Uusimmat

Arvostelu: Totuus vai tehtävä on yhden tähden teinikauhua, josta puuttuu sekä suolenpätkät että huumori

03.05.2018 20:03 Helinä Laajalahti


Ikiaikaisen kirouksen vangiksi joutunut, teinidraamaileva nuorisoporukka joutuu pelaamaan Totuus vai tehtävä -leikkiä kuolemaan asti.


Ensi-ilta: 4.5.2018 / Alkuperäisnimi: Truth or Dare / Ohjaus: Jeff Wadlow / Käsikirjoitus: Michael Reisz, Jillian Jacobs, Chris Roach, Jeff Wadlowi / Pääosissa: Lucy Hale, Tyler Posey, Violett Beane, Landon Liboiron / Pituus: 100 min / Ikäraja: 16


Kauhuelokuvat ovat viime vuosina keskittyneet paljolti jatko-osiin ja uudelleenlämmittelyihin, ja uusia ideoita nähdään valkokankailla vain harvakseltaan. Jeff Wadlow’n ohjaama Totuus vai tehtävä pyrkii tarjoamaan vaihteeksi originaalin kauhutarinan – joka toki mahdollisesti menestyessään on potentiaalinen aloitus useammallekin jatko-osalle.

Totuus vai tehtävä kertoo nimensä mukaisesti leikistä, jossa pitää joko kertoa totuus tai vastaavasti tehdä kaverin keksimä tehtävä. Kauhutarinan käänteenä tuttuun leikkiin on lisätty karmaisevampi kerros, sillä pelaajat joutuvat vanhan meksikolaisen kirouksen uhriksi. Jos valehtelet, kuolet. Jos et tee tehtävää, kuolet. Jos lopetat pelin kesken, kuolet.

Lucy Halen esittämä Olivia on kiltti teinityttö, jonka ystävät ehdottavat reissua Meksikoon viettämään viimeistä yhteistä spring breakia ennen koulun päättymistä. Matkalle lähtee Olivian lisäksi hänen paras ystävänsä Markie (Violett Beane), Markien poikaystävä Lucas (Teen Wolf -tv-sarjasta tuttu Tyler Posey), isälleen homouttaan piilotteleva Brad (Hayden Szeto), viinaan menevä Penelope (Sophia Ali) ja tämän poikaystävä Tyson (Nolan Gerard Funk).

Viimeisenä lomailtana Olivia tapaa salaperäisen Carterin (Hemlock Grove -tv-sarjasta tuttu Landon Liboiron), joka vie kaveriporukan retkelle linnan raunioille. Siellä olutta kallistellessa pelattu Totuus vai tehtävä on kuitenkin normaalia tarttuvampaa sorttia ja seuraa nuoria takaisin kotiin. Kotona he huomaavat joutuvansa pelaamaan peliä edelleen ja karmean kohtalon napsivan niitä, jotka eivät pelaa pelin sanelemilla säännöillä. Kuolemaa ei saa huijattua.

Neljän eri käsikirjoittajan aikaansaannoksena Totuus vai tehtävä on hyvin tyypillinen nuorille suunnattu kauhuelokuva, jossa joukko yhteen hitsautuneita teinejä joutuu kuolettavan kirouksen uhriksi. Sen hahmot ovat kauhuelokuvien historiasta kierrätettyjä kopioita, joita poistetaan tarinasta yksi kerrallaan. Ideasta olisi kuitenkin voinut saada taidokkaammilla käsikirjoittajilla oikein herkullisen ja omaperäisen, tai ainakin viihdyttävän kauhuttelun.

Teinien saamat tehtävät ovat pitkälti hyvin henkilökohtaisia, mikä pidemmän päälle kääntyy mielikuvituksettomuudeksi. Ihmissuhdedraamaa hahmojen välille luovassa, pitkitetyssä elokuvassa totuudet pyrkivät luomaan mustasukkaisuutta ja ovat tasoa “kuka tykkää kenestäkin”. Luulisi ikiaikaisen kirouksen keksivän jotain omaperäisempää.

Teinikauhuelokuvien ei ole tarkoituskaan olla kovin älykkäitä. Totuus vai tehtävässä on kuitenkin kaksi valtavaa ongelmaa: se ei ole lainkaan pelottava, eikä onnistu säikäyttämään kertaakaan. Veri ja suolenpätkätkin puuttuvat. Toinen keskeinen ongelma on se, ettei siinä ole myöskään huumoria. Elokuvan teinidraamaa väännetään niin vakavalla naamalla, ettei se ole edes tahattomasti hauska.

Jos kauhuelokuva ei tarjoa kauhua eikä edes huumoria, mikä se sitten on? Kestoltaan pitkitettynä Totuus vai tehtävä on vain yksinkertaisesti tylsä teinidraama.

TOTUUS VAI TEHTÄVÄ

4/5

”Totuus vai tehtävä on kauhuelokuva, josta puuttuu niin kauhu kuin keventävä huumorikin. Tulosena on masentavan tylsä ja persoonaton teinidraama, joka jää kaipaamaan verta ja suolenpätkiä.”

Helinä Laajalahti

”Olen kirjoittanut Muropakettiin freelancerina elokuvajuttuja ja -arvosteluita vuodesta 2017 lähtien, ja sitä ennen muun muassa Episodiin (vuodesta 2004), Koulukinoyhdistyksen Media-avaimeen ja nyt jo edesmenneen Discshopin leffablogiin. Ennen koronaa toimin myös matkailutoimittajana, ja nykyisin toimittelun ohella striimaan koulutuksia. Suosikkileffani ovat sekalainen seurakunta Imperiumin vastaiskua, Trainspottingia ja Jim Jarmuschin Night on Earthia, sarjapuolella sydäntä lähellä ovat olleet Buffy, Supernatural ja Fringe. Kun oikein haluan upota pumpuliin, pelaan ties kuinka monetta kertaa The Witcher: Wild Huntia.”

Muropaketin uusimmat