UUSIMMAT

Arvostelu: The Hateful Eight on Quentin Tarantinon tylsin tekele

11.01.2016 10:55 | Aki Lehti

Hateful_eight_julisteEnsi-ilta: 13.1.2016
Alkuperäisnimi: The Hateful Eight
Ohjaus: Quentin Tarantino
Käsikirjoitus: Quentin Tarantino
Pääosissa: Samuel L. Jackson, Tim Roth, Kurt Russell, Walton Goggins, Jennifer Jason Leigh, Bruce Dern, Michael Madsen, Demian Bichir
Pituus: 168 min
Ikäraja: K16
Idea: Kuka ilkimyksistä valehtelee?
Arvostelija: Aki Lehti

3/5

Quentin Tarantinolle täytyy jälleen nostaa hattua. The Hateful Eight on niin hyvässä kuin pahassa niin Tarantinoa kuin vain olla ja voi.

Quentin Tarantino on syystäkin ansainnut vuosien varrella tittelin genre-elokuvan mestari. Eri ilmaisukeinoja rehellisesti varastamalla hän on luonut tyylin, jonka tunnistaa heti riippumatta siitä mistä elokuva kertoo tai mihin aikaan ja paikkaan se sijoittuu. Ohjaajan edellinen elokuva Django Unchained oli raaka ja rankka, mutta samalla hulvattoman hauska. Sen parissa vajaa kolme tuntia vierähti nopeasti, vaikka Tarantinon maneerit alkoivat siinäkin jo vähän puuduttaa. The Hateful Eightin kolmen tunnin kestoa taas ei pysty perustelemaan millään. Teknisesti se on lähellä täydellisyyttä, mutta tarinassa on hädin tuskin aineksia edes puolentoista tunnin mittaiseen elokuvaan.

The Hateful Eight sijoittuu Yhdysvaltain sisällissodan jälkeisiin vuosiin. Palkkionmetsästäjä John Ruth (Kurt Russell) ja hänen vangitsemansa Daisy Domergue (Jennifer Jason Leigh) matkaavat hevosvankkureilla läpi lumisen Wyomingin. Ruth on on viemässä Domergueta oikeuden eteen Red Rockin kaupunkiin. Matkan varrelta kyytiin poimitaan ruumiskasoineen majuri Marquis Warren (Samuel L. Jackson), entinen Pohjoisvaltioiden sotilas ja nykyinen palkkionmetsästäjä. Seuraan liittyy myös Chris Mannix (Walton Goggins), joka väittää olevansa Red Rockin uusi seriffi.

Lumimyrsky pakottaa porukan etsimään suojaa Minnien majatalosta. Paikan omistajan sijaan sisätiloista löytyy täysin vieraita miehiä: Bob (Demian Bichir), joka tuuraa äitinsä luona vierailevaa Minnietä, Red Rockin pyöveli Oswaldo Mobray (Tim Roth), cowboy Joe Gage (Michael Madsen) ja etelävaltioiden armeijan kenraali Sanford Smithers (Bruce Dern).

The Hateful Eightissä kaikki valehtelevat. Kuka oikeasti on lainvalvoja, kuka etsintäkuulutettu ja kuka palkkionmetsästäjä? Yksi asia ainakin on varma – kaikki elokuvan hahmot ovat tahallisen ilkeitä kusipäitä, joista yhteenkään on vaikea samaistua.

Elokuva ei ole perinteinen länkkäri, vaan jonkin sortin murhamysteeri. Ohjaaja itse on kuvaillut sitä villiin länteen sijoittuvaksi Agatha Christie -tyyliseksi murhamysteeriksi, mutta eipä tästä kovin monta yllättävää juonenkäännettä löydy.

Ensimmäisen puolentoista tunnin aikana elokuvassa ei tapahdu oikeastaan yhtään mitään. Puhetta tietysti riittää ja riittää, kuten Tarantinon teoksissa aina. Hahmot kilpailevat siitä, kuka kertoo kaikkein ällöttävimmän tarinan. Poliittisesta korrektiudesta ei tietysti ole tietoakaan ja neekeri-sanaa hoetaan melkein yhtä paljon kuin Django Unchainedissa. Siinä missä Django sai nauramaan toistuvasti ääneen, ei Hateful Eight onnistu kuin saamaan vienon hymyn suupieleen pariin otteeseen.

Dialogi on taitavaa, mutta ei lähelläkään parasta mitä Tarantino on kirjoittanut. Videovuokraamon tiskin takana aloittanut Tarantino taitaa nykyään itsekin uskoa olevansa nero. Sitä on hoettu hänelle vuosikaudet ja nyt miljoonakartanossaan asusteleva ohjaaja on unohtanut täysin tiivistämisen taidon. Tarantino on edelleen loistava ohjaaja ja käsikirjoittaja, mutta tarvitsisi vierelleen jonkun väittämään hänelle vastaan ja sanomaan ei.

Päinvastoin tuottajat ja studio suostuivat kaikkiin hänen vaatimuksiinsa ja ehtoihinsa. The Hateful Eight on kuvattu 70-milliselle filmille Ultra Panavision 70-tekniikalla, jota käytettiin viimeksi vuonna 1966 Charlton Hestonin tähdittämässä Khartumissa. Tuotantoyhtiö asensi Amerikassa 70-millisiä projektorilaitteita väliaikaisesti lähes sataan teatteriin.

Filmiltä esitetty pidempi versio on varmasti väliaikoineen ja ohjelmalehtisineen erilainen kokemus. Valitettavasti Suomessa nähdään vain digitaalinen karvalakkiversio, koska koko maasta ei löydy enää kuin yksi teatteri, jossa on käytössä 70-millinen-projektori. Helsingin Lasipalatsin Bio Rexissä olisi ollut mahdollisuus pyöräyttää elokuvan definitiivinen versio, mutta teatterissa alkoi juuri harmillisesti remontti.

Kiinnostavinta The Hateful Eightissa onkin tekninen puoli. Tarantino on edelleen elokuvataidetta täysillä diggaileva fanipoika. Majatalossa tapahtuvan tarinan kuvaaminen erityisen leveälle filmille voi tuntua turhalta kikkailulta, sillä maisemakuvissahan formaatti on parhaimmillaan. Niitä nähdään vain elokuvan alussa, mutta luottokuvaajansa Robert Richardsonin kanssa Tarantino saa puisen talon elämään lumimyrskyn keskellä. 70-milliselle filmille kuvaamisesta osataan ottaa kaikki irti myös sisätiloissa. Majatalon sisälle on roolihahmojen kautta sijoitettu eri nurkkiin koko tuon ajan Amerikka.

Tarantino vie kaiken taas äärimmäisyyksiin. Loputtoman härskin puheen sekaan mahtuu myös pohdintaa misantropiasta ja rasismista. Näyttelijät ovat kaikki loistavia, vain Michael Madsen tuntuu tällä kertaa vähän väsyneeltä. Parhaassa iskussa ovat Walton Goggins ja Jennifer Jason Leigh rääväsuisena Daisyna. Naispahiksen toistuvasta pieksemisestä vetää aivan taatusti joku herneen nenäänsä. Tuttuun tyyliin väkivalta on överiksi vedettyä sarjakuvaväkivaltaa.

Muut kuin intohimoiset Tarantino-fanit ehtivät taatusti tylsistyä ennen kuin simppelit yllätykset paljastuvat ja aseet alkavat laulaa. Useimmat Tarantinon elokuvista toimivat parhaiten toisella katsomiskerralla, mutta The Hateful Eightia tuskin tulee tuijotettua uudestaan. Tällä kertaa sanailua on ainakin tunnin verran liikaa. The Hateful Eight ei missään tapauksessa ole huono elokuva, mutta tämä Tarantino-fani taitaa nyt silti kehottaa ohjaajaa ottamaan päänsä ulos pyllystään seuraavaa elokuvaa tehdessään.

PlusMiinusNolla:

+ Ennio Morriconen alkuperäismusiikki, vaikka soundtrackin parasta antia ovatkin vanhat ylijäämäbiisit
+ Ohjaajana Tarantino on edelleen liekeissä
– Tiivistämisen taito on lopullisesti kadonnut
0 Samuel L. Jackson on taas Samuel L. Jackson