Arvostelu: The Resident ei paljon pelota

Alkuperäisnimi: The Resident
Ensi-ilta: 28.6.2011
Ohjaaja: Antti Jokinen
Käsikirjoittaja: Antti Jokinen, Robert Orr
Pääosissa: Hilary Swank, Jeffrey Dean Morgan, Lee Pace, Christopher Lee
Elokuvan pituus: 88 minuuttia / 1 h 28 min
Ikäraja: K15
Elokuvan kotisivu: www.nordiskfilm.fi/valkokangas/elokuva.php?id=2248

Hyvän vuokra-asunnon löytäminen New Yorkista on hankalaa. Jos kämppä ei ole hävityksen kauhistus, se on kallis, kaukana metroasemasta tai kellarissa asustavat rotat tulevat yöllä syömään keittiön pöydälle jätetyt sipsit. Lääkäri-Julietilla (Hilary Swank) käy hirmuinen tuuri, kun hän löytää hyvältä paikalta Dumbosta valtavan mutta silti kohtuuhintaisen asunnon. Siitä siis tuskin löytyy vikaa, vai?

The Resident on Antti Jokisen ensimmäinen kokoillan elokuva. Se on perinteikkään Hammer-kauhustudion uuden tulemisen ensimmäistä aaltoa. Elokuvabisneksessä kauhu on siitä kiitollinen ala, että budjetit ovat usein pieniä, leffoista voi tulla yllätyshittejä ja ohjaaja pääsee näyttämään taitonsa vähän räväkämmin kuin puhedraamassa. Resident meni Amerikassa suoraan videolle kulkematta elokuvateatterin kautta, mutta ei me välitetä siitä. Tarkastellaan sen sijaan, miten käy Jokiselta shock’n’roll.

Jokinen on käsikirjoittanut yhdessä Robert Orrin kanssa kovin perinteisen kauhutarinan. Yksinäinen nainen joutuu uhkaavaan ympäristöön. Seuraa seksiä – tai no, viittauksia seksiin, sillä ikäraja on K15 – ja vähän tappamista. Residentissä tirkistellään kaunista Swankia kohtuullisella antaumuksella, kun taas verikekkerit jäävät pienempään osaan. Alkupuolella herkutellaan hetkellisesti sillä, että teatterin penkissä istuva katsoja tuijottaa puolinakua Swankia samaan aikaan hänen vainoojansa kanssa, mutta ei siitä mitään sen kummempaa irti saada.
Käsikirjoitus painottaa jännitystä kauhun sijaan. Välillä horjahdellaan psykologisoinnin puolelle. Kiinnostaako katsojia tosiaan kuulla kesken kaiken, miksi päähenkilöllä on hassu nimi ja millaisesta perheestä hän tuli? Samalla tavalla harmillisesti hukataan sivuosiin pestatut Christopher Lee ja Lee Pace, joilla ei ole oikeastaan mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Residentillä on hihassaan yksi ässä. Se ei nimittäin seuraa koko ajan Julietia, vaan näkökulmaa vaihdetaan yllättäen. Valitettavasti vain siitä saatava piristysruiske on kovin tehoton, ja loppuelokuva tallataan tukevasti ennalta-arvattavilla poluilla. Se ei ehkä haittaisi, jos leffalla olisi muita avuja, mutta kun ei, niin viimeinen puolituntinen menee haukotellessa ja vääjäämätöntä yhteenottoa odotellessa. Sekä kauhuaspekti että näkökulman vaihto olisivat voineet olla räväkämpiäkin. Nyt The Resident tuntuu kovin varovaiselta, liiankin varovaiselta.

Elokuvaaja Guillermo Navarro on rakentanut vanhan talon lavasteisiin syvät varjot, joissa salakatselijan on hyvä piilotella. Symbolismi on tosin välillä banaalin tuolla puolen, kun punaviiniä leviää lattialle veren lailla tai tummanpunaiset ikkunaverhot liehuvat tuulessa kuin kankaiset häpyhuulet.