Uusimmat

Arvostelu: Uinu, uinu lemmikkini on pätevä tulkinta Stephen Kingin kauhuromaanista, vaikka juonta onkin muutettu

03.04.2019 20:00 Helinä Laajalahti

30 vuotta ensimmäisen Uinu, uinu lemmikkini -elokuvan jälkeen julkaistaan uusi elokuvaversio Stephen Kingin kauhutarinasta. Pätevästi toteutetun kauhuelokuvan keskeisissä rooleissa nähdään Jason Clarke ja John Lithgow.


Ensi-ilta: 5.4.2019
Alkuperäisnimi: Pet Sematary
Ohjaus: Kevin Kölsch, Dennis Widmyer
Käsikirjoitus: Jeff Buhler, perustuu Stephen Kingin romaaniin
Pääosissa: Jason Clarke, Amy Seimetz ja John Lithgow
Pituus: 101 minuuttia
Ikäraja: K16


Stephen Kingin romaani Uinu, uinu lemmikkini (Pet Sematary) julkaistiin vuonna 1983. Sen pohjalta tehtiin Kingin itsensä käsikirjoittama ja Mary Lambertin ohjaama elokuvaversio vuonna 1989, joka aiheutti traumoja esittelemällä yhden kaikkien aikojen mieleenjäävimmistä elokuvalapsista.

Uusi versio Uinu, uinu lemmikkini -elokuvasta julkaistaan ensimmäisen elokuvan 30-vuotisjuhlan aikaan. Elokuvan ovat ohjanneet Chuck Palahniuk -dokumentistaan tunnetut Kevin Kölsch ja Dennis Widmyer, ja käsikirjoituksesta vastaa Kingin tekstin pohjalta Jeff Buhler.

Uinu, uinu lemmikkini kertoo Creedin perheestä, joka muuttaa Bostonin vilinästä downshiftaamaan Mainen syrjäseudulle. Perheeseen kuuluvat lääkärinä työskentelevä isä Louis (Jason Clarke), kotiäiti Rachel (Amy Seimetz), 9-vuotias Ellie (Jeté Laurence), parivuotias Gage (Hugo ja Lucas Lavoie) ja kissa nimeltä Winston Churchill.

Vaikka uusi koti tarjoaa tervetullutta vaihtelua hektiseen kaupunkielämään tottuneelle perheelle, he saavat pian huomata, että seudussa on jotain vinksallaan. Rachel alkaa nähdä unia vuosia sitten kuolleesta sisarestaan, kun taas Louis joutuu sairaalassa menehtyneen nuorukaisen vainoamaksi.

Idyllisen kodin takametsästä löytyy vanha eläinten hautausmaa, jolla naapurissa asustava Jed (John Lithgow) paljastaa olevan salaperäisiä voimia. Sinne haudatut nimittäin palaavat takaisin elävien kirjoihin – eivät vain samanlaisina kuin ennen.

Creedien talon vieressä kulkee vilkas maantie, eikä ole lainkaan yllätys, että perheen kissa jää auton alle ja kuolee. Jokainen Kingin tarinaa lukematonkin voi arvata, kuinkas sitten käykään.

Kuten legendaarinen Ramones aikoinaan sanaili Kingin romaanin inspiroimassa biisissään: “And the night when the moon is bright, someone cries, something ain’t right”

Minun piti itsekin päivittää muistikuviani ikuisuus sitten luetusta kirjasta ja kaivaa vanha opus esiin kirjahyllystä. Uusi elokuva mukailee monelta osin Kingin romaania ja ottaa sieltä selkeitä kuvia käyttöönsä, vaikka sijoittuukin nykyaikaan. Kuten jo traileristakin voi nähdä, juonta on muutettu sen osalta, kuka tarinan hahmoista päätyy “lemmikkejen leposialle”. Tämän muutoksen myötä myös elokuvan loppukohtaus on täysin uudenlainen.

Juonellisista muutoksistaan huolimatta uusi Uinu, uinu lemmikkini on erittäin toimiva kauhuelokuva, jonka voi hyvällä omallatunnolla väittää olevan parempi kuin 30 vuoden takainen versio. Niille katsojille, joille alkuperäinen tarina on tuttu, tyylikkäästi toteutettu uutuus ei tarjoa loppukohtausta lukuunottamatta suuria yllätyksiä, mutta kiinnostavan kauhuversioinnin silti. Tarinaa ennestään tuntemattomille tiedossa on mukavaa kutinaa vastanpohjaan aiheuttava kauhuilu, jonka säikytyksetkään eivät ole liian päälleliimattuja.

Lisäksi elokuva sitoo tarinan oikeaan elämään pienillä yksityiskohdilla, jotka tekevät Creedien perheen elämän seuraamisesta mielenkiintoisempaa kuin perinteisen tusinakauhun tapauksessa. Vaikka hahmot välillä sortuvatkin kauhuelokuvien kliseisiin, he tuntuvat silti keskivertoa aidommilta ihmisiltä, mikä tekee elokuvaan tarttumapintaa. Myöskin lapsinäyttelijät onnistuvat rooleissaan.

King-adaptaatiot tuntuvat siis elävän uutta nousukautta ja jatkavan samanlaisella vahvalla linjalla, minkä ensimmäinen osa tarinasta Se aloitti parisen vuotta sitten.

UINU, UINU LEMMIKKINI

3

”Uusi versio Stephen Kingin Uinu, uinu lemmikkini -tarinasta on toimiva ja tyylikkään synkkä kauhuelokuva.”

Helinä Laajalahti

”Olen kirjoittanut Muropakettiin freelancerina elokuvajuttuja ja -arvosteluita vuodesta 2017 lähtien, ja sitä ennen muun muassa Episodiin (vuodesta 2004), Koulukinoyhdistyksen Media-avaimeen ja nyt jo edesmenneen Discshopin leffablogiin. Ennen koronaa toimin myös matkailutoimittajana, ja nykyisin toimittelun ohella striimaan koulutuksia. Suosikkileffani ovat sekalainen seurakunta Imperiumin vastaiskua, Trainspottingia ja Jim Jarmuschin Night on Earthia, sarjapuolella sydäntä lähellä ovat olleet Buffy, Supernatural ja Fringe. Kun oikein haluan upota pumpuliin, pelaan ties kuinka monetta kertaa The Witcher: Wild Huntia.”

Muropaketin uusimmat