Arvostelu: Törkykomedia Paskalakit pyörillä on sitä itseään
Ensi-ilta: 24.05.2017
Alkuperäisnimi: Chips
Ohjaus: Dax Shepard
Käsikirjoitus: Dax Shepard
Pääosissa: Dax Shepard, Michael Peña, Rosa Salazar, Adam Brody, Kristen Bell, ja Vincent D’Onofrio
Pituus: 101 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Moottoripyöräpoliisit puhuvat rumia ja säheltävät
Arvostelija: Aki Lehti
Alapäähuumoria tarjoileva idioottikomedia saa nauramaan ääneen.
Suunnilleen kuukausi sitten ihmettelimme ja naureskelimme Chips-elokuvan suomen kielistä nimeä Paskalakit pyörillä. Suomentajalta ei suinkaan ole karannut mopo käsistä, vaan kiroilulla yritetään vain herättää katsojan huomio – eihän Yhdysvalloissa vuosina 1977-1983 pyörinyttä Chips-sarjaa tiedä Suomessa juuri kukaan.
Sarjasta ei tarvitsekaan tietää mitään ymmärtääkseen siihen perustuvasta elokuvasta jotain, koska tässä kiroiluun ja alapäävitseihin keskittyvässä toimintakomediassa ei ole mitään ymmärrettävää. Kalifornian maantiepoliiseista kertova leffa menee siitä mistä aita on matalin, mutta onnistuu kumma kyllä jopa naurattamaan useamman kerran ääneen.
Michael Peña on Ponch, FBI-agentti joka lähetetään peitehommiin Los Angelesiin moottoripyöräpoliisiksi selvittämään sisäpiirikeikkaa. Hän on kunnon kovis ja tiukkapipo, jonka suurin ongelma on seksiaddiktio. Äijä onanoi päivittäin julkisissa vessoissa tai missä tahansa lukuisia kertoja.
Ponchin pariksti tuupataan Jon (Dax Shepard), laitoksen historian vanhin untuvikko. Hän on entinen stunttiajaja, joka on onnistunut katkomaan jokaisen luun kropassaan moottoripyörällä kaahatessaan ja kikkaillessaan. Omituinen ja vähän yksinkertainen hiippari popsii kipulääkkeitä kuin karkkia ja on ihan pihalla kuinka sosiaalisissa tilanteissa tulisi käyttäytyä.
Paskalakit pyörillä on yhdistelmä modernia amerikkalaista sikailukomediaa ja kyttäkaksikko-leffoja. Tappava ase ja 48 tuntia kohtaavat Hangoverin, Superbadin tai jotain sinne päin. Ällökomediaelementit toimivat osittain, toiminta ei niinkään. Elokuva tarjoaa enemmän puhetta analinguksesta ja toisiaan koskettavia heppejä, kuin takaa-ajoja ja temppuilua moottoripyörillä. Paskalakkeja voi suositella vaikkapa Sausage Partyn, Tedin tai Pineapple Expressin huumorin ystäville.
Pyllynnuolemisseksin, oksentamisen ja runkkaamisen lisäksi tarjolla on jonkin verran ääriväkivaltaa – irtopäät lentävät ilmassa ja sormia ammutaan irti lähikuvissa. Väkivalta on sarjakuvamaista, mutta onnistuu yllättämään pariin otteeseen tullessaan täysin puun takaa.
Dax Shepard toimii myös ohjaajana ja on tehnyt myös leffan käsikirjoituksen. Kameran molemmin puolin häsläämisen huomaa. Vaikka hänen Jon-hahmonsa onkin tarkoitus olla kuutamolla lääkkeitä popsiessaan, niin Shepard vaikuttaa vähän liiankin väsyneeltä. Ohjaus on melkeinpä amatöörimäistä.
Michael Peña ei ole paljon komediaa urallaan tehnyt, mutta hän kaksikosta ehdottomasti hauskempi. Ylimielisellä Ponch-jäykkistosikolla alkaa stondata joka kerta kun hän näkee naisen joogapöksyissä ja vakavalla naamalla sanotut mauttomuudet saavat suupielet ylöspäin.
Mukana on myös laatunäytelijä Vincent D’Onofrio Vic Brown -pahiskyttänä. Oikeat elokuvantekijät olisivat taatusti saaneet taitavasta herrasta paljon enemmänkin irti, mutta eläimellisesti mylvivä ja konetulisaseella holtittomasti räiskivä jättimäinen mies on jo lähtökohtaisesti hauska.
Paskalakit pyörillä on ihan sitä itseään, tietoisesti täysin paska elokuva, joka silti naurattaa omituisen paljon.
PlusMiinusNolla:
+ Typerä ja mauton alapäähuumori
– Typerä ja mauton alapäähuumori
0 Typerä ja mauton alapäähuumori
