Arvostelu: Thor on supersankarielokuvien outolintu

Ensi-ilta: 4.5.2011
Alkuperäisnimi: Thor
Ohjaaja: Kenneth Branagh
Käsikirjoittaja: Ashley Miller & Don Payne
Pääosissa: Chris Hemsworth, Natalie Portman, Tom Hiddleston, Anthony Hopkins & Stellan Skarsgård
Pituus: 116 minuuttia
Ikäraja: K13
Kotisivu: www.thor.fi

Ukkosenjumala juopottelee baarissa Foo Fightersin tahtiin samalla kun jääjättiläiset koettavat vallata naapuriulottuvuutemme ja The Wire -tv-sarjan Stringer Bell vahtii sateenkaarisiltaa kultaisessa haarniskassaan! Kesän megaelokuvien sarjan avaava Thor on 2000-luvun supersankaribuumin outolintu.

Thor on skandinaavisesta mytologiasta aineksensa ammentanut sarjakuvasankari, jonka Hämähäkkimiehen isänä tunnettu Stan Lee kehitti Marvel-kustantamolle yhdessä Jack Kirbyn kanssa 1960-luvun alussa. Hahmo esiintyi ensimmäisen kerran Journey into Mysteryn sivuilla, mutta sai pian oman lehtensä, joka ilmestyy USA:ssa edelleen. Suomessa Thorin seikkailuja on julkaistu säännöllisin väliajoin vuodesta 1968 lähtien, mutta omaa vakituista lehteä hahmo ei ole koskaan saanut. Tuorein teos on pian kirjakauppoihin saapuva Thor: Viikingit -albumi (Egmont-kustannus). Valkokankaalla Thor nähdään nyt ensimmäistä kertaa, mutta hahmo tekee paluun elokuvateattereihin jo vuoden päästä, kun Joss Whedonin ohjaama Kostajat-elokuva saa ensi-iltansa toukokuussa 2012.

Marvel-sarjakuvakustantamon lukuisista supersankareista Thor on Hollywoodin näkökulmasta varmasti hankalimmasta päästä. Alkuperäisessä tarinassa öykkäröivä Odinin poika karkotetaan Asgardista maapallolle heiveröisen lääkärin, Donald Blaken, kehoon. Muistinsa menettänyt ukkosenjumala elää normaalia ihmiselämää, kunnes matkustaa lomallaan Norjaan, jossa hän pakenee kohtaamiaan avaruusolentoja luolaan, löytää siellä Mjölnir-vasaransa ja saa sen kautta muistinsa sekä voimansa takaisin. Avaruusolennot päihittänyt Thor palaa takaisin Pohjois-Amerikkaan, jossa hän elää kaksoiselämää ja ihastuu lopulta Blaken roolissa sairaanhoitaja Jane Fosteriin.

50 vuoden takaista syntytarinaa on ymmärrettävästi muokattu valkokangasta varten uuteen uskoon. Jumaluuden merkitystä on häivytetty ja sen tilalle tuotu hivenen maallisempi selitys Asgardille. Thorilla ei ole alter egoa, avaruusolennot on unohdettu ja Natalie Portmanin esittämästä Jane Fosterista on tehty moderni tutkijanainen. Runsaasti fantasia-aineksia sisältävä Thor voi silti olla melkoinen pala purtavaksi Iron Manin, Yön ritarin ja Kick-Assin kaltaisiin ”realistisempiin” supersankarifilmatisointeihin tottuneille, mutta ainakin ovi Marvelin valkokangasmaailman kosmisempiin kolkkiin on nyt avattu. Lienee vain ajan kysymys koska skrullit, Adam Warlock, Thanos, Epäinhimilliset, Celestiaalit ja Ikuisuuden rautahanska löytävät tiensä Hollywoodiin. Kosminen kuutio nähdään jo elokuussa ilmestyvässä Captain America: The First Avenger -elokuvassa, joka on Thorin tavoin alkusoittoa Kostajille.

Thor on osuvasti roolitettu. Chris Hemsworth kantaa nimiroolia harteillaan vakuuttavasti ja etenkin hänen sopeutumistaan kuolevaisen rooliin seuraa ilolla. Vaikka hahmo on tarinan selkeä tähti ja kasvukertomus elokuvan kantava voima, varastavat senioritähdet Anthony Hopkins ja Stellan Skarsgård show’n leikiten. Pitkän linjan miehet tuovat höpsölle elokuvalle sen kovasti kaipaamaa uskottavuutta. Wallanderista tuttu Tom Hiddleston on osuva valinta lipeväkielisen Lokin rooliin, vaikka mies pääsee vauhtiin vasta elokuvan loppupuolella.

Elokuvan riippakiviä ovat sivuosiin pakotetut Lady Sif (Jaimie Alexander) ja ”The Warriors Three” eli soturikolmikko Fandral (Josh Dallas), Hogun (Tadanobu Asano) ja Volstagg (Ray Stevenson). Sarjakuvien puolelta tutut hahmot tietenkin kuuluvat Thor-elokuvaan, mutta jäävät vääjäämättä koomisiksi keventäjiksi ja uhkaavat tiputtaa Thorin Xena-tv-sarjan tasolle. Rene Russolla on pieni rooli Odinin vaimo Friggana, mutta mihin unohtuivat Balder, Lumoojatar ja Hela? Beta Ray Billistä ei kukaan varmaan uskaltanut edes unelmoida…

Thorin uskottavuutta koettelee sivuhahmojen ohella Asgardin muovisuus. Tarkoituksena on varmasti ollut kuvata jumalten maailmaa koko loistossaan, mutta kiiltävää pintaa on yksinkertaisesti liikaa. Walter Simonsonin Thor-sarjakuvista olisi voinut ammentaa edes ripauksen rosoa ja ruostetta rakennuksiin ja haarniskoihin. Ulkokultaiseksi Asgard jää muutenkin: hienoista kamera-ajoista huolimatta missään vaihessa ei paljasteta millaista elämä tässä mystisessä paikassa oikeastaan on. Outoa on myös se, ettei upeista maisemista ja designista ole saatu oikein mitään irti 3D:n keinoin. Vaikka Thor on Marvelin ensimmäinen elokuva tässä sarjassa, tuntuu 3D olleen käytössä lähinnä lipputulojen kasvattamiseksi ja piratismin hankaloittamiseksi.

Sarjakuvatietoisille katsojille Thor kumartaa mm. viittauksilla Donald Blakeen ja Bruce Banneriin, Stan Leen ja tuoreemman Thor-käsikirjoittajan J. Michael Straczynskin cameo-rooleilla sekä Jeremy Rennerin Haukansilmällä, joka saa lausua muutaman repliikin. Iron Man -elokuvista tutuksi tulleesta SHIELD-organisaatiosta ja lopputekstien jälkeen nähtävästä Samuel L. Jacksonin Nick Furyn vierailusta huolimatta Thor petaa Kostajat-elokuvaa huomattavasti vähemmän kuin Iron Man 2.

Vaikka hieman lapselliselta paikoin tuntuukin, toimii ukkosenjumalan sooloelokuva hyvin itsenäisenä kokonaisuutena ja palvelee myös niitä, jotka eivät sarjakuvaa ole lukeneet. Tarkoituksena on ollut esitellä hahmo ja uusi fantasiamaailma suurelle yleisölle ja kiitettävän hyvin siinä on myös onnistuttu. Sarjakuva-Thorin fanit elokuva jättää tämän kompromissin myötä hieman nälkäisiksi, mutta ehkä luvatussa jatko-osassa päästään syvemmälle Asgardin syövereihin. Surtur kehiin!

Arvostelija: Tatu Junni

Osallistu kilpailuun ja voita Thor-t-paita!