Uusimmat

Arvostelu: The Town on ihan passeli pankkiryöstöpläjäys

09.12.2010 19:02 Muropaketin toimitus

Alkuperäisnimi: The Town
Ensi-ilta: 10.12.2010
Ohjaaja: Ben Affleck
Käsikirjoittaja: Peter Craig, Ben Affleck & Aaron Stockard
Pääosissa: Ben Affleck, Jeremy Renner, Rebecca Hall, Jon Hamm, Blake Lively, Titus Welliver, Pete Postlethwaite & Chris Cooper
Elokuvan pituus: 126 minuuttia
Ikäraja: K15
Elokuvan kotisivu: thetownmovie.warnerbros.com

2/5

On kahdenlaisia ihmisiä: sellaisia, joiden mielestä pankkiryöstöelokuvat ovat tyhmiä ja sellaisia, jotka ymmärtävät ensimmäisen ryhmän olevan väärässä. Onhan siinä jotain poikkeuksellisen hienoa, kun lauma aikuisia ihmisiä leikkii elokuvakameran edessä rosvoa ja poliisia, etenkin jos leikki on nuotitettu ammattitaitoisesti ja joku ampuu konetuliaseella. The Town on kuvatunkaltainen leikki, joskaan ei aivan terävimmästä päästä.

The Townin alkutekstit ilmoittavat, että Bostonin Charlestownissa pankkiryöstöt ovat pikemminkin elinkeino kuin satunnainen tapahtuma. Elokuvan ohjaaja Ben Affleck näyttelee myös pääosaa, rautaisen ammattitaitoista pankkirosvoa Doug MacCraytä, joka on kuitenkin sisältä niinku tosi herkkä ja oikeamielinen.

Samaan porukkaan kuuluvat myös kuumapäinen James ”Jem” Coughlin, jota esittää Hurt Lockerin raisuna pomminpurkajana nähty Jeremy Renner. Heidän vastapoolinaan ovat nainen, viaton pankinjohtaja Claire Keesey (Rebecca Hall, Vicky Cristina Barcelona) ja FBI:n jykeväleukainen Adam Frawley (Jon Hamm, Mad Men). Pää- ja sivuosien miehistä on uutettu melkoinen satsi äijäenergiaa, sillä mainitsematta ovat vielä kukkia leikkaava rikosparoni Fergie Colm (Pete Postlewaith) sekä telkien takana istuva isä-MacCray (Chris Cooper).

Tällaisen elokuvan nautinto ei ole varsinaisesti henkilöhahmojen syväpsykologisessa realismissa tai juonen yllättävyydessä. Onko kyseessä humanistinen analyysi siitä, miten yhteiskunnan rakenteet pakottavat pienen ihmisen rikoksen polulle? No ei. The Townissa kova jätkä on kova jätkä ja ryöstö on ryöstö. Konseptin hienouden joko ymmärtää tai sitten ei.

Tärkeää on siis se, miten tarina on kerrottu, ja tällä saralla elokuva välillä nilkuttaa. Ei siinä mitään, että kahden kaveruksen tarina on aika perinteinen pettääkö vai eikö petä -kuvio, tai että sopivan naisen sattuessa kohdalle kovinkin jätkä joutuu miettimään elämänarvojaan.

Mutta mikähän selittäisi ohjaaja-näyttelijän valinnat vaikkapa kohtauksessa, jossa Doug muistelee monologissa lapsuteensa merkittävintä kohtausta: katse suuntaa kaukaisuuteen, mietteliäät tauot osuvat juuri oikeisiin kohtiin ja muutenkin ollaan niin paatoksellisen elämänviisauden äärellä, että oikein limakalvoja kutkuttaa.

Kuvakerronta tukeutuu aika tiuhaan lähikuviin, joten kenties Affleck vain haluaa jatkuvasti välittää katsojille väkeviä tunteita. Vähän tylsänpulleaksi se tuppaa käymään. Toimintapläjäykset ovat sentään osapuilleen kohdallaan, eli kohtauksista saa selvää. (Kyllä, näin alas olemme vajonneet.)

Nillitän The Townin teknis-esteettisistä puutoksista siksi, että muuten se on kuin elokuvamaailman kaurapuuroa. Ei keskivertolautasellisesta kaurapuurostakaan kummoista esseetä kirjoiteta, mutta ei se tarkoita, etteikö puuro olisi hyvää. Vähän tylsän makuista vain.

PlusMiinusNolla

+ Pankkiryöstökohtauksissa on menoa ja jännitystä
+ Ben Affleck on ohjaajana ehkä vähän hillitympi ja siten siedettävämpi kuin näyttelijänä, mikä on urakehityksen ja katsomiskokemuksen kannalta hyvä juttu
– Miksi ihmeessä tämä kestää kaksi tuntia?

Arvostelija: Olli Sulopuisto

Muropaketin uusimmat