Arvostelu: Supersankarisotku Green Lantern ei järjellä juhli

03.08.2011 11:01 | Tatu Junni

Ensi-ilta: 5.8.2011
Alkuperäisnimi:  Green Lantern
Ohjaaja: Martin Campbell
Käsikirjoittaja: Greg Berlanti, Michael Goldenberg, Michael Green & Marc Guggenheim
Pääosissa: Ryan Reynolds, Blake Lively, Peter Sarsgaard, Mark Strong & Tim Robbins
Pituus: 116 minuuttia
Ikäraja: K11
Kotisivu:http://greenlanternmovie.warnerbros.com

Dome 2

DC Comicsin sarjakuviin pohjautuvaa Green Lantern -elokuvaa valmisteltiin vuosikausia ja sen budjetti nousi peräti 200 miljoonaan dollariin. Yritys oli hyvä, mutta lopputuloksesta eivät ole pitäneet sen enempää yleisö, kriitikot kuin elokuvan rahoittajatkaan.

Green Lantern kertoo lentäjä Hal Jordanista (Ryan Reynolds), joka saa haltuunsa supervoimat antavan kosmisen voimasormuksen. Sen kanssa hurjapään pitäisi puolustaa universumia, tehdä vaikutus mielitiettyynsä (Blake Lively) ja saada myytyä niin paljon oheistuotteita kuin vain mahdollista, jotta Warner Bros. Pictures suostuisi tekemään jatko-osan tälle elokuvateattereissa pahasti flopanneelle sillisalaatille.

Bill Fingerin ja Martin Nodellin vuonna 1940 luoman hahmon valkokangasdebyytti tuotti ensi-iltaviikonloppunaan USA:ssa 54 miljoonaa dollaria. Se ei ollut huono saavutus, mutta tylyt arvostelut ja viidakkorumpu levittivät tietoa elokuvan tasosta nopeasti, ja niinpä Green Lantern on tienannut kotimaassaan 1,5 kuukaudessa vaatimattomat 114 miljoonaa dollaria. Euroopassa vastaanotto on ollut yhtäläisen kalsea.

Green Lantern ei flopannut suotta, sillä elokuvasta ei paljon kehuttavaa löydy. Syy supersankariseikkailun epäonnistumiseen ei kuitenkaan löydy ohjaaja Martin Campbellista, yhdestäkään näyttelijästä, laiskasta 3D:sta tai edes Ryan Reynoldsin Batman & Robin -viboja lietsovasta asusta. Monessakin asiassa elokuvan ideoita olisi voinut hioa vielä pidemmälle, mutta pohjimmiltaan Green Lantern kompastuu Greg Berlantin, Michael Goldenbergin, Michael Greenin ja Marc Guggenheimin käsikirjoitukseen, jota ei olisi koskaan pitänyt päästää tuotantoon asti.

Toki koko Green Lantern -hahmo on sormusvoimineen melkoisen pöhkö, mutta sadoista DC Comicsin julkaisemista sarjakuvalehdistä olisi kyllä voinut ammentaa ainekset kivasti vanhanaikaiseen ja samalla toimivaan avaruusseikkailuun. Nyt elokuva on vanhanaikainen ihan väärällä tavalla. Viime vuosina Yön ritari, Watchmen, Kick-Ass ja X-Men: First Class ovat vieneet supersankarigenreä uusiin suuntiin, mutta Green Lantern tuntuu pakotettuina kasvu- ja syntykertomuksineen elävän ihan eri vuosisadalla kuin nuo kliseesilppurit.

Green Lanternissa kaikki tapahtuu paitsi kaavamaisesti myös ihan liian helposti – tai ihan liian vaikeasti. Täysin persoonattomaksi jäävällä Hal Jordanilla on ehtinyt olla supervoimat vain hetken aikaa, kun hän jo itkee olevansa väärä mies sormusta kantamaan. Hetken päästä Hal kuitenkin ottaa itseään niskasta kiinni ja kukistaa olennon, jolle tuhannet sormusten herrat eivät ole pystyneet pistämään kampoihin. Green Lanternissa epäuskottavuudet seuraavat toisiaan niin kauan, että jäljellä on lopulta vain epätoivo.

Niin typerä ja lapsellinen elokuva kuin Green Lantern onkin, on sillä hetkensä. Efektit ovat ylitseampuvuudessaan näyttäviä, sivuosista löytyy laatunäyttelijöitä ja Ryan Reynolds tekee kaikkensa, jotta yleisö viihtyisi. Hyviä aineksia siis löytyy ja jossain käsikirjoittajien levittämän ulostekuoren alla Green Lantern on hauskaa viihdettä. Toisin kuin Warner Bros. Picturesin pomo Jeff Robinov kuvittelee, ei elokuva olisi kaivannut toimiakseen lisää synkkyyttä tai toimintaa. Yhdet toimivat aivot käsikirjoitusringissä olisivat riittäneet jo pitkälle.

PlusMiinusNolla

– Niin kovin, kovin, kovin typerä ja lapsellinen käsikirjoitus
– Vihreä lyhty ei ole hahmona valkokangasmateriaalia. Asu on naurettava ja voimien visualisointi herättää lähinnä hilpeyttä.
– Koko elokuva tuntuu siltä, kuin siitä olisi leikattu kymmenen oleellista kohtausta pois ja korvattu ne jollain täysin turhalla
+ Ei ihan yhtä huono kuin Catwoman, Ghost Rider ja Daredevil
+ Joukkoon on jopa eksynyt muutama ihan onnistunut vitsi

Arvostelija: Tatu Junni