Arvostelu: Thor-ohjaaja Taika Waititin What We Do in the Shadows -vampyyrikomedia toimii loistavasti myös tv-sarjana

28.03.2019 20:58 | Aki Lehti

What We Do in the Shadows -mokumentti on alkuvuoden paras komediauutuus.

Jemaine Clementin ja Taika Waititin ohjaama vuoden 2014 What We Do in the Shadows -vampyyrikomedia oli pirullisen hauska parodia ja mokumentti, joka sai nauramaan useaan otteeseen vedet silmissä.

Elokuva-arvioissani epäilin idean toimivan vielä paremmin tv-sarjan muodossa. Taisin olla oikeassa, sillä tänään HBO Nordicilla alkava What We Do in the Shadows -sarja on neljän jakson perusteella ainakin yhtä hyvä kuin elokuva.

FX-kanavan sarja sisältää kymmenen jaksoa ja sen pääpäsmäreinä ovat samat miehet kuin elokuvassa. Tv-version luojana ja vastaavana tuottajana toimii Clement. Waititi on toinen vastaavista tuottajista.

Perusidea on sama kuin leffassa, eli meininki on täyttä Spinal Tapia. Mukana on hahmoja, joita ei elokuvassa nähty ja näyttelijät sekä tapahtumapaikka ovat menneet vaihtoon, mutta tyylilaji on edelleen mokumentti. Myös What We Do in the Shadows -sarjassa seurataan kimppakämpässä asuvia vampyyreja, jotka eivät ole sopeutuneet nykyaikaan. Viittoihin ja hörhelöihin pukeutuvat verenimijät elävät edelleen samaan tyyliin kuin satoja vuosia sitten, ollen naurunaihe myös muille vampyyreille.

Tässä versiossa kämppiksinä asuvat ikivanha Nandor (Kayvan Novak), umpitollo keikari, joka olisi aivan pulassa ilman ihmispalvelijaansa Guillermoa (Harvey Guillen), joka on odottanut jo yli vuosikymmenen palkintoaan. Ruumiita hävittävälle ja astioita tiskaavalle miehelle on tietysti luvattu ikuinen elämä vampyyrinä.

Laszlo (Matt Berry) on valloittaja ja naistenmies tai ainakin luulee olevansa. Hänenkin loistonsa päivät ovat mennyttä aikaa. Viekottelija Nadjan (Natasia Demetriou) ongelmat ovat samankaltaisia – Staten Islandilla ei oikein ole ketään viekoteltavaa.

Paras uusista henkilöistä on ehdottomasti erilainen vampyyri Colin (Mark Proksch). Häntä ei auringonvalo haittaa, eikä ruuaksi kelpaa veri, vaan hillittömän hauska hahmo imee ihmisistä energiaa. Colin näyttää sellaiselta sälliltä, jonka jokainen toimistotyötä tekevä on tavannut, kaverilta jonka kanssa kukaan ei halua olla tekemisissä, mutta joka on aina kaikkialla. Mies imee ilon ja energian kaikesta ja syö suunnilleen sielusi vain olemalla olemassa.

Neljästä ensimmäisestä jaksosta paras on kolmosjakso Werewolf Feud, joka nimensä mukaisesti esittelee ihmissudet, vampyyrien ikivanhat viholliset, mutta jossa Colin saa myös eniten ruutuaikaa tavatessaan toisen kaltaisensa ilonpilaajavampyyrin.

Niin nerokas kuin elokuva olikin, niin vajaan puolen tunnin mittaisina jaksoina vampyyri-tosi-tv toimii vielä vähän paremmin, jokaisen jakson ollessa oma lyhyt kokonaisuutensa. Sarjassa on tietysti myös jaksosta toiseen jatkuva juoni, mutta suurempina annoksina touhu alkaa puuduttaa.

What We Do in the Shadows on nykyaikana harvinainen tapaus, sillä sen kaikkia jaksoja ei todellakaan kannata ahmia putkeen. Leffakin hyytyi hieman loppua kohden, sillä niin älyttömältä kuin se kuulostaakin, niin siinä mitassa parodia alkoi tuntua oikealta dokumentilta, eivätkä älyttömyydet enää naurattaneet.

What We Do in the Shadows -elokuva oli hitti lähinnä leffafestareilla, vaikka se tuotiin Suomessakin laajempaan levitykseen. Sarja saa taatusti suoratoistopalveluiden kautta moninkertaisen yleisön, ja yhä useampi halunnee nähdä myös alkuperäisteoksen. HBO Nordic tekee homman suomalaiskatsojille helpoksi, sillä leffa lisättiin suoratoistopalveluun maaliskuun alussa. Periaatteessa on aivan sama missä järjestyksessä komediat katsoo, mutta alkuperäinen on aina alkuperäinen.

Uusintaversiota ja rebootteja tulee harvemmin kehuttua, mutta What We Do in the Shadows -sarja on ehdottomasti alkuvuoden paras komediauutuus. Sarjan ensimmäinen jakso tuli tarjolle HBO Nordiciin tänään 28. maaliskuuta. Uudet jaksot nähdään aina torstaisin.