Uusimmat

Arvostelu: They Shall Not Grow Old on Peter Jacksonilta upea kulttuuriteko ja lähes viiden tähden sotadokumentti

15.05.2019 12:00 Helinä Laajalahti

They Shall Not Grow Old on Peter Jacksonin kulttuurihistoriallinen suurteko. Ensimmäisen maailmansodan aikaisista materiaaleista koostettu dokumentti tuo sadan vuoden takaisen sodan nähtäväksi myös nykykatsojalle.


Ensi-ilta: 17.5.2019
Alkuperäisnimi: They Shall Not Grow Old
Ohjaus: Peter Jackson
Pituus: 100 minuuttia
Ikäraja: K16

 


Lord of the Rings -ohjaaja Peter Jackson laittaa elokuvassa They Shall Not Grow Old historialliseen hyötykäyttöön sen osaamisen ja tekniikan, mitä hän on onnistunut hankkimaan eeppisiä fantasiaseikkailuita luodessaan.

They Shall Not Grow Old on dokumentti ensimmäisestä maailmansodasta ja kunnianosoitus tuossa sodassa mukana olleille brittisotilaille, joiden joukossa oli myös Jacksonin isoisä. Vuosina 1914-1918 käydyssä sodassa keskityttiin pääasiassa Euroopan mantereelle. Keskeisinä vastapuolina olivat Saksan keisarikunta ja sen liittolaiset keskusvaltiot sekä niitä ympäröivät ympärysvaltiot, joihin kuuluivat muun muassa Britannia ja Ranska.

Tuolta ajalta on olemassa runsaasti museoitua dokumenttimateriaalia. Jackson on nyt ottanut käyttöönsä sen mahtavan teknisen arsenaalin, millä elokuvia nykyaikana tehdään, ja restauroinut noista materiaaleista koskettavan dokumentin. Osa Jacksonin työstämästä, yli 600 tunnin materiaalimäärästä on sellaista, joka on tähän saakka ollut tallessa Lontoon sotamuseossa, mutta sitä ei koskaan aiemmin oltu vielä konvertoitu digitaaliseen muotoon.

They Shall Not Grow Oldin myötä Jackson ottaa riskin, koska kukaan tuskin haluaa tulla tunnetuksi historian vääristelijänä. Dokumentissa käytetään kuitenkin vain sadan vuoden takaisen sodan aikaista lähdemateriaalia, joka on korjattu nykyaikaiselta näyttävään muotoon ja muokattu 13:n ruudun sekuntivauhdista nykyaikaiseen, 24 ruutua sekunnissa nopeuteen.

Koska maailma ei sata vuotta sittenkään ollut mustavalkoinen tai tuhruisen rakeinen, on Jackson halunnut esittää dokumenttinsa maailman sellaisena, minä tuon ajan sotilaatkin sen näkivät. Dokumenttiin uskottavan taidokkaasti lisätyt värit ja tarkasti korjaillut kuvat näyttävät, kuinka karua elämä juoksuhaudoissa ensimmäisen maailmansodan aikaan todella oli. Kuvamateriaali on sellaista, ettei sitä voi suositella herkimmille katsojille, sillä värien myötä aidosti koettu raakuus korostuu.

Elokuvassa ei kuulla kertojaääntä vaan sen äänimaailma koostuu pääasiallisesti sotilaiden haastatteluista, missä he kertovat omakohtaisia kokemuksiaan. Haastattelut on tehty 1960- ja 70-luvuilla, ja niistä Jackson on rakentanut koskettavaa kuvastoa tukevan tarinan. Sotilaat kertovat sotaan lähdöstä ja rintamalla olosta omin sanoin, paikoin mustalla huumorilla, mutta samalla tuoden kaiken tapahtuvan lähelle yleisöä. Osa sotilaista on hämmentävän nuoria.

Restauroinnista huolimatta haastatteluista kuuluu ajan kuluminen, minkä vuoksi elokuva kaipaa rinnalleen tekstityksen. Osa haastatelluista puhuu englantia suhteellisen paksulla aksentilla, mikä vaikeutti kuullun ymmärtämistä ilman tekstitystä järjestetyssä lehdistönäytöksessä.

Ääni saatiin elokuviin mukaan vasta 1920-luvulla, minkä vuoksi ensimmäisen maailmansodan aikaisissa elokuvissa ääntä ei vielä ole. Tämän osalta Peter Jackson on ottanut ratkaisuksi ääninäyttelijöiden käytön, mutta heidän suuhunsa asetettu dialogi on luettu huulilta alkuperäisestä materiaalista.

They Shall Not Grow Old tuo nähtäväksi historiallisia tapahtumia, mitä tällaisessa muodossa ei ole koskaan ennen nähty. Dokumentin myötä Jackson ja hänen tiiminsä tekevät todellisen kulttuuriteon tarjoamalla katsojille materiaalia, mikä muuten olisi vain piilossa museon arkistoissa. Elokuva varmasti innostaa esimerkillään kunnostamaan myös muista historian tapahtumista kuvattuja materiaaleja uuteen uskoon.

THEY SHALL NOT GROW OLD

”They Shall Not Grow Old on koskettava, sadan vuoden takaisista materiaaleista koostettu dokumentti, missä Peter Jackson laittaa oikeisiin töihin nykyelokuvien teknisen arsenaalin.”

Helinä Laajalahti

”Olen kirjoittanut Muropakettiin freelancerina elokuvajuttuja ja -arvosteluita vuodesta 2017 lähtien, ja sitä ennen muun muassa Episodiin (vuodesta 2004), Koulukinoyhdistyksen Media-avaimeen ja nyt jo edesmenneen Discshopin leffablogiin. Ennen koronaa toimin myös matkailutoimittajana, ja nykyisin toimittelun ohella striimaan koulutuksia. Suosikkileffani ovat sekalainen seurakunta Imperiumin vastaiskua, Trainspottingia ja Jim Jarmuschin Night on Earthia, sarjapuolella sydäntä lähellä ovat olleet Buffy, Supernatural ja Fringe. Kun oikein haluan upota pumpuliin, pelaan ties kuinka monetta kertaa The Witcher: Wild Huntia.”

Muropaketin uusimmat