UUSIMMAT

Arvostelu | Tom Hanks on taas niin Tom Hanks – Uuden Finch-elokuvan tähti häviää show’n androidille ja taitavalle koiralle

04.11.2021 20:02 | Aki Lehti

Tom Hanks näyttelee jälleen yhden miehen elokuvassa, jonka tarina on nähty jo aivan liian monta kertaa. Scifiä tieteiselokuvaksi kutsutusta tekeleestä ei löydy kuin yhden älykkään ja ärsyttävän androidin verran.


Ensi-ilta: 05.11.2021 (Apple TV+:ssa)
Alkuperäisnimi: Finch
Ohjaus: Miguel Sapochnik
Käsikirjoitus: Craig Luck ja Ivor Powell
Pääosissa: Tom Hanks, Caleb Landry Jones, Samira Wiley, Laura Harrier, Skeet Ulrich
Pituus: 115 minuuttia
Ikäraja: K12 


Tom Hanks on taas pääosassa elokuvassa, jossa hän on ainoa (ihmis)näyttelijä. Tällä kertaa miehen ei tarvitse kantaa koko leffaa harteillaan, sillä mukana on taitava näyttelijäkoira, sekä CGI-androidi, joka on toteutettu liikkeenkaappaustekniikalla.

Viimeistään viimeisen vuosikymmenen aikana Hanksista on tullut se näyttelijäkuuluisuus, jonka hahmot ovat hyvin usein raudanlujia ammattilaisia. Miehiä, joiden suurin, tärkein ja jaloin ominaisuus on vain olla mahdollisimman hyvä työssään tai tehtävässään.

Sully-elokuvan Sully Sullenberger, Captain Phillipsin nimikkokapteeni, James B. Donovanin rooli Bridge of Spies – Vakoojien silta -leffassa ja niin edelleen.

Game of Thrones -sarjasta parhaiten tunnetun Miguel Sapochnikin ohjaamassa Finch-elokuvassa Hanks näyttelee nimikkoroolin. Post-apokalyptisen maailman yksi viimeisistä ihmisistä on keksijä, insinööri ja koneteknikko, joka on selvinnyt hengissä vain kekseliäisyytensä ja rakennus- sekä näperrystaitojensa ansiosta.

Lähitulevaisuudessa ilmastonmuutos on tehnyt maailmasta lähes asuinkelvottoman paikan. Otsonikerros on niin ohut, ettei ulos ole päivisin mitään asiaa ilman suojapukua. Finch on rakentanut suht turvallisen bunkkerin, jossa hän asuu seuranaan vain Goodyear-koira (Seamus) ja simppeli robottikoira.

Mies on kuolemassa hitaasti, mutta varmasti säteilymyrkytykseen. Omasta kohtalostaan hän ei tunnu niinkään välittävän, mutta Goodyear ei selviä tässä maailmassa ilman isäntää. Finch rakentaa älykkään androidin, jonka tehtävä on huolehtia koirasta hänen heitettyä henkensä.

Kuten juonikuvauksesta voi päätellä, niin kyseessä on ihan nuorimpia lukuun ottamatta koko perheen draama vain ripauksella scifiä, joka ei pohdi kovin syvällisiä.

Finch on simppeli ja hieman siirappinen kertomus epäitsekkäästä rakkaudesta ja luottamuksesta. Parhaiten elokuvaa kuvaa sanapari ihan kiva, mutta tässä tapauksessa se on tarkoitettu kehuksi.

Sapochnikin kuvissa auringonpaisteessa käristyvästä maailmasta on samaa eeppisyyttä kuin hänen Game of Thrones -taisteluissaan. Hän hallitsee myös pienimuotoisemman ilmaisun, sillä pääosakolmikon kaikissa kohtauksissa on mukana mukavasti tunnetta.

Kun Finch saa Jeff-androidin lopulta valmiiksi, ei se osaa aluksi edes kävellä tai tajua juuri mistään mitään.

Tekoäly oppii asiat kuitenkin vauhdilla. Suurin ongelma on tietysti robotin tunteet ja sen kyky pystyä ja haluta pitää huolta Goodyear-koirasta. Jeff on loputtoman kiinnostunut kaikesta, mutta koneen täytyy kehittyä nopeasti ihmisen tasolle.

Liikkeenkaappaustekniikalla toteutettua Jeffia esittää Caleb Landry Jones. Digiluomus on jopa yllättävän hienosti toteutettu. Tällä kertaa CGI toimii kuten kuuluukin, eli katsoja unohtaa robotin olevan tietokonetehoste. Jonesin näyttelemänä Jeff kehittyy ja kasvaa uskottavasti, hädin tuskin pystyssä pysyvästä häkkyrästä realistisen ihmismäiseksi koneeksi.

Jonesin ääninäyttelyssä on mukana näppäriä pikkujuttuja, jotka korostavat koneen kehitystä. Aluksi hyvinkin robottimaisella äänellä ja kummallisella aksentilla englantia puhuva Jeff alkaa höpistä sitä enemmän jenkkityyliin, mitä kauemmin se viettää aikaa Finchin seurassa.

Finch on aiemmin ollut ilmeisen tyytyväinen yksinäisyyteensä, koska ei ollut mikään seuramies ennen kuin maailma muuttui. Tietysti leffa on myös hänen kasvutarinansa, sillä vuosikausia vain itseensä luottaneen miehen on opittava ottamaan tarjottu apu vastaan, sekä luovuttamaan vastuu androidille.

Elokuvan alkupuoli on oikein mainiota viihdettä, Hanksin sopiessa täydellisesti vielä voimissaan olevan Finchin rooliin, kolmikon opetellessa uusia asioita bunkkerissaan. Lähestyvä hirmumyrsky pakottaa heidät kuitenkin hylkäämään tukikohtansa. Leffa muuttuu kahden kaveruksen ja koiran road trip -leffaksi, joka ei ole kovin kiinnostava tai jännittävä.

Suurin syy on se, ettei elokuvan maailmassa ole myrskyn lisäksi juuri mitään kolmikkoa vaanivaa uhkaa. Yhdessä vaiheessa heidän perässään ajaa auto, mutta juonikuviota ei viedä sen pidemmälle, vaan kaara vain katoaa.

Elokuva yrittää liikaa, kuten näyttäessään Finchin turhan nopean muutoksen erakosta androidin seurasta nauttivaksi mieheksi. Hän tajuaa pitkään sairastettuaan vasta tässä vaiheessa arvostaa elämää. Miehen rakas koira ei ole ollut riittävä syy, vaan siihen tarvitaan kornilla tavalla elämän pieniä, mutta tärkeitä asioita korostava robottikaveri.

Erikoismaailman arjen asioiden ja ihmisyyden hyvistä puolista myös puhutaan liikaa, sen sijaan että leffa simppelisti vain näyttäisi ne.

Vaikka nimikkorooli lienee käsikirjoitettu Hanksille, on Jones liikkeenkaappauspuku päällään elokuvan paras näyttelijä. Kaikessa rasittavuudessaan touhottava, kompuroiva ja loputtomasti lapsenomaisesti kysymyksiä jankuttava Jeff on leffan tähti.

Toisaalta niin tarinaltaan kuin dialogiltaan keskinkertainen kässäri ei anna Hanksille mahdollisuutta kovinkaan kummoiseen suoritukseen. Elokuva on täynnä ”I know you were born yesterday, but now it’s time to grow up” -tason vuorosanoja.

Finch on kuvattu ennen pandemiaa, ja Hanks oli yksi ensimmäisistä julkkiksista, joka sairastui koronaan. Leffassa hän yskii ja kröhii loppua kohden yhä pahemman kuuloisesti. Ohjaaja Sapochnik on kertonut, että koronapandemian myötä leffa muokattiin muistuttamaan vähemmän tosimaailman tapahtumia.

Loppu oli alun perin erilainen ja ilmeisesti paljonkin synkempi. Nyt post-apokalyptisesta maailmasta ei oteta juuri mitään irti, vaan Finch on koko perheen draama parivaljakosta automatkalla. Scifiä leffassa ei ole kuin yhden androidin verran.

Jeff-robotti on toteutettu ja näytelty taitavasti, mutta konekaveri on erityisesti alkupuolella liian rasittava. ”Vastasyntyneen” kaatuilu ja yksinkertaisuus ei naurata kuin muutaman kerran, vaan alkaa ärsyttää. Tunteesta ei pääse eroon loppuelokuvan aikana, vaikka androidi kasvaakin aivan erilaiseksi hahmoksi.

Valitettavasti myös Goodyear-koira on rasittava. Koiruusnäyttelijä Seamus selviytyy roolistaan kunnialla, mutta miksi ihmeessä sen täytyy haukkua ja räksyttää aivan joka asiaa? Ei tarvitse olla koiranomistaja tai edes -ystävä tietääkseen, että ne osaavat kommunikoida muillakin tavoin kuin haukkumalla tai kääntelemällä päätään kysyvä ilme kasvoillaan.

Finch ei ole huono elokuva, vain harmillisen yhdentekevä. Lähtöasetelmasta olisi ehkä saanut enemmän irti, jos kohdeyleisö olisi aikuiskatsojat. Teknisesti ja tehosteiltaan Finch on komea, mutta samanlaisia tarinoita on nähty jo aivan liian monta. Leffa olisi kaivannut edes hitusen The Road -elokuvan tunnelmaa.

Tällaisena Finch toiminee parhaiten vaikkapa koko perheen jouluelokuvana.

FINCH

Arvosana: 2,5/5

”Tom Hanksin näkisi välillä mieluusti kunnon kusipäisen pahiksen roolissa. Finch-elokuvassa hän esittää taas tuttuun tyyliin itseään”