Arvostelu Netflixin uusi Sweet Tooth -tv-sarja tasapainoilee kurjuuspornon ja Disney-söpöilyn välimaastossa
Rujoon DC-sarjakuvaan pohjautuva Sweet Tooth on aikuisten satu maailmanlopun jälkeisessä maailmassa asustavasta peuransarvisesta pikkupojasta, joka lähtee etsimään vastauksia.
“Mad Max meets Bambi” kuvaa Netflixin uutta Sweet Tooth -sarjaa jokseenkin täydellisesti.
Sweet Tooth pohjautuu Jeff Lemiren DC Comicsille luomaan Vertigo-sarjakuvaan, jonka julkaisu aloitettin vuonna 2009. Sarjakuva sijoittuu post-apokalyptiseen maailmaan, missä suurin osa ihmisistä on kuollut mystiseen sairauteen ja lapset syntyvät ihmisen ja eläimen risteyminä.
Aikuisille suunnatun sarjakuvan rujo piirrosjälki korostaa sen käsittelemiä synkkiä, karuja ja usein hyvinkin väkivaltaisia aiheita.
Tv-sarjana Sweet Tooth eroaa alkuperäissarjakuvasta jo visuaalisen ilmeensäkin myötä. Aluksi sarjan kuvasto näyttää söpöilyineen kuin Disney-tarinalta, mutta synkkenee hieman matkan varrella. Sarjan vastaavina tuottajina toimivat Robert Downey Jr. ja Susan Downey, mutta mitään Marvel-maailmaakaan Jim Micklen (We Are What We Are) ja Beth Schwartzin (Arrow, Legends of Tomorrow) luomalta sarjalta on turha odottaa.
Sweet Tooth sijoittuu aikaan reilu kymmenen vuotta sen jälkeen, kun salaperäinen sairaus alkoi runnella maapallon asukkaita. Tuosta maailmanlopusta on helppo vetää yhteneväisyyksiä nykyiseen koronamaailmaankin. Suurin osa aikuisista on kuollut sairauteen, mutta lapset syntyvät puolestaan immuuneina hybrideinä, ihmisen ja eläimen risteyminä.
Onko sairaus hybridien syytä vai ehkäpä toisinpäin, kukaan ei tunnu tietävän. Joka tapauksessa hengissä säilyneiden aikuisten joukossa on niitä, joiden mielestä tilanne on eläinlasten syytä ja heidät tulee päästää päiviltä.
Tarinan keskiössä nähdään Gus (Christian Convery), peuransarvinen pikkupoika, joka asustaa kahdestaan isänsä (Will Forte) kanssa erossa muista ihmisistä, paljolti Uudelta-Seelannilta näyttävän USA:n syrjäseudulla. Isä on opettanut, ettei metsästä saa poistua, mutta kun poika lopulta jää yksin, kohtalo sanelee hänen reittinsä toisin.
Gus lähtee Nonso Anozien esittämän Jeppardin, “Ison Miehen”, mukaan etsimään äitiään ja kohtaa matkan varrella muun muassa Stefania LaVie Owenin esittämän Bearin. Yllättävät salaisuudet avautuvat pikkuhiljaa.
Toisaalla tarinassa tavataan tohtori Singh (Adeel Akhtar), joka etsii sairauteen parannuskeinoa omista henkilökohtaisista syistään. Kolmannella taholla Aimee (Dania Ramirez) linnoittautuu entiseen eläintarhaan ja ottaa tilanteen haltuun omalla tavallaan.
Saimme kahdeksanosaisesta sarjasta kaikki jaksot katsottavaksi ennakkoon.
Sweet Tooth -sarjaa ei voi suositella täysin varauksetta alkuperäisen materiaalin ystäville, vaan arvelen sen toimivan paremmin sarjakuvaa lukemattomalle ummikolle. Tarina avautuu ensimmäisen jakson myötä hyvin hämmentävänä suloisine eläinlapsineen ja erikoisine, satumaisine tunnelmineen.
Mukana kulkee kuitenkin alusta saakka tunne, että jotain on vinksallaan ja pahasti. Ei tämä sarja pelkkä söpöinen satu voi olla.
Eikä se olekaan. Alun söpöilyn jälkeen tarinaan saapuvat synkemmät vireet ja yltiöpositiivisen Gusin elämänilon taustalle hiipii häijy sävy. Kun katsojalle alkaa selvitä tarinan kokonaiskaari, peurapoikaa käy sääliksi, sillä nuori Convery hallitsee rooliaan erittäin uskottavasti ja lähes ammattilaisen ottein.
Sweet Tooth on tarina lapsuuden viattomuudesta ja sen menetyksestä. Gus ja Jeppard ovat toisensa vastakohdat, lapsuuden viattomuuden ja aikuisuuden kyynisyyden perikuvat, joiden maailmankuvat alkavat matkan edetessä lähentyä toisiaan.
Mukana elää kuitenkin toivo ja usko ihmisten hyvyyteen. Tämä juontaa juurensa Gusin lapsenmielisestä positiivisuudesta, mikä myös erottaa Sweet Toothin monista muista viime vuosien post-apokalyptisista tarinoista. Tyypillinen kurjuusporno puuttuu ja Gus tuo kaiken ankeudenkin keskelle aidon herttaista energiaa, josta on jätetty pois laskelmoiva naiivius.
Kahdeksanosainen Sweet Tooth julkaistaan Netflixissä 4. kesäkuuta.
