Uusimmat

Arvostelu: Terrence Malickin mestarillinen A Hidden Life on tuleva klassikko

06.02.2020 19:55 Aki Lehti

Terence Malick pohtii filosofisessa sotadraamassaan taas elämän suurimpia kysymyksiä, mutta hieman helpommassa muodossa kuin edeltävissä elokuvissaan.


Ensi-ilta: 07.02.2020.
Alkuperäisnimi: A Hidden Life
Ohjaus: Terrence Malick
Käsikirjoitus: Terrence Malick
Pääosissa: August Diehl, Valerie Pachner, Bruno Ganz, Matthias Schoenaerts, Michael Nyqvist
Pituus: 174 minuuttia
Ikäraja: K16


Terrence Malick voitti Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon vuonna 2011 upealla The Tree of Life -elokuvallaan, jonka jälkeisillä töillään mestariohjaaja on sekä ihastuttanut että poikkeuksellisesti vihastuttanut jopa vanhoja fanejaan.

To the Wonder, Knight of Cups ja Song to Song ovat kaikki hienoja taideteoksia, mutta monien mielestä perinteisen juonen ja rakenteen sekä dialogin uupuminen alkoi käydä puuduttavaksi. Ne veivät Tree of Lifen tyylin yhä pidemmälle, ollen melkein pelkkää vertauskuvaa ja symbolismia, abstraktia toisiinsa kietoutuvien kuvien mosaiikkia, hetkiä ja välähdyksiä ihmisistä ja maisemista. Ilmeisen henkilökohtaisissa teoksissa kamera kiersi henkilöhahmojen ympärillä kuin välittämättä heistä ja kertojaäänet puhuivat kryptisiä.

Itse nautin kaikista kolmesta taideteoksesta, kunhan onnistuin hyppäämään tajunnanvirran vietäväksi. Vuoden 2017 Song to Songia olen näköjään kutsunut arviossani ensimmäiseksi keskinkertaiseksi Malick-elokuvaksi, mutta vain miehen omalla asteikolla. Ilmiselvästi Song to Song on tullut katsottua teatterissa väärässä mielentilassa, sillä senkin pariin on tullut palattua myöhemmin muutaman kerran.

Toki nuo kolme elokuvaa toistivat itseään, ollen ehkä raivostuttavaa katsottavaa niille joiden mielestä ohjaaja hukkasi itsensä jonnekin dinosaurusten keskelle jo Tree of Lifen kohdalla. Sitä edeltävistä Malickin teoksista pitäneiden on nyt syytä iloita, sillä jo viime toukokuussa Cannesissa maailmaensi-iltansa saanut A Hidden Life on paluu lähemmäs traditionaalista elokuvakerrontaa.

Kaikki Malickin tavaramerkit ovat silti läsnä, mutta nyt toisiinsa kietoutuvat fragmentit eivät ole vain pelkkää ohjaaja-käsikirjoittajan henkilökohtaista pohdintaa. Tositapahtumiin perustuva elokuva päästää katsojan hieman aiempaa helpommalla, vaikka onkin melkein kolme tuntia pitkä. A Hidden Life on kertomus August Diehlin upeasti esittämästä itävaltalaisesta Franz Jägerstätteristä, joka kieltäytyi taistelemasta natsien puolella toisen maailmansodan aikana. Rangaistus maanpetoksesta oli kuolemantuomio, mutta syvästi uskonnollinen maanviljelijä ei suostunut vannomaan sotilasvalaa ja toimimaan periaatteidensa vastaisesti. Muuten hän olisi mielestään hylännyt rakkautensa Jumalaan, vaimoonsa ja lapsiinsa.

Uskomattoman kauniit kuvat tuovat mieleen Malickin vuoden 1978 mestarillisen Days of Heaven – Onnellisten aika -elokuvan, mutta aiheeltaan se on sisarteos vuoden 1998 Veteen piirretylle viivalle. Myös sen tapahtumat sijoittuivat toisen maailmansodan aikaan, näyttäen paratiisiin luikertelevan pahuuden amerikkalaissotilaiden silmin Salomonsaarilla Tyynellä valtamerellä. A Hidden Lifen itävaltalaismaisemat näyttävät myös aluksi kuin paratiisilta, joka ei kuitenkaan ole suojassa maailman hirveyksiltä.

Elokuva yhdistyy Veteen piirrettyä viivaa enemmän meidän aikaamme, esittäen aluksi oikeaa kuvamateriaalia soihtujen kanssa marssivista natseista, josta tulee mieleen väistämättä vuoden 2017 tapahtumat Charlottesvillessa. Siitä hypätään suoraan pieneen itävaltalaiseen vuoristokylään, joka on kuin satukirjasta. Jägerstätterin ja vaimonsa Franziskan (Valerie Pachner) koti tuntuu olevan täysin turvassa ja irrallaan ympäröivän maailman kauheuksista. Pariskunnan ja lastensa yksinkertaisen elämän onni on melkein käsinkosketeltavaa. He tekevät töitään maanviljelijöinä, elävät sovussa avuliaiden kyläläisten kanssa, tanssivat ja juhlivat. Elämä on raskasta, mutta täynnä iloa, jonka Malick onnistuu esittämään melkein ilman dialogia montaaseissa joissa kamera liukuu ja pyörii hahmojen ja vuoristomaisemien keskellä.

Elokuvaaja Jörg Widmerin kuvat ovat henkeäsalpaavia. Niissä on mukana myös jo alun onnen seassa piileksivä pahuuden ja fasismin nousu, lähestyvä myrsky. Kyläläisten puheissa kuuluu jo muukalaisviha ja armeijan lentokoneiden melu kantautuu kaukaisuudesta. Sodan alkupuolella Jägerstätter lähtee armeijaan, mutta ei joudu rintamalle. Toisella kerralla hän kieltäytyy ja siitä alkaa hänen ja vaimonsa pitkä kärsimys, matka joka ei voi päättyä kuin kuolemantuomioon.

Melkein kolme tuntia pitkä filosofisen pohdiskeleva elokuva ei ole lainkaan liian pitkä, sillä se saa Jägerstätterin vankeudessa viettämän ajan tuntumaan todelliselta. Häntä raahataan eri ihmisten eteen, jotka kaikki yrittävät suostutella häntä muuttamaan mieltään, uskonmiehiä myöten. Papin ja piispan Jumalan sanaa halventava käytös vain vahvistaa Jägerstätterin uskoa ja päätöstä olla tarttumatta aseeseen.

Kärsimys koetaan myös Franziska-vaimon näkökulmasta. Kylän asukkaat halveksivat häntä ja lopulta hylkäävät naisen hoitamaan maatilaansa yksin. Ajatuksensa nainen kirjaa kirjeisiin miehelleen, jotka ääneen yhdessä Jägerstätterin kirjeiden kanssa luettuina toimivat elokuvan kertojaääninä.

Päähenkilö ei itse pidä päätöksiä ja tekojaan mitenkään erityisinä, eikä varsinkaan sankarillisina. Hänelle uskonsa vastaisesti toimiminen ja natsien vastustaminen ovat itsestäänselviä asioita, vaikka ne johtavatkin läheisten kärsimykseen ja hänen omaan kuolemaansa. Jägerstätterin kaltaisia ihmisiä ei ole paljon, ja Malick tuntuukin kysyvän miten itse toimisit vastaavassa tilanteessa.

Miksi toimia oikein, vaikka se ei muuta mitään? Oikeuttaako oman uskonsa noudattaminen läheisten kärsimyksen? Ohjaaja pohtii suuria kysymyksiä ja näyttää yhden pienen ihmisen tekojen olevan ne tärkeimmät. Koko elokuva tiivistyy sen päättävään George Eliot -sitaattiin hänen Middlemarch-kirjastaan:

”The growing good of the world is partly dependent on unhistoric acts; and that things are not so ill with you and me as they might have been, is half owing to the number who lived faithfully a hidden life, and rest in unvisited tombs ”

A HIDDEN LIFE

”A Hidden Life on tuleva klassikko, yhdistelmä raskaita aiheita, uskomatonta kauneutta ja kysymyksiä joihin harva osaa vastata.”

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat