Uusimmat

Arvostelu: Tom Hardyn ja Ridley Scottin äärisynkkä Taboo-sarja yrittää liikaa

08.01.2017 11:17 Aki Lehti

Kahden jakson perusteella HBO Nordicin periodidraama ottaa itsensä aivan liian vakavasti. 

Pääosassa Tom Hardy, joka toimii myös sarjan vastaavana tuottajana yhdessä Ridley Scottin kanssa, luojina Peaky Blindersista, Locke– ja Eastern Promises -leffoista tuttu Steven Knight ja isä-poika -parivaljakko Tom ja Chips Hardy ja muina näyttelijöinä muun muassa Jonathan Pryce (Game of Thrones), Michael Kelly (House of Cards) ja Oona Chaplin (Game of Thrones).

Tekijäporukan perusteella FX-kanavan uuden Taboo-sarjan pitäisi olla taattua laatua. Suomessa HBO Nordicin esittämä, vuoden 1814 Lontooseen sijoittuva, mystinen ja synkkä draama on kahden ensimmäisen jakson perusteella lähinnä tylsä tekele, joka yrittää aivan liikaa.

Taboo etenee liian hitaaseen tahtiin, eikä ensimmäisten jaksojen aikana tapahdu oikein mitään, mikä saisi katsojan kiinnostumaan tai välittämään Hardyn esittämästä James Delaynesta, joka on juuri palannut Lontooseen vuosikymmenen mittaiselta matkalta Afrikkaan.

Hitaassa kerronnassa ei tietenkään ole mitään vikaa, jos sen avulla tutustutaan kunnolla hahmoihin tai kuljetetaan juonta yksityiskohtaisesti eteenpäin, kuten esimerkiksi The Wiressa, Tremessä tai Rectifyssa. Taboo käyttää kerrontatyyliä lähinnä luomaan äärisynkkää tunnelmaa, jossa se kyllä onnistuu. Vähemmälläkin tulisi selväksi, että 1800-luvun alun Lontoo oli rankka paikka ja päähenkilö Delaneyn olevan pelkkää angstia.

Kuolleeksi luultu Delaney palaa ihmisten ilmoille Afrikasta saadakseen haltuunsa edesmenneen isänsä perinnön. Rahaa ja omaisuutta miehellä on aivan tarpeeksi omasta takaa, mutta hän onkin kiinnostunut vain pienestä maapläntistä nimeltä Nootka Sound, joka sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja on avainasemassa kaupankäyntiin Kiinan kanssa. Myös vaarallisen vahva ja vaikutusvaltainen East India Company halajaa lain mukaan Delaneylle kuuluvaa maata itselleen, eikä kaihda käyttää rankkojakaan keinoja saadakseen sen. Nootka Sound kiinnostaa myös Delaneyn Zilpha-siskon aviomiestä.

Delanay kantaa henkilökohtaista kaunaa East India Companya vastaan ja ilmeisesti tuntee kiellettyjä tunteita siskoaan kohtaan. Taboo vihjailee tabusta aiheesta enemmän kuin näyttää ja sarjan överiksi vedettyyn synkkyyteen on hankala sukeltaa sisään. Pari ensimmäistä jaksoa eivät toimi lainkaan, jos katsoja ei pakota itseään uskomaan tarjottuun, melkeinpä campin puolelle lipsahtavaan tummuuteen.

Hardy on taitava näyttelijä, joka osaa välittää tunteita pelkällä kehonkielellä ja murahtelulla kuten Mad Max: Fury Roadissa tai höpöttämällä loputtomasti Locke-leffan tyyliin.

Taboossa Hardy on niin Hardy kuin mahdollista.

Hän vain hiippailee ympäri Lontoota, jossa ei koskaan paista aurinko ja esittää hulluuden rajalla keikkuvaa versiota itsestään. Delaneylle on tapahtunut Afrikassa jotain mystistä, josta nähdään vain vilauksia sukeltamalla hänen päänsä sisään parin sekunnin pätkissä. Sarja vihjaa hänen olleen oikeasti kuollut ja palanneen kostamaan ties minkä taikuuden tai yliluonnollisen avulla.

Sivuosien näyttelijöistä eniten esiintymisestä tuntuu nauttivan East Indian Companyn pomoa, Sir Stuart Strangea esittävä Jonathan Pryce. Myös Delaneyn Zilpha-siskoa näyttelevä Oona Chaplin loistaa.

Taboo tarjoaa tabuja, murhia, väkivaltaa ja nykypäivän standardeilla rasistista kielenkäyttöä. Se on kuin vielä vähän rankempi periodidraama verrattuna Steven Knightin aiempaan Peaky Blinders -sarjaan. Yli sata vuotta gansteridraamaa aiemmin tapahtuvassa Taboossa on myös jotain samaa kuin Penny Dreadfull -kauhudraamassa. Mukaan on heitetty myös ripaus Game of Thronesia ja mitä tahansa BBC:n periodidraamaa (ja kyllä, tiedän tämän olevan FX:n ja BBC Onen yhteistuotanto).

Taboo ei kahden jakson perusteella ole huono, vain tylsä, eikä kovin viihdyttävä. Kyllä tätä kannattaa katsoa enemmänkin, sillä mahdollisuudet paljon parempaan ovat olemassa, vaikka sarja vaikuttaa ottavan itsensä liian vakavasti.

HBO Nordic tuo Taboon kahdeksan jaksoa tarjolle samanaikaisesti Englannin ensiesitysten kanssa. Pilottijakso ilmestyi striimauspalveluun viime yönä ja loput tulevat saataville aina lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 00.30.

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat