuhoa.

Kylo Ren (Adam Driver) kamppailee edellisen elokuvan tapahtumien synnyttämien sisäisten ristiriitojensa kanssa, kuten tekee myös omalle ”Dagobahilleen” Yodan tavoin ulkomaailmalta piiloutunut Luke Skywalker. Rey etsii toivon pilkahdusta sodassa voimakasta vihollista vastaan mutta myös samalla itseään. Leia näyttää sankariksi halajavalle Poe Dameronille (Oscar Isaac) mitä todellinen johtajuus on, ja Finn (John Boyega) puolestaan pyrkii uuden hahmon, Rosen (Kelly Marie Tran) kanssa pelastamaan kapinallisjoukot omalla tyylillään.

Elokuvan juonesta ei juuri enempää voi kertoa, sillä Star Wars: The Last Jedi tarjoaa yllätyksiä, joiden paljastaminen veisi osan ensikatselun ilosta ja hurmiosta. Ja kaikkihan kuitenkin tietävät, mitä Star Wars -elokuva pitää pääpiirteittäin sisällään: seikkailua salaperäisillä planeetoilla, takaa-ajoja valonnopeudessa, ammuskelua ja räjähdyksiä, valosapeleita ja Voimaa, koskettavia tarinankäänteitä, ystävyyttä ja runsaasti myös huumoria.

The Force Awakensin tapaan The Last Jedissä nähdään runsaasti kumarruksia aiemmista Star Warseista tutuille tarinankäänteille. Tämä synnyttää etenkin elokuvan alkupuolella tunteen jopa liiallisesta pyrkimyksestä miellyttää elokuvasarjan faneja. Rian Johnsonin käsikirjoitus tekee kuitenkin tuttuudesta oivallisia irtiottoja ja saa aikaan hetkiä, jolloin katsoja jo aavistuksen ajan ajattelee juonen kulkevan tuttua latua pitkin, mutta lopulta tuloksena onkin jotain aivan uutta. The Last Jedin traileri paljastuu elokuvan näkemisen myötä taitavasti leikatuksi ja varsin kieroksi.

Rian Johnsonin ohjaksissa Star Wars: The Last Jedi suuntaa Skywalkereiden sukudraamasta kohti jotain täysin uutta. Elokuva on viehättävä sekoitus uutta ja vanhaa, viittauksia historiaan, siihen kuinka Kylo Renista oli tarkoitus tulla uusi Darth Vader, mutta samalla lupauksella kokonaan uudenlaisesta tulevaisuudesta. Tulos on yhtä aikaa nostalginen mutta tuore, koskettava ja samalla hauska.

Johnsonin käsikirjoitus myös osaa keskittyä tarinan kannalta keskeisiin hahmoihin, eikä käytä turhaan aikaa kokonaisuuden kannalta ei-niin-tärkeisiin hahmoihin (vrt. Episodi I:n Jar Jar Binks).

Star Wars: The Last Jedi on ilo silmälle, sillä tuotantosuunnittelu on osunut nappiin. Yksinvaltias Snoken (Andy Serkis) vartijoiden samuraityyppiset asut, alusten ja muun tekniikan ulkonäön päivittäminen (kuten panssaroidut AT-AT:t) ja etenkin lopputaistelu punaisen maaperän planeetalla hivelevät visuaalista silmää. Uusien otusten ja lokaatioiden esittely ei ole niin väkinäistä ja silmille hyppäävää kuin vaikkapa esiosatrilogiassa. Esimerkiksi lunnimaiset porgit sopivat maisemaansa täydellisesti ja vaikka ne elokuvan koomisia helpotuksia ovatkin, niiden mukanaololle annetaan herttaisen humaani selitys.

Star Wars: The Last Jedi on kuitenkin kahden ja puolen tunnin mitassaan niin pitkä, että tarinakokonaisuutta on vaikea pitää täydellisesti tasapainossa. Puolivälin jälkeen useassa lokaatiossa polveileva juoni hieman väsähtää ja osa kohtauksista (kuten pitkäksi venyvä seikkailu kasinolla) tuntuukin suoranaiselta täytemateriaalilta.

Pituudestaan huolimatta seikkailu pitää otteessaan ja sen katsoo läpi kelloa vilkuilematta. On myös kiva nähdä suomalainen Joonas Suotamo tällä kertaa virallisesti kreditoituna Chewbaccana. The Force Awakensin aikaan hän oli vielä ”Chewbacca double” vaikka Suotamon kerrottiinkin tehneen suurimman osan roolityöstä karvamaton alkuperäisen näyttelijän, Peter Mayhew’n terveydellisten haasteiden vuoksi.

 

STAR WARS: THE LAST JEDI

4/5
”Star Wars: The Last Jedi vie Star Wars -saagan vihdoin kohti uutta ja tuntematonta tulevaisuutta. Seikkailu on koskettava, hauska ja ilo silmälle – ja pitkästä kestostaan huolimatta kaappaa tiukasti mukaansa.”