Uusimmat

Arvostelu The Lobster on Colin Farrellin hauskin elokuva

18.08.2016 11:12 Aki Lehti
The Lobster

Kuva: Cinema Mondo

Ensi-ilta: 19.8.2016
Alkuperäisnimi: The Lobster
Ohjaus: Yorgos Lanthimos
Käsikirjoitus: Yorgos Lanthimos ja Efthimis Filippou
Pääosissa: Colin Farrell, Rachel Weisz, John C. Reilly, Lea Seydoux, Olivia Colman, Ben Whishaw
Pituus: 118 min
Ikäraja: K12
Idea: Sinkut muutetaan eläimiksi, jos he eivät löydä kumppania
Arvostelija: Aki Lehti

Arvosana: 4/5

The Lobster on oikeasti omaperäinen elokuva, absurdi ja kantaa ottava draamakomedia ja sosiopoliittinen kommentaari, jonka huumori ei taatusti naurata kaikkia.

Nainen pysäyttää auton ja kävelee pellolle. Pellolla on kaksi aasia, joista nainen ampuu yhtä kolmesti. Nainen kävelee takaisin autolle ja toinen aasi tutkii kuollutta kumppaniaan. Näin alkaa kreikkalaisen Yorgos Lanthimosin ohjaama The Lobster, ja jos muusta elokuvasta täysin irralliselle kohtaukselle haluaa jonkinlaisen selityksen, täytyy katsojan keskittyä seuraavan parin tunnin ajan valkokankaan tapahtumiin todella tarkasti. Valmiita vastauksia elokuva ei anna, tulkinnanvaraa sitäkin enemmän. Synkkä The Lobster vaatii katsojaltaan paljon, mutta on myös hulvattoman hauska.

Elokuva voitti Cannesissa tuomaristopalkinnon vuonna 2015 ja nähtiin vuosi sitten Rakkautta & Anarkiaa -festareilla. The Lobsterissa on paljon samoja teemoja kuin Lanthimosin vuoden 2009 Dogtooth-elokuvassa. Absurdi, täysin vakavalla naamalla esitetty draama kohtaa jälleen todella mustan huumorin. Se on kuin sekoitus Charlie Kaufmania ja Luis Buñuelia.

The Lobster sijoittuu dystooppiseen tulevaisuuteen, jossa sinkut nähdään vaaraksi yhteiskunnalle. Colin Farrellin esittämän Davidin vaimo on löytänyt uuden miehen, joten hänet suljetaan muiden yksineläjien kanssa Hotelliin, jossa heillä on 45 päivää aikaa löytää uusi kumppani. Jos kumppania ei löydy, heidät muutetaan eläimiksi ja päästetään vapaaksi metsään. Mukanaan Davidilla on veljensä, joka on muutettu koiraksi. Leffan nimi tulee Davidin toiveesta muuttua hummeriksi.

Tässä todellisuudessa parit muodostetaan jonkin heitä yhdistavän triviaalin asian kautta. Ihmiset päätyvät yhteen esimerkiksi sen takia, että molemmat kärsivät toistuvista nenäverenvuodoista tai ovat likinäköisiä. Lanthimos ottaa kantaa vallalla olevaan deittikulttuuriin ja tekee mielipiteensä nykymaailman nettideittipalveluista hyvin selväksi. Niiden algoritmihan yrittää muodostaa pareja perin pinnallisten asioiden kautta.

Elokuvan maailma on surrealistinen, mutta sen järjettömät käyttäytymissäännöt alkavat pian tuntua täysin loogisilta ja ne sisäistää äkkiä. Näyttelijät lausuvat kaikki repliikkinsä vakavalla naamalla, vähän samaan tapaan kuin Aki Kaurismäen filmeissä.

Puolivälin tienoilla David päättää karata Hotellista ja leffa siirtyy pelkästä parisuhdepakkomielteestä suurempien teemojen pariin. David päätyy metsässä asuvien Yksinäisten pariin, joiden käyttäytymissäännöt ovat myös täysin järjettömiä, päinvastaisia kuin normiyhteiskunnassa. Heidän joukossaan rakastuminen ja parinmuodostus on ehdottoman kiellettyä ja sääntöjä rikkovia rankaistaan ankarasti. David rakastuu Rachel Weiszin esittämään likinäköiseen naiseen. Tästä eteenpäin Lanthimos kertoo rehellisen rakkaustarinan, mutta käsittelee myös vallankäyttöä ja fundamentalismia Yksinäisten tiukkojen sääntöjen kautta.

The Lobster on satiiri pakonomaisesta tarpeesta löytyy kumppani, rakkaustarina ja allegoria ihmiselämästä. Se on myös hillittömän hauska elokuva, josta saa enemmän irti toisella katsomiskerralla.

PlusMiinusNolla:

+ Colin Farrell, Rachel Weisz ja John C. Reilly loistavat rooleissaan
+ Yorgos Lanthimos tekee todella omaperäisiä ja mukavan haastavia elokuvia
+ Ei ainuttakaan turhaa kuvaa
0 Itsetarkoituksellinen outoilu

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat