Arvostelu: The Complex on enemmän elokuva kuin peli – Toisaalta ihan sama mitä se on, koska hullukaan ei maksa edes 13 euroa tästä Netflixiin kuuluvasta tekeleestä

03.04.2020 10:30 | Tuukka Hämäläinen

The Complex olisi paremmin kotonaan Netflixissä, jossa siitä ei tarvitsisi maksaa erikseen. Pelaajille markkinoitu interaktiivinen elokuva ei tee suurtakaan vaikutusta, eikä innosta uuteen ”pelikertaan”, vaikka tarjolla onkin monta eri loppuratkaisua.


Julkaisupäivä: 31.3.2020
Studio: Wales Interactive
Saatavilla: PC (Windows), PlayStation 4 (testattu), Xbox One & Nintendo Switch
Ohjaus: Paul Raschid
Käsikirjoitus: Lynn Renee Maxcy
Pääosissa: Michelle Mylett, Kate Dickie & Al Weaver
Pituus: noin 84 minuuttia
Ikäraja: 18


Interaktiiviset elokuvat hakevat vielä paikkaansa markkinoilla, eikä rajaveto pelin ja elokuvan välillä ole aina yksinkertaista. Esimerkiksi hirvittävän huono Planet of the Apes: Last Frontier (2017) tuntui pelityyliin animoituna enemmän peliltä kuin viime vuonna PS4:lle ilmestynyt Erica (2019), vaikka jälkimmäisessä taidettiin tavallaan ”pelata” enemmän.

Tänään useille alustoille ilmestyvä The Complex on puolestaan selkeästi interaktiivinen elokuva, joka on hädin tuskin pelillisempi kuin Netflix-hitti Black Mirror: Bandersnatch (2018). Se on kuitenkin julkaisu juuri pelilaitteille, mikä saa sen ulkoisesti vaikuttamaan peliltä.

Tehdään siis heti yksi asia selväksi: mitään varsinaista ”pelaamista” The Complexilta on turha odottaa. Pelissä tehdään valintoja kahden tai kolmen vaihtoehdon välillä, ja välillä ruutuun ponnahtaa PS4:n Trophy-palkinto. Tarjolla on myös jonkunmoinen tilastoruutu, joka ei oikeastaan kerro katsojalle juuri mitään. Siinäpä se.

Eikä siinä mitään, interaktiivinen elokuvakin voi olla kelpo viihdettä. The Complex ei kuitenkaan onnistu edes elokuvana.

Tarina käynnistyy kun Lontoon metrossa epäillään bioaseiskua. Verta vuotava nainen kiikutetaan epäilyttävälle nanoteknologiayhtiöille, jossa hän on harjoittelijana, ja entinen tutkijapari Amy (Michelle Mylett) ja Rees (Al Weaver) pistetään selvittämään mistä on kyse. Pian he ovat kuitenkin lukkojen takana huippuluokan laboratoriossa ja aseistautuneet tunkeilijat kolkutteleva turvaoven takana.

Jos The Complexista poistettaisiin valinnat, sitä ei millään erottaisi muista matalan budjetin scifi-trillereistä, eikä lopputulos saisi huomiota muualla kuin ehkäpä genre-elokuviin keskittyvillä festivaaleilla. Kaikki leffassa on niin geneeristä ja ponnetonta, että välillä unohtaa katsella ruutua, eikä silti putoa kelkasta.

Näyttelijät sentään laittavat mukaan edes vähän yritystä, ja pikkurooleista tunnettu Al Weaver erottuu joukosta edukseen – toisaalta hänen hahmolleen annetaan kaikki yhtään nasevammat repliikit. Muidenkin päähahmojen näyttelijät voi tunnistaa muualta, esimerkiksi Kate Dickien Game of Thronesista, mutta The Complex jää tuskin heidän tuotantonsa merkkiteoksiin.

Käsikirjoittajana häärii muun muuassa The Handmaid’s Talea kirjoittanut Lynn Renee Maxcy, mutta tarina jää silti mitäänsanomattomaksi.

The Complexin valinnatkaan eivät tuo kokemukseen oikein mitään lisää, ja usein ne tuntuvat vähän tarpeettomilta. Kuvavirta myös nykii välillä pelilaitteen ladatessa oikeaa videota, mikä viimeistään rikkoo vaikutelman saumattomasta kokemuksesta.

Elokuvassa on tiettävästi yhdeksän erilaista loppuratkaisua, mutta jotenkin arvelisin, etteivät ne kovin radikaalisti poikkea toisistaan. Mikään kokemuksessa ei myöskään innosta ottamaan asiasta selvää.

Koko teoksen keskinkertaisuus ei olisi niin paha asia, jos The Complex ei olisi erikseen ostettava elokuvapeli, jolta löytyy hintaa 12,99 euroa. Esimerkiksi Netflixin valikoimasta tämän voisi katsoa ja ohittaa olankohautuksella, mutta leffalipun verran kustantavan interaktiivisen elokuvan pitäisi tarjota vähän jotain muuta kuin totaalista tusinatavaraa.

THE COMPLEX

”Korkeintaan kerran viihdyttävä teknotrilleri pitäisi jaksaa ”pelata” läpi yhdeksän kertaa.”