Uusimmat

Arvostelu: Tom Hardy vetää tuplaroolin arveluttavassa Legendissa

10.11.2015 17:29 Martta Kaukonen

legendposter500Ensi-ilta: 13.11.2015
Alkuperäisnimi: Legend
Ohjaus ja käsikirjoitus: Brian Helgeland
Pääosissa: Tom Hardy, Taron Egerton, Emily Browning, David Thewlis, Christopher Eccleston & Chazz Palminteri
Pituus: 131 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Lontoota 1950- ja 1960-luvulla hallinneiden Krayn gangsteriveljesten elämäkerta.
Arvostelija: Martta Kaukonen

dome_tahdet_3

 

Legendaaristen englantilaisgangsterien Ronnie ja Reggie Krayn elämäkerrassa tapellaan tyylikkäästi. Tom Hardy näyttelee kumpaakin kaksoisveljistä.

Krayn gangsteriveljekset Ronald ”Ronnie” (1933–1995) ja Reginald ”Reggie” (1933–2000) saivat Lontoon polvilleen 1950-luvulla. Englantilaisten kollektiivisessa alitajunnassa heillä on samanlainen asema kuin meillä Isontalon Antilla ja muilla häjyillä. Ei siis ihme, että veljesten elämää on filmatisoitu useaan otteeseen.

Tänä vuonna sai Legendin lisäksi ensi-iltansa toinenkin Ronniesta ja Reggiestä kertova elokuva. Englantilaisen Zackary Adlerin pienellä budjetilla ohjaamaa The Rise of The Kraysia lienee turha odotella tänne edes dvd-julkaisuna. Fiktion lisäksi tänä vuonna on briteissä julkaistu myös kaksi dokumenttia kaksosten elämästä: The Krays: The Prison Years ja The Krays: Kill Order.

Tärkein näistä neljästä on kuitenkin Brian Helgelandin ohjaama Legend.

Elokuvan asetelma on hankala. Miten kuvata raflaavasti oikeasti tapahtunutta silmitöntä väkivaltaa ja murhia, kun niiden uhrit tai uhrien lähisukulaiset ovat yhä elossa? Pitäähän katsojan toki päästä nauttimaan kunnon myllytyksestä! Samalla kuitenkin tallotaan uhrien haudoilla. Tätä ongelmaahan ei ole, kun tehdään leffoja Jesse Jamesista tai John Dillingeristä. Heidän uhriensa sukulaisetkin ovat jo hautuumaalla.

Legendia ei voi kehua kovin tahdikkaaksi. Kyllä se turpaan leipominen ja ihmisten lahtaaminen vain on niin coolia! Samalla vahvistetaan veljesten asemaa legendoina niin kuin jo leffan nimi paljastaa. Itse en ilahtuisi, jos saisin kuonoon nakkikioskin jonossa ja pääsisin sitten ihailemaan tapahtunutta valkokankaalla glorifioituna.

Toinen ongelma on se, että 1950–1960-luvuilla Lontoon alamaailma oli kovin miehinen. Naisia siellä ei juuri näkynyt, prostituoituja lukuun ottamatta. Tehdäkö siis scorseselainen jengielokuva, jossa ei vilahda hameenhelmaakaan? Jaksaisivatko naiset katsoa sellaista?

Ohjaaja-käsikirjoittaja Helgeland yrittää kiertää ongelman nokkelasti. Leffan kertojana toimii Reggien heila Frances Shea. Ratkaisu on niin päälle liimattu, että se ärsyttää aivan yhtä paljon kuin se, ettei leffassa olisi nähty yhden yhtään naista. Reggien übermaskuliinisuutta korostetaan niin, ettei hän tarvitse edes heteroalibia, vaikka hänen veljensä Ronnie onkin homo.

Ronnien homous on muuten aika hassua, mikäli leffaa on uskominen. Siis että gangsteri on homo! Hih, hih, hii!

Kun nyt olen saanut oksentaa kaiken vastenmielisyyteni elokuvaa kohtaan, tunnustan, että pidin siitä kaikesta huolimatta. Viihdyttävää väkivaltaa ja viimeisen päälle stailattuja 1960-luvun miljöitä. Näyttelijäkaarti tekee parhaansa, erityisesti Tom Hardy.

Sitähän pitikin ihmetellä, että miten Hardy pystyy näyttelemään KAHTA pääosaa, siis kumpaakin veljestä. Mutta eivätkös näyttelijäparat nykyisin näyttele jonkun sinisen kankaan edessä? Että he ikään kuin kuvittelevat sitten kaiken muun. Siis että näyttelevät. Sitä paitsi kaikilla muillakin aloilla on YT:t ja lähteneiden työt sälytetään jääneiden niskaan. Ihan oikeus ja kohtuus, että näyttelijätkin saavat tehdä kahden ihmisen työt. Ja tekihän Jeremy Irons sen jo David Cronerbergin Erottamattomissa. Tälläkin kertaa asetelmasta piti toki repiä kaikki irti. Huvittavinta oli tietysti se, kun veljekset hyökkäsivät toistensa kimppuun. Hyvinhän Hardy selvisi siitäkin.

Guardianin kriitikko antoi lähes ainoana elokuvalle vain kaksi tähteä. Niillekin löytyi onneksi käyttöä leffan mainosjulisteessa. Tähdet piilotettiin niin, että näytti, kuin niitä olisi ollut viisi. Minä annan nyt reilusti kolme tähteä, niin ei tarvitse ketkuilla.

PlusMiinusNolla

+ Viihteellinen väkivalta
– Viihteellinen väkivalta
0 Viihdyttävä ajankuva

Tatu Junni

Olen toiminut Otavamedian eri sivustojen tuottajana ja toimittajana vuodesta 2007 lähtien. Ensin Plaza.fi:n elokuva- ja musiikkiosio Kaistalla, myöhemmin eDomessa ja Domessa, ja nykyään sitten Muropaketissa. Osallistun juttujen kirjoittamiseen aktiivisesti etenkin elokuvaosiossamme, joka on käsittelemistämme aiheista minulle läheisin.

Muropaketin uusimmat